Viikonloppurentoilua

Viikonloppu oli pitkästä aikaa vailla suunnitelmia - ihan parasta! Joskus pitää vaan saada olla ilman mitään aikatauluja ja sen isompia tekemisiä. Polkka alkaa aikuistua ja malttaa nukkua viikonloppuisin pitkään. Pentuna se herätti meidät joka aamu viimeistään kahdeksalta. Laiskoina ihmisinä ei oikein osattu arvostaa moista herätystoimintoa, mutta nyt Poksu on onneksi oppinut talon tavoille ja nukkua posottaa kymmeneen.

Käytiin perjantaina illalla ottamassa muutamaa estettä talvitreenipaikassa. Polkalla oli jotenkin paketti ihan levällään ja se keskittyi lähinnä etsimään edellisen treenaajan lattialle kylvämiä makupaloja. Iso haaste ahneelle kakaralle, mutta ärsytti silti. Laitoin Polkan odottamaan omaa vuoroaan ja aloin opettaa Maissille keppejä. Ei-niin-fiksu Make osoitti nopeaa oppimista ja sai jo kiinni pujottelun rytmistä. Mihin me sen kanssa vielä joudutaan, jos se oppii kaikki esteet ihan vahingossa? Kentän reunalle julmasti hylätty Poksu protestoi äänekkäästi muiden treenaamista hänen esteillään. Yllättäen omalla vuorolla motivaatiota alkoikin löytyä ja Polkka jopa kiikutti minulle pudonneen lapasen ikään kuin sovinnon elkeenä.

Päikkäreitten paikka.

Poksun brushetta-leivät valmistuvat. Tai niin se ainakin luulee.

Joululahja-krokosta on jäljellä enää kuoret.

Mäyrämuodostelma.

...jonka joku huitova apina hajottaa.

Lauantaina sää oli ihanan aurinkoinen, mutta liian kylmä kunnon lenkkiin. Sunnuntaina otettiin vahinko takaisin ja lähdettiin katsastamaan lähipolkujen tilannetta. Polkuja olivat käyttäneet lähinnä hevoset ja niillä oli vähän kehno kävellä. Ihan lähimetsästä paljastui massiivinen hakkuutyö ja käveltiin vielä kinttupolun testaamisen jälkeen tunnin verran traktorin uria pitkin. Olikohan ensimmäinen kerta, kun metsäkone aiheutti ilahtumista? Hakkuut näyttivät olevan vasta aluillaan ja toivon todellakin, etteivät ne ulotu meidän suppilovahveropaikkaan!

Keksin myös hyvän paikan mejä-treenailuun. Keväällä kun lumet sulavat, vedän heti muutaman harjoituspätkän. Kumma jos ei jäljestäminen suju, niin hullu Polkka on kaikkien hajujen perään. Ja osoittihan se jo viime keväänä taipumusta verijälkihommaan. Eipä tässä muita esteitä olekaan, kuin laiskahko omistaja.