Loikka ja molskis!Koirilla oli maailman tylsin viime viikko. Minä tein lähinnä vaan töitä. Pasi oli pääosin kotona, mutta keskittyi maalaamiseen ja muuhun remppahommaan. Loppuviikosta oli niin kuuma, että koirat olivat vaan maanneet pihalla varjossa. Tänään olin vapaalla seitsemän päivän työputken jälkeen ja otettiin koirien kanssa vahinko takaisin ja lähdettiin uimaan. Tarkoituksena oli heittää vihdoin omakin talviturkki, mutta keli ei ollut tarpeeksi lämmin sellaiseen suoritukseen... Taidan kantaa turkkiani vielä seuraavankin talven yli.
Koirat ottivat uimareissusta ilon irti. Maissi ui ympyrää, Papu kävi kastautumassa ja Polkka jotain siltä väliltä. Polkan juoksu vetelee viimeistä viikkoa ja virta alkaa toivottavasti palailla elukkaan.
Koirat ottivat uimareissusta ilon irti. Maissi ui ympyrää, Papu kävi kastautumassa ja Polkka jotain siltä väliltä. Polkan juoksu vetelee viimeistä viikkoa ja virta alkaa toivottavasti palailla elukkaan.
Hepuli.
Meritähti suussa on hyvä loikkia.Päätin opettaa Polkan kiipeämään laiturin uimatikkaita ensin ylös ja sitten vielä takaisin alas järveen. Apina on ollut liikanimensä mukaisesti kova kiipeilemään pennusta saakka. Heti meille muuttamisen jälkeen se tavattiin jyrkistä vintin rappusista taiteilemasta koiranruokatynnyrin päältä. Eikä kiipeily ole asettanut haasteita myöhemmäkään iällä. Joskus sitä tietenkin toivoisi, ettei elukka olisi aivan niin ulottuva...
Aloitin ylös kiipeämisen opettamisella. Houkuttelin lammessa rinksaavan koiran kuivanappuloita heittelemällä lähelle laituria. Koiran uitua tarpeeksi lähelle, näytin kädessäni olevia nappuloita. Eikä siihen oikeastaan muuta edes tarvittu - Polkka kiipesi tikkaat ylös ihan tuosta vain. Ei mitään räpiköintiä, tassut tikkaille ja siitä laiturille.
Järveen päin kiipeäminen oli jostain syystä vaikeampaa ja vaati vähän kannustamista ja houkuttelua. Mutta mitäpä ahne afrikkalainen ei tekisi muutaman ruokanappulan eteen? Tuossa tuokiossa elukka oli oppinut kiipeämään rappuset myös alas. Ja todellakin kiipeämään, ei puhettakaan että se hyppäisi laiturilta järveen.
Aloitin ylös kiipeämisen opettamisella. Houkuttelin lammessa rinksaavan koiran kuivanappuloita heittelemällä lähelle laituria. Koiran uitua tarpeeksi lähelle, näytin kädessäni olevia nappuloita. Eikä siihen oikeastaan muuta edes tarvittu - Polkka kiipesi tikkaat ylös ihan tuosta vain. Ei mitään räpiköintiä, tassut tikkaille ja siitä laiturille.
Järveen päin kiipeäminen oli jostain syystä vaikeampaa ja vaati vähän kannustamista ja houkuttelua. Mutta mitäpä ahne afrikkalainen ei tekisi muutaman ruokanappulan eteen? Tuossa tuokiossa elukka oli oppinut kiipeämään rappuset myös alas. Ja todellakin kiipeämään, ei puhettakaan että se hyppäisi laiturilta järveen.
Ensin tikkaita alas...
... ja sitten ylös (mummo kannustaa vieressä).
Mummo tahtoo koirannappulan!
Muiden sekoillessa ruoan perään keskittyy Maissi olennaiseen: uimiseen.
Mummo kuivattelee.
Ja törkeästi kasteltu pikku Pokemon haluaa halin.Kuvat on otettu mini-nikonilla (J1). Ei sillä mitään tarkkoja vauhtikuvia saa, mutta muuten kameran kanssa alkaa jo päästä ihan sinuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti