Koiraperjantai

Suvi ohjeistaa, kuinka selvitä rata hukkaamatta koiraa jonnekin sen varrelle.

Oltiin perjantaina treenaamassa Riihimäellä itse kootulla koiraporukalla. Päivän osallistujat olivat rhodet Boris, Ninja, Dara ja Polkka, beussit Igor, Bro ja Sini sekä bordercollie Otti. Ihan hyvän kokoinen jengi! Alkuun osa teki tottista, me odotettiin suosiolla agility-osuutta. Polkan vahvuuksia ei ole toko-liikkeiden hiominen agility-esteiden keskellä... Lisäksi etsimme edelleen kesän jälkeistä motivaatiota tokon tekemiseen, sekä koira että omistaja. Tosin muutaman lyhyen treenin seurauksena voidaan todeta, että koiran motivaatio on jokseenkin kunnossa mutta omistajan ei.

Lentävä afrikkalainen.

Suvi oli rakentanut meille aika haastavan ratapätkän. Polkka ei oikein edelleenkään hahmota vinossa olevia aitoja, tai sitten minä en osaa ohjata sitä niille. Luultavasti jälkimmäinen vaihtoehto. Muutenkin nenäheikki sai taas vallan ja koira karkasi kesken radan (!) nuuskimaan omiaan. Saakelin elukka! Mehän oltiin reilu kuukausi takaperin epiksissä aivan samaisessa hallissa, eikä koira nuuskinut silloin yhtään mitään. Oliko kyse hyvästä tuurista vai siitä, että ohjaaja ottaa kisatilanteen tosissaan ja treenin liian löysällä asenteella? Sitä voidaan miettiä.

Agility-Poksu on laihtunut ja saanut hieman lihaksia.

Saatiin loppujen lopuksi aikaiseksi ihan hyvä treeni. Positiivista oli se, että Polkka haki hyvin kepeille ja pujotteli vauhdilla. Jopa silloin kuin ohjaaja on ns. väärällä puolella. Koira myös toimii paremmin silloin, kun ohjaaja luottaa siihen eikä jää esimerkiksi kyttäämään sitä, että rengas hypätään varmasti oikesta välistä.

Aikuisten koirien jälkeen porukan pennut eli Ninja, Igor ja Otti tekivät pentu-agilityä: pikkuista A-estettä, putkea ja hyppyä ilman rimaa. Olipa hauska seurata pentujen tekemistä, ihan mahdottoman reippaita ja taitavia olivat kaikki.

Treenin jälkeen mentiin hiekkakuoppalenkille, joka tosin jäi vähän lyhyeksi kun pimeä marraskuu yllätti meidät. Kahdeksan koiraa heijastinliiveissä ja vilkkuvaloissa oli melkoinen näky! Ehkä pahimmat virrat oli kulutettu treeneissä, jengi tyytyi vetämään muutamia spurtteja ja sen jälkeen vain ravaamaan. Polkka vietti laatuaikaa kestofaninsa Boriksen kanssa ja oli selkeästi ihastunut rhodepentu Ninjaan.

Lenkin jälkeen kahviteltiin meillä: Sanna toi katkarapupiirakan, Suvi baileys-juustokakun ja Jasmin suklaakeksejä. Minä tein fetasalaatin. Hyvä koirapäivä sai siis parhaan mahdollisen päätöksen - kupu täyteen syötävää.

Kamera ei oikein pysynyt mukana hämärtyvässä marraskuun illassa...