Polkka kolme vuotta!

Minulleko? Ihan oikeasti?

Huomasin tänään aamulla kalenteria selatessa ja tämän viikon kohdalle liimailtuja post it -lappuja siirrellessä, että tänäänhän on Polkan synttäripäivä! Kuinka olin saattanut unohtaa Punaisen paholaisen kolmannen syntymäpäivän? Päivänsankari itse rönötti tyytyväisenä sohvallaan toipumassa aamulenkistä ja sulattelemassa koirannappula-annosta. Päätin siirtää muistamisen iltaan.

Päivänsankarin kakku valmistui perinteisistä raaka-aineista: maksalaatikko, Cesar, pekoninakkeja ja koirankeksejä. Voiko hännällinen juhlaväki enempää toivoa? Kynttilä oli eräiden toisten juhlien jäämistöstä napattu, sitä en sentään ostanut koirasynttäreitä varten. Yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi jätimme kynttilän sytyttämättä.

No jos vähän haistan?

Polkka oli tohkeissaan kakusta (se menee ihan sekaisin Cesarin hajusta, ehkä se on ollut entisessä elämässä westie tai joku muu pikku fifi?), eikä meinannut millään uskoa saavansa kiivetä nojatuoliin ruokapöydän eteen. Luvan kanssa se maistoi kakkua ihan varovasti ja tuijotti minua epäuskoisen näköisenä. Lopuksi kakku jaettiin kolmeen osaan ja arvoisat juhlavieraat eli mäyrämummot pääsivät nauttimaan tarjoiluista.

Ja lopuksi maistan!

3-vuotias Polkka on aika mainio kaveri. Sisällä se elelee lähinnä omalla sohvallaan, mutta ulkona riittää energiaa entiseen malliin. Polkka oli ihanan kiltti ja tottelee tosi hyvin, mitä sille sanoo. Yksinolo on sujunut ilman yllätyksiä jo reilun vuoden ajan. Koira tosin viettää edelleen päivät omassa huoneessa portin takana, oppihan se kerran avaamaan ulko-ovien lukot. Muutaman ensimmäisen vuoden työ siis kannatti, nyt käsissä on hieno koira! Toivottavasti meillä on edessä vielä pitkä kisaura ja sen jälkeen iloiset eläkepäivät.