Hertta

Pennut on suloisia, kun ne nukkuu.

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä vanhemmillani ja tavattiin ensimmäistä kertaa airispentu Hertta (tällä hetkellä 12 viikkoa). Hertta tuli taloon paikkaamaan Rumban jättämää suurta aukkoa. Rumba lähti syksyllä koirien taivaaseen syövän ja nivelrikon uuvuttamana, vain seitsemän kuukauden iässä. Olen tosi iloinen, että vanhempani halusivat hankkia uuden pennun. Se ei tuo Rumbaa takaisin, mutta tuo taas eloa taloon. Mutta se onkin toinen asia, miten hermot kestää saman vuoden aikana kahta kaikkialle pissaavaa piraijahammasta...

Hertta 12 vkoa.

Siinä missä Rumba oli koko lyhyen elämänsä kiltti, oppivainen ja rauhallinen, tekee Hertta aivan mitä lystää. Pentu lähinnä riehuu itsekseen ja pitää hirveää murinaa leluillensa. Se viihtyy ulkona pitkiä aikoja itsekseen pallo suussa juosten ja muristen. Vetää vaan selkä kyyryssä hepulilaukkaa pitkin pihaa. Tekee se muutakin, ainakin kukkapenkit näyttivät suhteellisen työstetyiltä. Trimmasin siltä pahimmat pentuhaituvat pois ja leikkasin kynnet, tosi kiltisti ärhäkkä pikkupiraija alistui hoitotoimenpiteisiin.

Mistä näitä pentuja oikein tulee?

Polkka ei ollut kovin innoissaan uudesta sukulaistytöstä. Alkuun pihalla kaikki meni hyvin ja Polkka tutustui pentuun ihan hyvällä fiiliksellä, mutta sisällä perskärpänen terävine hampaineen oli jo liikaa. Hertta marssi koko ajan Polkan perässä räksyttämässä, murisemassa ja näykkimässä. Ja kun Polkka yritti komentaa, räksytti pikkunilkki takaisin. Aika peloton tyyppi!

Kiitin itseäni hyvästä päätöksestä jättää mäykyt Antille kotihoitoon viikonlopun ajaksi. Maissi nimittäin olisi varoittanut muutaman kerran ja sen jälkeen rei´ittänyt pikku paskiaisen. Makkaran hermo ei todellakaan kestä tuollaista ahdistelua. Kokeillaan tutustuttaa koiria ehkä sitten, kun pentu on saanut aavistuksen järkeä nuppiin.

Polkka ei tee rasittaville pennuille yhtään mitään, marssii vaan järkyttyneenä ympäriinsä. Tai siis muriseehan se aivan järkyttävän kuuloista murinaa tarpeeksi ahdistuessaan. Pidettiin koiria osa ajasta erillään, välillä Polkka sai koota hermojaan toisessa huoneessa ja liian villiksi käynyt Hertta ottaa päikkärit toisessa. Pentuhan ei todellakaan malttanut nukkua saatuaan uuden "koirakaverin" ja meni ihan ylikierroksilla.

Hei nyt mä en kestä, sanoo Polkka.

Villisti pihaa ympäri pallo suussa.

On se vaan tosi nätti!

Ylväs Polkka ja pikkurimpula Hertta.