30.5.2011

Laama laiskuri

Jengi odotteli kotiin palaajaa.

Palasin viime yönä viikon verran kestäneeltä työmatkalta Köpiksestä. Kotiinpaluu ei ollut paras mahdollinen, sää oli ihan syksyinen, piha järkyttävässä remonttikaaoksessa ja tarkempi syynääminen osoitti Polkan olevan entistä pahemmin valeraskaana ja lihoneen. Vähemmän liikuntaa ja enemmän herkkuja, luulisin. Meno on varmaan näyttänyt enimmäkseen tältä:

Mies, joka ei kauheasti pidä koirista.

Poksu oli siis ollut viikon verran ilman mitään erikoista aktiviteettia, ruoka vaan eteen ja pakolliset lenkit. Olin salaa toivonut sen vaikuttaneen koiran työskentelyintoon, se kun ei ole ollut nyt valeraskauden aikaan paras mahdollinen. Lähdettiin tänään Suvin ja Teemun kanssa Tuulokseen treenaamaan. Polkka mekkaloi autossa omaa vuoroa odottaessaan, mutta ei todellakaan työskentelyinnosta vaan silkasta ketutuksesta. Oman vuoron koitettua autosta asteli laama. Laama, jonka seuraaminen sattui silmiin ja jonka ainoa jäävä liike oli liikkeestä seisomaan jääminen (hurraa, se on sentään oppinut sen!). Koira autoon takaisin ja motivoituneemmat koirat kehiin.

Ensin vähän leikkiä.

Seuraava treenipätkä suunniteltiin iloiseksi ja vauhdikkaaksi (ensimmäinen suunnitelma oli ollut ketjuttaa liikkeitä ja kokeilla aavistus koiran kestävyyttä). Leikin Polkan kanssa alkuun hetken ja se leikki ihan hyvin, vaikka ajattelin ettei se hormonihuuruissaan ainakaan suostu leikkimään. Tehtiin lelulla liikkeestä maahanmenoa ja sen jälkeen vielä muutama seuraamispätkä. Koira oli aivan kuin eri elukka aiempaan verrattuna. Mutta mitä tarkemmin ajatellen tapahtui treenien välissä? Vastaus: ohjaaja tsemppasi ja laittoi kunnolla itsensä likoon! Koira ei nyt vaan toimi tässä tilassa ilman kunnollista innostamista, alkulämmittelyä ja motivointia. Koskahan ohjaaja muistaisi sen?

Luoksetulossa oli vauhtia - kunnes joku ihana haju vei apinan huomion.

Sekavilla ajatuksilla siis mennään kohti ensimmäistä tottelevaisuuskoetta. Viikon treenitauko ei tehnyt mitenkään hyvää ja liikkeiden ketjuttaminen on edelleen suuri mysteeri. Eihän se nyt kauhean hyvää lupaa, ettei ketjuttamista voi tehdä edes treeneissä. Valeraskaus ja sen aiheuttama laamailu oli nyt viimeinen juttu, mitä tähän ekaan kokeeseen menemiseen kaivattiin. Ilman sitä paketti olisi pysynyt kasassa, nyt en ole ollenkaan niin varma.

Kuvassa se sentään näyttää reippaalta!

Kiitos Suville kuvista ja treeniseurasta ja terapoinnista ja kaikesta. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

23.5.2011

Kukkaiskoiria

Kaikkea sitä koira Frolicin eteen tekeekin!

Sunnuntaiaamun tavoitteena oli kuvata Polkka kukkaseppeleen kanssa. Ei kun seppele kasaan ja koiralle kaulaan. Polkka oli idean mielekkyydestä vähän eri mieltä, näytti vaan hapanta naamaa ja tuijotti ihan muualle. Mikä muukaan kuin Frolic pelasti tilanteen, eikä kuolajojot onneksi näy ihan joka kuvassa...

Neiti kesäheinä.

Joo hei ihan näin paljon kiinnostaa tää homma!

Pienet hikarit sen sijaan tekevät mitä tahansa koirankarkin eteen...

Sunnuntaitottista

Seuraa!

Treenattiin sunnuntaina Suvin, Teemun ja Sannan kanssa. Sää oli vähän turhan lämmin ja siksi pidin Poksun treenin aika lyhyenä. Vaikka jos jotain olen viime aikoina oppinut niin juuri sen, että treeni pidetään lyhyenä. Epäilen Polkan kenttähaahuilun syypääksi tunnin mittaiset eri koirakerhojen tokotreenit. Kentällä törötetään tunti ja vain osa siitä työskennellään. Polkka on oppinut hienon kenttähengailukulttuurin. Väliaikoina nenä on kiinni maassa ja sitä on haasteellista saada irti silloinkaan, kun pitäisi tehdä töitä! Toimii huomattavasti paremmin niin, että lyhyt treeni ja koira autoon. Uudelleen koira kentälle ja uusi treenipala ja taas autoon. Pysyy jotenkin motivaatio ja keskittyminen kohdallaan, meillä molemmilla.

Seiso!

Tehtiin vähän seuraamista, ihan lyhyitä pätkiä sillä metodilla, millä olen alkanut rakentaa koko hommaa uusiksi. Toimi ihan hyvin. Jääviä tehtiin liikkeestä peruuttaen. Pysähtyy seisomaan hyvin, mutta maahanmenossa etupää menee alas ja sen jälkeen ajatus pysähtyy. Voi Poksu!

Luoksetulossa ehtii myös hymyillä kameralle.

Tehtiin luoksetulo vauhdilla ja sen jälkeen vielä estehyppy. Molemmat meni kerrasta oikein, eli mitä niitä hinkkaamaan sen enempää. Otin vielä pienen tauon jälkeen Polkan häirittyyn paikkamakuuseen. Teemu treenasi Siniä aika lähellä ja kävin palkkaamassa Polkkaa siinä välillä. Ei noussut, vaikka Sini teki luoksetuloa ja noutoa. Olin tosi ylpeä pienen punaisen keskittymiskyvystä!

Suvi treenasi Daran kanssa vielä haun rullailmaisua kun kaikki koirat olivat tehneet tottiksensa. Haku tuntuu kanssa hauskalta harrastukselta, tosin huvittaisi kokeilla myös maastojuoksua ja mejäkin on ollut tauolla viime keväästä asti. Työ haittaa selkeästi tätä koiraharrastusta - kaikkea ei millään ehdi!

Ihan kuin koiranohjaaja olisi aavistuksen vinossa...

Riemu onnistuneesta suorituksesta.

Boriksen tiivis perusasento.

Daran ihanaa tekemisen riemua.

Lenkillä ihan vaan jolkoteltiin.

Kiitos treeniseurasta asianosaisille. Erityiskiitos Suville taas kerran treeniavusta - saa vähän potkua itsekseen puurtamiseen!

20.5.2011

Perjantailaukat Leon kanssa

Siitä se ralli sitten lähti.

Käytiin tänään vapaapäivän kunniaksi leikkimässä Leon kanssa. Sää oli kesäisen lämmin, ehkä jopa vähän liian kuuma kunnolliselle riehumiselle. Koirat juoksivat vain muutamat spurtit ja olivat muuten aika rauhallisia. Mutta hauskaa niillä oli taas! Kyllä toinen rhode vaan ymmärtää tosi hyvin sitä ralli- ja taklausleikkiä.

Apuaa, Leo iskee!

Kuuma!

Mutta hei, mitäs kummaa tuolla on?

Lenkkipolku kulki lammaslaitumen ohi. Leo nuuski lampaita kokeneen maalaiskoiran tavoin, mutta Polkkaa taas vähän jännitti. Etenkin se yksi lammas, joka tuli ihan aidan viereen polkemaan jalkaa! Tömistelevä lammas todettiin pitkällisen pohtimisen ja haistelun jälkeen ihan vaarattomaksi kaveriksi.

Uteliaita tyyppejä!

Ei se ihan koiralta näytä, miettii Poksu.

Mutta kaikkein söpöin juttu oli vielä näkemättä - nimittäin muutaman päivän ikäinen varsa. Oi ihanuus! Jos pienet koiranpennut on suloisia, niin on varsatkin. Varsoista ei onneksi tule samanlainen pentukuume kuin koiranpennuista, oma hevonen olisi jo niin liikaa tähän konkurssiin, hih. Kiitos Ellenille ja Leolle elämyskierroksesta!


Pentueellinen sisko- ja velipuolia

Voi taivas miten ihania!

Polkka sai toissa yönä pentueellisen verran sisko- ja velipuolia, kun Musca synnytti Kennel Feanor´sin A-pentueen. Kaikki oli mennyt hienosti ja nyt pentulaatikossa on seitsemän urospentua ja kaksi narttupentua. Vaikka meidän talouden koirakiintiö on tällä hetkellä täynnä, tulee pentukuvista ihan kamala pentukuume! Mutkun mä haluun! Ehkä olisi viisainta olla menemättä katsomaan pentuja, kun jo pelkät valokuvat saavat pään sekaisin...


Kuvat: Päivi Sormunen

17.5.2011

Treeniyritelmiä

Pariminuuttinen paikallaan.

Käytiin sunnuntaina Tervakoskella treenaamassa ja Kirsin ja Sintin kanssa. Ihana Sintti on meidän treenikaveri viime kesän alkeistokosta ja pentuagista, nappasi talvella ykköstuloksen tokon alokasluokasta ja treenailee nyt avointa luokkaa varten. Ja hyvin meneekin, oli kiva katsoa Sintin työskentelyintoa.

Tehtiin koirille pariliikkeenä paikkamakuu ja se meni tavalliseen tapaan ilman ongelmia. Sen jälkeen Kirsi käskytti meille hihnassa seuraamisen, ei ongelmia. Aloin ahnehtia ja pyysin Kirsiä käskyttämään vielä pienen taluttimetta seuraamisen - siitä se lahnailu sitten taas alkoi. Polkka hiippaili perässä, eikä jaksanut enää motivoitua. Vaihdettiin sitten vauhdikkaampiin liikkeisiin, tein liikkeestä maahanmenoa ja seisomaanjäämistä peruuttaen. Siitä Poksu innostui ja jaksoi taas tehdä töitä. Vielä yksi luoksetulo ja hyppytreeniä ja homma sai riittää. Meni varmaan liian pitkäksi, mutta kai niitä useamman liikkeen sarjoittamisiakin pitäisi jo pystyä tekemään...

Sintti harjoittelee avoimen luokan hyppyä.

Ehkä minulla voisi olla joskus myös nahkacollie?


Treenien jälkeen lähdettiin metsälenkille. Polkka oli ihan laiskuri hormonihuurujensa vuoksi, eikä Sintti oikein uskalla haastaa eteenpäin löntystävää Poksua leikkiin. Muutamaa spurttia lukuun ottamatta koirat ravailivat menemään omaa tahtia. Ihan kamalan aikuista - ne on sentään molemmat alle kaksivuotiaita! Nahjusfiiliksestä huolimatta oli kivaa nähdä Kirsiä ja Sinttiä pitkästä aikaa ja toivottavasti löydetään taas aikaa yhteisiin treeneihin.



Maissi heitti illalla talviturkin - vesi oli kylmää, koska uimamaisteri ui vain vartin ja tuli sen jälkeen vedestä vapaaehtoisesti. Papu ja Polkka olivat liian mukavuudenhaluisia tai fiksuja uidakseen.

Maanantaina käytiin illalla treenailemassa Suvin kanssa. Juteltiin Polkan juoksun jälkeisestä masennuksesta ja suunniteltiin Poksulle kiva vauhdikas treeni. Alettiin rakentaa seuraamista ihan alusta paremmalle kontaktille. Koira paransi suoritustaan kuin sika juoksua! Saatiin myös liikkeestä seisomaan jäämiseen uutta ryhtiä liinan avulla. Tuli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että kyllä tämä tästä. Polkkaan saa kyllä virtaa tässäkin hormonipöllyssä, kun on itse tarpeeksi innostava ja suunnittelee treenin kunnolla. Eikä vaan hinkkaa menemään liikkeitä kokeenomaisesti. Minun perisyntini.

16.5.2011

Lauantaimenoa


Miksi nukkua lauantaina pitkään, kun voi lähteä koiranäyttelyyn? Pakattiin taas kamppeet kasaan ja suunnattiin Helsinkiin pk-näyttelyyn. Sää oli kylmä ja inhottava kuten Tuomarinkartanossa aina ennenkin. Polkan kehäkäytös vähän jännitti erkkarissa tapahtuneen tuomarin väistelyn jälkeen, mutta tänään ei ollut mitään ongelmaa. Ilmeisesti ongelma oli vaan erkkarin tuomari, joka oli Polkan mielestä hyvin arveluttava henkilö.

Harmi vaan juoksun alussa ilmaantunut masennus vaivaa Poksua edelleen, eikä se liikkunut kehässä ollenkaan hyvin. Laahusti menemään kuin joku vanha raakki. Sen nisät näyttävät vähän turvonneilta, en tiedä voisiko se kehittää salamavauhtia valeraskautta? Tiedä tuota, mutta kun se hetki koittaa, varaan koiralle lennossa ajan leikkuupöydälle. Ei näitä juoksuhuuruja kestä kukaan!

Parasta näyttelyssä: Oma velipoika Ego.

Tuomarina oli Markku Mähönen ja arvostelu meni näin:

Mittasuhteiltaan ja vahvuusasteeltaan oikea. Hyvä, oikeailmeinen pää. Hyvä kaula. Erinomainen runko. Keskivahva raajaluusto. Hyvät käpälät. Takakulmaukset voisivat olla vahvemmat. Pitkä ridge. Liikkeessä taka-askel jää lyhyeksi eikä sinne synny riittävää pituutta ja voimaa. Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, mutta liikkeet pudottavat laatua. NUO ERI1.

Ihana ihana Ego.

Lasten pöytäseurue: Polkka, Aima ja Auni.

Näyttelyn jälkeen ajeltiin synttärionnittelemaan kummityttö Aimaa. Synttärisankari oli kasvanut huimasti sitten viime näkemän ja oli kiinnostunut kyläilemään tulleesta omiin mäykkyihin verrattuna jätti-isosta Pokemonista. Polkka suhtautui lapsiin tosi kivan rauhallisesti. Moikkaili pikkuväkeä tyynenä ja asettui sen jälkeen pitkäkseen. Aika hienosti lapsiin tottumattomalta koiralta!

Polkka ja Martti laittavat leikiksi.

Kahvittelun jälkeen päästettiin Polkka ja kummitytön luona asustava Maissin siskonpoika Martti pihalle riehumaan. Koirat eivät olleet tavanneet aiemmin, edellisen vierailun aikaan Polkka oli vielä liian villi ja raisu leikkikaveri Martille. Tai niin minä ainakin ajattelin. Nyt leikki meni hauskasti yksiin ja koirilla oli kivaa yhdessä. Polkka on tottunut leikkimään mäykkyjen kanssa ja leikitti Marttia tosi nätisti. Pikkuinen Martti oli innoissaan isosta tyttöystävästä.

Mistä näitä mäykkyjä oikein tulee?

Vaikka (palliton) pieni mies onkin, Martilla on ihan miesten elkeet...

12.5.2011

Helteen ryydyttämä

Virkistystä pliis, sanoo Poksu.

Ihan puun takaa tulleet helteet ovat ryydyttäneen pienen punaisen aivan kokonaan! Metsälenkkeily on alkuhepulin jälkeen pelkkää jolkottelua ja sopivan viilennysojan etsimistä. Tänään tehoduo kävi rypemässä niin kamalassa ojassa, että joutui kotiin päästyä kunnon suihkuun. Olen odottanut puolitoista vuotta Apinan rauhoittumista ja ihanan helppoa arkea - nyt kun koira on rauhallinen, tekee mieli ladata siihen vähän lisäenergiaa!

Testattiin tiistaina ensimmäistä kertaa canicrossin alkeita. Valjastin koiran ja lähdettiin läheiselle pururadalle opettelemaan edellä juoksemista, mikä osoittautukin yllättävän haastavaksi. Kun on puolitoista vuotta kieltänyt koiraa vetämästä hihnassa ja opettanut sitä kävelemään rinnalla, on aika haastavaa saada se yhtäkkiä juoksemaan edellä liina kireällä. Kuljin ensin sinnikkäästi koiran takana, mutta siitä ei seurannut kuin iso hämmennys. Polkan ilmeestä päätellen se kuvitteli minun seonneen, kun yhtäkkiä hiippailenkin sen perässä. Loppujen lopuksi juoksimme rinnakkain ja lopun matkaa Polkka vähän edelläkin. Eiköhän se oikea juoksupaikka löydy ajan kanssa. Eikä tarvitse edes mainita, että kaksi kierrosta pururataa ympäri sai koiranomistajan tulipunaiseksi ja hengästyneeksi.

Keskiviikkona aloitimme kesäkauden uudessa agilityryhmässä. Kävi ilmi, että muut ovat kisaavia ja kaikki kai kakkosissa ja kolmosissa. Siinä sitä ollaankin Poksun kanssa sormi ja varvas suussa! Tehtiin kolme erilaista rataa, jotka olivat kaikki meidän mittapuun mukaan järkyttävän haastavia. Kahden ensimmäisen jälkeen älysin vaatia radan helpottamista meille. Oli aivan kamalan kuuma ja Polkalta paras puhti pois. Muutenkin liika hiominen saa sen vain kyllästymään ja siksi aivan liian vaikea rata latistaa sen työskentelyinnon. Otettiinkin lopuksi vain muutamaa estettä isojen kehujen kanssa, että koiralle jäisi hyvä fiilis.

Ensimmäinen ulkotreeni sai muutenkin Polkan sivupersoonan nimeltä Nenäheikki ilmestymään pelipaikoille. Kuono maata viistäen se tutkaili uutta kenttää ja nuuski mahdollisia muilta pudonneita nameja. Eiköhän tämä tästä taas, mutta ekan treenikerran jälkeen jäi vähän toivoton fiilis. Kesästä tulee varmasti opin kannalta hyvä, mutta ollaan me aivan liian haastavassa ryhmässä.

9.5.2011

Vaihdettiin Acanaan

Onnistuu se pitotreeni jäisellä lohipötkölläkin.

Meillä vaihtuu koirien aamiaisnappulat Acanaan tällä viikolla. Tai siis aletaan sekoittaa ruokia ja totuttaa Polkan ja Maissin vatsoja uuteen muonamerkkiin. Papu vaihtoi Acanan Senioriin jo muutama viikko sitten ja hyvin on sopinut. Polkka ja Maissi testaavat nyt alkuun tavallista Adultia.

Koirat ovat syöneet Nutroa niin kauan kuin muistan, en edes vaihtanut merkkiä silloin kun Euroopassa myytävän ruoan valmistus siirtyi Jenkeistä Unkariin. Minusta on vain järkevää valmistaa Euroopassa myytävä ruoka Euroopassa, eikä rahdata Jenkeistä. Eikä meidän koirissa edes huomannut mitään eroa, vaikka moni valitti laadun huonontuneen. Tänä keväänä löysin yhdestä säkistä kourallisen erilaisia nappuloita: isoja ruskeita, pienempiä punertavia ja ihan vaaleita. Valokuvasin nappulat ja lähetin kuvan Nutron maahantuojalle. Vastaus ongelmaani kuului näin:

Kiitämme lähettämästänne valokuvasta. Tunnistimme valokuvan perusteella poikkeavat kuivaruokanappulat PEDIGREE -kuivaruuaksi. PEDIGREE - ja NUTRO -koiranruokia valmistetaan nykyään samalla tehtaalla. Koska kummatkaan tuotemerkit eivät ole ns. sairaalaruokia, käytetään niille yhteisiä pussituslinjastoja. Linjastot puhdistetaan aina tuotantojen välillä, mutta joskus PEDIGREE -kuivaruokanappuloita jumittuu putkistoon ja irtoaa vasta NUTRO -ruokaa pussitettaessa. Pahoittelemme kovasti tapahtunutta. Tehtaamme on tietoinen tästä ongelmasta ja työskentelee asian korjaamiseksi. Onneksi näistä pienistä määristä PEDIGREE -kuivaruoasta ei ole varsinaista vaaraa koirallenne.

Pyrimme siihen että kuluttajat kokevat tuotteemme laadukkaina. Kiitoksena vaivannäöstänne lähetämme Teille kuponkeja, joilla saatte alennusta seuravista NUTRO –tuotteista.

Jotenkin mun mielestä sekä tuo vastaus, että hyvityksenä saadut 3 kpl 5 € arvoista etuseteliä seuraavien ruokasäkkien ostoon ovat ihan naurettavia. Kunnollisena pidetyn kuivamuonan seassa on kourallinen markettilaatuista väriaineruokaa ja se on valmistajan mielestä aivan normaalia! Meidän Nutrot on nyt ainakin tällä erää syöty, toivottavasti laadukkaalta vaikuttava Acana sopii lopullekin jengistä.


8.5.2011

Muutaman muovinauhan tähden

Olipa näyttelypainotteinen viikonloppu! Autoiltiin molempina päivinä Tampereelle esittäytymään. Lauantaina Päivi ja Johanna poimivat meidät kyytiin ja suunnattiin KV-näyttelyyn. Jenkkituomari antoi ihan hyvän arvostelun ja kehui Polkan hyvää lihaskuntoa. Poksu sai erinomaisen ja voitti luokkansa SA:lla, mutta ei sen enempää. Olin kyllä ihan tyytyväinen tuohonkin.

Reippaat matkalaiset Neela ja Ego.

Sunnuntaina vuorossa oli rhodesiankoirien erkkari huikealla 79 ilmoitetulla koiralla. Sanna tuli aamusta meille (mukana kassillinen pakastettua lohta Polkan suureksi iloksi!) ja poimittiin kyytiin vielä Suvikin. Polkka olisi jäänyt mieluusti kotiin nukkumaan ja oli muutenkin koko päivän nihkeällä tuulella. Aavistuksen ronski etelä-afrikkalainen tuomaritäti ei Polkkaa miellyttänyt, vaan koira väisti tätiä ja sai siitä hyvästä EH:n ja arvosteluun maininnan "ei rodunomaisesta luonteesta". Olin vähän yllättynyt, ihan ensimmäisten näyttelyiden jälkeen Poksu on antanut kopeloida itseään ihan suosiolla! Tiedä sitten mitä pienen punaisen päässä on liikkunut... Vielä liikkeelle lähtiessäkin se vilkuli, ettei kaamea tuomaritäti lähtenyt perään.

Päivälle tuli kaiken kaikkiaan mittaa matkoineen työpäivän verran ja ei voi olla miettimättä, että tässä oltiin liikkeellä ihmisten, ei koirien iloksi. Koira kököttää koko pitkän päivän häkissään ja käy välillä vähän jaloittelemassa. Koirille järjestetty ulkoilualue sai maalaiskoirassa aikaan niin kauhistuneen ilmeen, että suuntasimme suosiolla ulos hallista kävelytien varteen.

Oli tosi hauskaa nähdä tuttuja ihmisiä ja hienoja koiria, mutta taidan olla koiralle velkaa oikeasti kivan päivän... Vai inhimillistänkö taas liikaa tuota koiraani?

Sisarussarja Sanni, Polkka ja Ego.

4.5.2011

Paras ystäväni Dara

Niin erilaiset, mutta silti parhaat ystävät.

Polkan juoksu on loppu ja tänään palattiin treenikalenterin pariin. Mentiin Suvin kanssa lähikoulun kentälle treemaan tottista. Polkka sai kunnian aloittaa. Tehtiin seuraamiskuvio, liikkeestä maahanmeno ja seisomaanjäänti sekä luoksetulo. Ihan jees muuten, mutta seisomaanjäännissä Poksu sekoili ja meni maahan. Lisäksi tehtiin vauhdikkaan luoksetulon treeniä, että sen saisi toimimaan vielä nopsemmin.

Olin ihan tyytyväinen Polkan suoritukseen. Oman vuoron jälkeen seurattiin vähän edistyneempien liikkeitä, esimerkiksi Bron ohjattua noutoa. On aina tosi kivaa seurata taitavien koirien työskentelyä! Treenien jälkeen lähdettiin metsään juoksuttamaan jengiä.

Hullut rhodet, sanoo Bro.

Totaalisen päätöntä menoa.

Lenkillä ei nähty mitään maailman sekopäisintä menoa, olisiko lenkkiä edeltävä älyllinen työskentely muka väsyttänyt jengin? Muutamat hepulilaukat otettiin metsähallituksen puolella ja sen lisäksi ystävykset Polkka ja Dara laittoivat parasta painiosaamistaan. Koirat tulevat kyllä ihan äärettömän hyvin juttuun keskenään, vaikka ovatkin noin saman ikäisiä narttuja. Itsekin tulee aina hyvälle mielelle kaksikon iloista leikkiä katsellessa.



Välikuolema.

Hei me ei jakseta enää!

Oli muuten ehkä ensimmäinen kerta kahteen kuukauteen, mun meidän yhteislenkillä ei satanut vettä tai räntää tai jotain muuta inhottavaa. Varmaan kaksi viimeistä kuukautta meidän noin joka viikkoinen lenkki on ollut aurinkoisen viikon ainoa karsean kelin päivä. Ehkä meitä rankaistaan kun ollaan olevinaan niin reippaita?