Ei taas näitä typeriä tottelevaisuusjuttuja kylmässä lumessa!Sunnuntaina oli kolmas kerta Polkan sisarusparven pentukoulua. On jotenkin tosi hyödyllistä saada vinkkejä juuri rhodesiankoiran kouluttamiseen. Paikallisessa koirakerhossa kaikilla kouluttajilla on bordercollieita ja muita vastaavia. Vaikka rehellisesti sanottuna meidän ongelmamme ei ole koirassa, neuvoissa tai missään muussakaan. Se on omistajassa! Siinä laiskurissa, joka istuu iltalenkin jälkeen sohvalla läppäri sylissä. Koira kyllä oppisi ja tekisi, jos omistaja vain saisi aikaiseksi treenata.
Harjoiteltiin tosi paljon kontaktikävelyä. Ensin pujottelua ja sitten rinkiä. Polkka pitää hyvin kontaktia, kunnes herpaantuu ja alkaa vetää kohti koulukavereita. Samaa ongelmaa ei ollut koirakerhon pentukoulussa, koska vieraat koirat eivät kiinnostaneet Polkkaa. Näiden kavereiden kanssa on kuitenkin painittu ja varsinkin Ego-veli on ihan Polkan suosikki. Lisää haastetta hommaan siis!
Toisaalta koiran huomion herpaantuessa voi omistajakin (jälleen kerran) katsoa peiliin. Kun oma keskittyminen pätkäisee sekunniksi, lähtee koira otteesta. Oma keskittymiskyky ei ole huippuluokkaa, vaan suunnilleen parivuotiaan lapsen tasolla. Mitenkähän sitä voisi harjoittaa? Lukemalla jotakin supertylsää kirjaa keskittyneesti?
Kontaktin lisäksi harjoiteltiin maahanmenoa. Polkka meni ensimmäistä kertaa maahan lumessa! Meidän pentukurssihan tapahtui lämpimässä hallissa ja minä tajuan yhtäkkiä olleeni niin mukavuudenhaluinen, että me ollaan harjoiteltu aina sisätiloissa! Ehkä pimeillä illoilla ja pakkasellakin on osuutta asiaan.
Polkka osaa mennä maahan, mutta ei sivulla perusasennosta. Sitä täytyy alkaa harjoitella. Toisaalta olen saanut vasta koiran edes tulemaan kunnolla sivulle perusasentoon. Aluksi se halusi jättää pienen hajuraon ja lopulta kyllästyi asian hinkkaamiseen siinä määrin, että haukotteli minulle päin naamaa kun pyysin sitä sivulle. Pidettiin parin viikon tauko sivulletulon treenaamisessa ja nyt se yhtäkkiä sujuukin ihan ok.
Treenien jälkeen lähdettiin Vantaalle moikkaamaan minun kummityttöäni. Polkka ei ollut tavannut koskaan aiemmin lapsia! Kyläpaikassa oli Aima vajaa 2v. ja pieni Auni-vauva. Polkka suhtautui pikkuisiin aika rennosti. Vauvaa se olisi halunnut haistella ja päiväunilta heränneelle Aimalle piti haukahtaa kerran. Olin kuitenkin aika varuillani koko ajan, sillä parikymmentäkiloinen hyppivä Polkka saisi pienen tytön kumoon tosi inhottavasti. Kyläily meni kuitenkin hyvin ja Aima oli jutellut vielä illallakin "isosta Polkka-koirasta".
Polkka-vauva parkkeerasi oitis vauvan paikalle.
Polkalla on possu ja Aimalla sammakko.
1 kommentti:
Hihii! Täällä hoetaan vieläkin "iso koirta" ja "Maissi Papu kotona". Niin ja muistetaan myös, että Polkka tykkäsi sammakosta.
Mini ja Martti haistelivat Polkan tuoksuja sisältä ja pihalta..hm..innoissaan.
On se kyllä niiiiin söpö ja ihana hauva!
Terkut kummitytöltä ja koko poppoolta!
Lähetä kommentti