Sohvalla persaus homeessa.Sunnuntaina oli aivan järkyttävän hirveä ilma. Puolen päivän aikaan alkoi sataa vettä ja iltaa kohti sade muuttui hirveäksi ryöpyksi. Lykkäsin lenkille lähtemistä sateen loppumisen toivossa, mutta lopulta ei auttanut kuin nöyrtyä ja kaivaa goretexit esiin. Polkka oli maatunut omalle sohvalleen, eikä ollut todellakaan lähdössä mihinkään. Siitä on tullut aikuinen ja se osaa tulkita kelit. Ei afrikkalainen lähde vapaaehtoisesti kaatosateeseen!
Me mentäis kyllä mieluummin takaisin sisälle...Eipä muuta kuin koirille sadekamppeet niskaan ja koko jengi autoon (paitsi Papu, se olisi saanut sydärin jo omilla rappusilla). Laskin lenkkeilyinnon säilyvän parhaana ja koirien puhtaimpana kun ajan metsäautotien varten ja juoksutan orkesterin metsässä. Ensimmäisen puoli tuntia koko jengi hiippaili nyreän näköisenä, mutta sitten ne luovuttivat ja vetivät vähän rallia. Maissi uskaltautui leikkiin mukaan ja ajoi Niron kanssa Polkkaa takaa. Eipä Poksua kyllä kiinni saa, se kipittää hurjaa vauhtia ja tekee ovelia käännöksiä.
Niron aarre: Polkan råtat.Massiivisen tassupyykin jälkeen porukka veti kupilliset koirapuuroa ja kalkkunaa ja pötkähti kuka minnekin. Näkivät ehkä unta kesästä ja auringosta? Sitä odotellessa, alkaa todellakin mennä hermo tähän kuraan ja tassujen ikuiseen pesemiseen.
Maanantaina Niro lähti takaisin omaan kotiinsa. Talo hiljeni tosi paljon, vaikka Niro olikin rauhallinen pentu. Ei yhtään sellainen hullu höyrypää kuin puolisiskonsa Polkka aikoinaan. Tai sitten Niro oli vaan vieraskorea, eihän Polkkakaan (kuulemma) koskaan sekoillut hoidossa ollessaan...
1 kommentti:
Kuraan on kyllä ehtinyt jo kyllästyä monet kerrat!! Aina saa olla pesemässä koiraa. Pistin merkille, että kaikesta pesusta huolimatta meidän piskettien valkoiset karvat ovat vahvasti harmahtavat.. Kiitos kaiken ravan ja kuran. Huoh.
Lähetä kommentti