Paras ystäväni Dara

Niin erilaiset, mutta silti parhaat ystävät.

Polkan juoksu on loppu ja tänään palattiin treenikalenterin pariin. Mentiin Suvin kanssa lähikoulun kentälle treemaan tottista. Polkka sai kunnian aloittaa. Tehtiin seuraamiskuvio, liikkeestä maahanmeno ja seisomaanjäänti sekä luoksetulo. Ihan jees muuten, mutta seisomaanjäännissä Poksu sekoili ja meni maahan. Lisäksi tehtiin vauhdikkaan luoksetulon treeniä, että sen saisi toimimaan vielä nopsemmin.

Olin ihan tyytyväinen Polkan suoritukseen. Oman vuoron jälkeen seurattiin vähän edistyneempien liikkeitä, esimerkiksi Bron ohjattua noutoa. On aina tosi kivaa seurata taitavien koirien työskentelyä! Treenien jälkeen lähdettiin metsään juoksuttamaan jengiä.

Hullut rhodet, sanoo Bro.

Totaalisen päätöntä menoa.

Lenkillä ei nähty mitään maailman sekopäisintä menoa, olisiko lenkkiä edeltävä älyllinen työskentely muka väsyttänyt jengin? Muutamat hepulilaukat otettiin metsähallituksen puolella ja sen lisäksi ystävykset Polkka ja Dara laittoivat parasta painiosaamistaan. Koirat tulevat kyllä ihan äärettömän hyvin juttuun keskenään, vaikka ovatkin noin saman ikäisiä narttuja. Itsekin tulee aina hyvälle mielelle kaksikon iloista leikkiä katsellessa.

Välikuolema.

Hei me ei jakseta enää!

Oli muuten ehkä ensimmäinen kerta kahteen kuukauteen, mun meidän yhteislenkillä ei satanut vettä tai räntää tai jotain muuta inhottavaa. Varmaan kaksi viimeistä kuukautta meidän noin joka viikkoinen lenkki on ollut aurinkoisen viikon ainoa karsean kelin päivä. Ehkä meitä rankaistaan kun ollaan olevinaan niin reippaita?