Polku löytyy, ainakin kun se auraa itse.Jatkettiin tänään kaverilenkkiteemaa nahkacollie Sintin kanssa. Polkkaa jokusen kuukauden nuorempi Sintti on tuttu viime kesän toko- ja agilityryhmistä, mutta sen jälkeen ei olla nähty. Käytiin viime kesänä muutaman kerran treenien jälkeen juoksuttamassa koiria ja ne tulivat tosi hyvin juttuun. Yhteinen sävel löytyi melkein puolen vuoden tauon jälkeen heti alkujännityksen hävittyä.
Metsäautotietä ei oltu aurattu, mutta pakkaslumeen oli aika kevyt aurata polkua kävellessäkin. Ja luojan kiitos täällä ei ollut yhtään talvivihollista eli hiihtäjää! Olin aivan varma, että jostain umpimetsästä ilmestyy yksi sättimään muka-ladulla käveleviä koiranulkoiluttajia. Käveltiin 1,5 tuntia ja koirat painelivat melkein koko ajan täyttä laukkaa - umpihangessa metsän puolella.
Kamera ei pysynyt yhtään mukana pakkasessa ja pienessä lumisateessa. 130 kuvasta ainoat joten kuten kunnolliset löytyvät tästä postauksesta. Että miettisitte siellä Japanissa keliolosuhteitakin, kun kasaatte kameroita!
Oli tosi kivaa nähdä Sinttiä (ja tasapuolisuuden nimissä myös Kirsiä) pitkästä aikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene aivan puolta vuotta. Nahkacollie on yksi niistä roduista, joita voisin joskus harkita itselleni. Ja ihana Sintti vaan vahvistaa tätä ajatusta. Ehkä sitten joskus vuosien päästä, jos haluaa vaihtaa rotua...
2 kommenttia:
No mutta onhan tuossa sentään vallan oivia kuvia, tuo halailu-puru -kuva on hiano!
Hyvää Uutta Vuotta koko laumalle!
Jopas Pokemonia hemmotellaan kavereilla ja aktiviteeteilla =) Ihanat lumiset maisemat!
Lähetä kommentti