Lumiriemua!

Polkka toivottaa riemukasta uutta vuotta! Afrikkalainen itse aikoo ottaa alkavan vuoden vastaan omassa tuolissa krokotiili suussa istuen. Energiat tuli jo kulutettua lumessa riehuessa, joten illan voi keskittyä syömiseen ja rapsutusten kerjäämiseen vierailta.

Oikea lumihirviö!

Suojasää ja joululoma ovat petollinen yhdistelmä, ainakin jos Polkalta ja Maissilta kysytään! Innoistuin nimittäin rakentamaan lumiukon ja sekös koiria arveluttaa. Sen nyt vielä ymmärtää, että Polkka karvan alle 5 kk haukkuu lumiukkoa joka kerta pihalle mennessään, mutta luulisi Maissin 7,5v. jotenkin hoksaavan ellei kerrasta, niin kahdesta tai kolmesta, ettei kyseessä ole kamala vihollinen. Tai sitten äly ja väläys taas vain villitsevät toisensa tällaisiin mahtisuorituksiin.

Polkka on muuten ihan selvästi alkanut vahtia. Ikkunasta näkyvä lumiaura saa aikaan hirveän metelin, samoin ovella kolistelevat ihmiset. Toisaalta haukkuminen vaihtuu hyppimiseksi ja pussaamiseksi heti kun vieras tunnistetaan. Jopa pihassa moottorikelkkatamineissa pyörähtänyt Tero sai heti iloisen vastaanoton, kun herkesi juttelemaan suurelle vahtikoiralle.

Lelukori räjähti aamuhepulin aikana. Polkan aamut ovat muuten aavistuksen rauhoittumaan päin. Nyt voi jo nauraen muistella sitä, miten vielä kuukausi takaperin joutui kesken aamiaisen tarkistamaan afrikkalaisen touhuja vähintään kymmenen kertaa. Taisinpa joskus sanoa koiralle väsyneenä "antaisit edes kerran syödä aamiaisen rauhassa". Villi koiranpentuhan todellakin ymmärtää tuollaisen pyynnön, tuntee piston sydämessään ja menee tuoliinsa nukkumaan. Hah.

Kerroskoira

Maissi oli käynyt illalla nukkumaan Polkan tuoliin. Tuoli on takan edessä ja siitä näkee ulos, hyvällä syyllä siis talon paras nukkumapaikka. Polkka päätti, ettei anna tunkeilijan häiritä, vaan kipusi tuoliinsa istumaan. Vähän ahdasta, se mietti ja päätyi istumaan Maissin päälle. Maissi otti naamallensa maailman sitkein mäyräkoira -ilmeen, eikä väistynyt senttiäkään. Siinä ne sitten nukkuivat kerrosmuodostelmassaan tunnin verran.

Hienoja lumikuvia, tai jotain ihan muuta?

Joulunpyhät kuulostivat täydelliseltä hetkeltä ottaa hyviä koiravalokuvia. Kaksi ihmistä samaan aikaan kotona valoisan aikaan ja hyvä kamera lainassa. Tuumasta toimeen siis. Ulkokamppeet päälle, taskuihin koirankeksejä ja bändin plus kameran kanssa pellolle. Sormethan siinä hommassa meinasi jäätyä, mutta kai parista sadasta ruudusta joku hyvä löytyisi? Loppujen lopuksi kuvia selatessa huomasin, että pääosassa on miltei aina epätarkka totaalisen älyvapaalla ilmeellä varustettu kenguru.

Kyllä vain, korvat on irrotettu teipeistä (eivätkä ne teipin jättämät klähmät lähde millään ilveellä pois), mutta miten joka toisessa kuvassa korvat sojottavat edelleen aivan minne sattuu? Entä miten Maissi näyttää kamalalta läskiltä?

Miten se tämän teki? Koira seisoo paikallaan ja toinen korva roikuu normaalisti. Silti toinen muistuttaa antennia.

Sadasosa sekuntia ennen kuin apina rysähtää myyriä kaivavan Maissin niskaan. Epätarkkana, kuinkas muuten.

Apina saa lähdöt myyränkaivuulta. Ilme on kauhistunut.

Liike näkyy, lumi pöllyää ja kuva muistuttaa etäisesti skarppia. Mutta mistä tuo karmea aurauskeppi ilmestyi?

Ainoa suhteellisen kunnollinen ruutu. Uskomatonta.

Jos sitä lopuksi ottaisi muutaman poseerauskuvan. Suurimmassa osassa kuvia on nyreä mummokoira ja puolet uteliaan Polkan naamasta. Kiva.

Loputonta koirankekseillä lahjomista, innokkaan koiranpennun häätämistä ja katsokaa: yksi kuva onnistui!

Lopulta koko orkesteri on niin väsyksissä, että istuu siivosti rivissä. Tausta on ruma, mutta tässä vaiheessa sillä ei ole mitään väliä. Sisälle glöginkeittoon!

Jouluhulinaa

Polkan ensimmäinen joulu sujui sukkelasti talon täyttäneitä vieraita ihmetellessä. Onni on koirarakas perhe, mummo tyrkkäsi heti ovesta tultuaan apinoille puruluut suuhun, niin saivat roudattua tavaransa sisälle ilman mitään hässäkkää. Muutenkin ymmärrystä riitti esimerkiksi juhlasukkahousut suussa kunniakierrosta juoksevalle afrikkalaiselle.

Polkka sai heti aamusta ihanan krokotiililelun, jota sitten kanniskeli suussansa koko joulun. Uusi lelu oli ihan peliliike, pahin energia uppoutui krokotiilin ravisteluun. Loppujen lopuksi koira ei malttanut nukkua kunnolla koko päivänä ja pilkki illan tullen surkean näköisenä tuolissaan. Urheasti se yritti taistella unta vastaan, kunnes nukkumatti vei voiton ja afrikkalainen sammui takkatulen eteen.

Kuusi koristeineen on saanut olla rauhassa ainakin tähän saakka, eikä pöydiltäkään ole varastettu mitään. Melkoista valvontaa on tosin harjoitettu, sen verran tiiviisti afrikkalainen tuijotti kalkkunaa ja kylmäsavulohta... Tilaisuuden tullen olisi napannut pienet maistiaiset (lue: kaiken) ihan satavarmasti.

Polkka toivottaa hyvää joulua!

Miten Polkka näyttääkin aivan Simpsonien Pukin pikku apurilta?

Pieni afrikkalainen valmistautuu elämänsä ensimmäisen jouluun syömällä puruluun ja nukkumalla vähän varastoon. Jouluaatto on kuulemma niin jännittävä ja uuvuttava päivä! Tänään Polkka oli yksi kolme ja puoli tuntia ja oli jo tutuksi tulleeseen tapaan murtautunut aitauksestaan. Tihutyöksi kirjattiin puukopasta varastettu tuohenpala, joka oli silputtu pieniksi palasiksi. Miten mulla on vähän sellainen fiilis, että tämä on tyyntä myrskyn edellä?

Mörkötreffit

Talviaurinkoa ja koirakoulua

Polkalla oli tänään viimeinen pentutottis ennen joulua. Ollaan nyt treenattu muutaman viikon ajan kaksi kertaa viikossa ja pientä edistystä on havaittavissa. Toiset koirat eivät apinaa niinkään kiinnosta, mutta hallin lattian hajut vievät toisinaan voiton ns. oikeasta tekemisestä. Viime kerralla kouluttaja kysyikin, ollaanko suunniteltu jotakin jäljestämisharrastusta. Ollaanhan me, mutta pitäisi apina silti saada kuulolle.

Tehtiin tänään taas kontaktikävelyä ja ensimmäistä kertaa Polkka piti koko ajan kontaktia kahta pientä herpaantumista lukuun ottamatta. Hienoa! Muutenkin apina laittoi parastaan. Nyt ollaan saatu säädettyä koulutuspäivän ruokintakin kohdalleen ja päädytty siihen, että keskimmäinen ateria on puolet tavallisesta. Täydellä mahalla motivaatio on huonompi, mutta aivan tyhjällä mahalla koira muuttuu sekopäiseksi ja mun sormet on vaarassa palkatessa. Yhtenä tällaisena aamuruoan voimalla koulutukseen -päivänä treenattiin ruutuun menoa ruokalautasen avulla. Polkka kirkui suoraa huutoa omaa vuoroa odottaessaan! Luuli raukka, että siellä ne koulukaverit syö sen ruokia.


Saatiin tehdä päivälenkki taas aurinkoisessa talvikelissä. Pakkasta oli joku -12, mutta tuuli sai Polkan nostelemaan tassuja. Ensi talvena sillä on toivottavasti paksumpi talvitakki, tämä ensimmäinen talvi mennään lainakamppeilla (hyvillä sellaisilla kylläkin!) kun kasvuvauhti on niin suuri. Lenkin jälkeen lähdin käymään kaupassa ja Polkka jäi aitaukseensa. Kotiin tullessa apina oli onnellisena ovella vastassa. Oli typerää ajatella, ettei se tulisi aitauksesta pois uudelleen sen kerran keksittyään. Tällä kertaa ilkivallanteoksi kirjattiin varastettu ja omaan tuoliin kannettu voiveitsi. Apinalla todellakin on outo huumorintaju.



Myyränkaivuu on myös talvilaji! Viime talvena Maissi nappaili myyriä jopa kävelytien varresta normaalissa nahkahihnassa. Taisi olla ekstrahyvä myyrävuosi. Polkka on innokkaan kisällin tavoin opissa, saa nähdä koska afrikkalainen saa ensimmäisen myyränsä kiinni. Vaikka Maissi on juuri trimmattu, jää kaivuuhommissa lumi tosi pahasti kiinni turkkiin. Sisälle tullessa mäyrä joutuu sulamaan. Polkka on syksyn tapaan voittaja, porhaltaa sisälle pienen pyyhkäisyn jälkeen.

Kaupungin menoa ihmettelemässä

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi pakkasin aamun ulkoilun ja lumitöiden jälkeen Polkan autoon ja ajettiin Hämeenlinnan keskustaan ihmettelemään jouluvilinää. Polkka on aitona maalaisena aina vähän kusi sukassa joutuessaan ihmisten ilmoille, eli siinä syy tähän kaupunkiekskursioon.

Tänään kaikki meni oikein mainiosti. Ensin piti vähän vetää hihnassa ja yrittää moikkailla kaikkia ihmisiä (maallahan sellainen on tapana). Äkkiä se siitä tasoittui ja lopulta edes räksyttävä pikkukoira tai edestä lennähtänyt pululauma eivät enää ihmetyttäneet. Välillä käytiin lämmittelemässä ja rapsutuksia hakemassa Levykellarissa, ehkä maailman sympaattisimmassa levykaupassa.

Tunnin reissu uuvutti pienen afrikkalaisen ihan kokonaan ja auton nokan kääntyessä kohti kotia se kierähti väsähtäneenä takapenkille nukkumaan.

Naamakuvat aamulenkiltä:

Polkka tarjoaa kierroksen

Täyden mahan vieressä on hyvä pötköttää.

Päätettiin vihdoin aloittaa jouluvalmistelut ja lähdettiin koko päiväksi jouluostoksille. Kaikki meni hienosti niin kauan, kunnes tuli aika lähteä kotiin. Auto ei vain startannut enää. Alle tunnin odottelun jälkeen paikalle ilmestyivät sekä hinaus- että vuokra-auto. Kotimatkalle siis.

Kotiovella meitä oli vastassa kolme turpeaa koiraa. Mitä ihmettä, Polkkahan jäi aitaukseensa? Sieltä se oli jotenkin luikerrellut kulkunsa pois ja riehui onnellisena ovelle vastaan. Lähempi tarkastelu osoitti kaksi kappaletta ilkivallatekoa: 1) iso kakkakasa olohuoneen lattialla 2) keittiön työtasolta varastettu iso (ehkä 1,2 kg) rasia koirankeksejä ja herkkuja. Tyhjä herkkurasia löytyi yllätys yllätys Polkan omalta tuolilta.

Vaikka oikeasti suututti ihan hulluna paskankäryssä vastaan tulleet syöttöporsasta muistuttavat koirat, niin ei voinut olla nauramatta. Sieltä se afrikkalainen oli kaivanut ison herkkulaatikon ja huutanut ystävät mukaan syömään. Papu varsinkin oli mahan pulleudesta päätellen nauttinut huomattavan suuren osan ryöstösaaliista. Ehkä apina oli yrittänyt tehdä vaikutuksen nyreään mummokoiraan osoittamalla, että osaa olla oikeasti hyödyksi. Mene ja tiedä, mutta kunnon iltalenkin sijaan laitettiin vaan takkaan tulet ja vietettiin vähän siestaa. Porsaat kun ei oikein olleet lenkkeilykunnossa.

Kameran testailua pakkaskelissä

Otin töistä joululomalainaan juuri pakasta vedetyn Nikonin D90:n. Tänään ajoissa kotiin ja pellolle testaamaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Paljon ei ollut aikaa ennen pimeän tuloa ja karsea pakkanen kangisti sormet ja piti koirat liikkeessä, mutta jotain osviittaa kamerasta kyllä sai. Joululoman tavoitteena onkin vino pino valokuvia. Jos vaikka vasten tapojaan kuvaisi jouluna ihmisiäkin ainaisten koirakuvien sijaan?

Kuistin ikkuna on jäässä.

Vähän palelee, mutta menohalut vievät silti voiton.

Melkein tarkka. Tässäpä haastetta lomapäiviksi.

Lenkin jälkeen takkaan tulet, koirille ensin ruokaa ja myöhemmin puruluut. Itselle glögiä ja suklaata. Pitäisiköhän stressata joulusta? Asumus on kuin pommin jäljiltä ja lahjat ostamatta, mutta kai sitä tässä vielä ehtii. Onhan aikaa sentään melkein viikko.

Polkka ehkä juurtuu tuoliinsa talven aikana? Sen verran tiiviisti apina tuolissaan viihtyy.

Mummeli luottaa vanhaan kunnon villapeittoon.