Palvelusväki, Minun Korkeudellani on asiaa!Meillä on ongelma. Ongelman nimi on siekailematon mummokoira. Papu melkein 13v. näyttää unohtaneen kaikki hyvät tavat ja käyttäytyy aivan miten parhaaksi näkee.
Papu on ollut aina äärimmäisen kiltti ja hyvätapainen mäyräkoira. Ensimmäinen vuosi meni vähän rillutellessa, mutta siitä lähtien Papu on ollut aina tosi kiva ja helppo koirakaveri. Ei ole enää! Kun ihmiset ruokailevat, räpsii mummeli pöydän alta löytyviä jalkoja tassullansa. Ellei vihje mene perille, siirtyy se vinkumaan pöydän päähän. Ja ellei edelleenkään saa huomiota, se alkaa haukkua! Mummeli onkin toimitettu muutaman kerran koirahuoneen portin taakse loppuruokailun ajaksi.
Lisäksi mummeli nukkuu siellä missä haluaa. Meidän sängyssämme siis. Koirien oma sänky tai lukuisat koirapedit eivät ole mitään - mummeli haluaa talon parhaan pedin. Sieltä se katsoo närkästyneen unisena sängyn laidalla mekastavaa omistajaa. Eikä tee liikettäkään siirtyäkseen muualle.
Ulos mummeli lähtee silloin kun parhaaksi katsoo. Toisinaan siis kantamalla. Lenkkireittinsä ja -vauhtinsa hän valitsee itse. Ellei huvita, mummeli pakittaa kunnes taluttaja luovuttaa ja kääntyy takaisin kotiin. Silloin mummeli saa jalat alleen ja vetää panta soikeana.
Joka ilta noin kaksi tuntia ruoan jälkeen mummeli haluaa iltaherkun. Häiriköi ja mekastaa kunnes saa tahtonsa läpi.
Pahinta tässä on se, ettei minulla ole sydäntä olla kauhean ilkeä mummelille. Ajattelen vain koko ajan, ettei sillä ole kovin paljon aikaa jäljellä. Toisaalta sen huono käytös naurattaa minua. Pahus mitä fifitouhua! Jos mummeli olisi rhodesiankoira, olisin pahemmassa pulassa. Nyt mellakoivan vanhuksen voi vaan napata syliin ja kantaa otollisempaan paikkaan äkseeraamaan. Ja vähän halia siinä samalla.
Papu on ollut aina äärimmäisen kiltti ja hyvätapainen mäyräkoira. Ensimmäinen vuosi meni vähän rillutellessa, mutta siitä lähtien Papu on ollut aina tosi kiva ja helppo koirakaveri. Ei ole enää! Kun ihmiset ruokailevat, räpsii mummeli pöydän alta löytyviä jalkoja tassullansa. Ellei vihje mene perille, siirtyy se vinkumaan pöydän päähän. Ja ellei edelleenkään saa huomiota, se alkaa haukkua! Mummeli onkin toimitettu muutaman kerran koirahuoneen portin taakse loppuruokailun ajaksi.
Lisäksi mummeli nukkuu siellä missä haluaa. Meidän sängyssämme siis. Koirien oma sänky tai lukuisat koirapedit eivät ole mitään - mummeli haluaa talon parhaan pedin. Sieltä se katsoo närkästyneen unisena sängyn laidalla mekastavaa omistajaa. Eikä tee liikettäkään siirtyäkseen muualle.
Ulos mummeli lähtee silloin kun parhaaksi katsoo. Toisinaan siis kantamalla. Lenkkireittinsä ja -vauhtinsa hän valitsee itse. Ellei huvita, mummeli pakittaa kunnes taluttaja luovuttaa ja kääntyy takaisin kotiin. Silloin mummeli saa jalat alleen ja vetää panta soikeana.
Joka ilta noin kaksi tuntia ruoan jälkeen mummeli haluaa iltaherkun. Häiriköi ja mekastaa kunnes saa tahtonsa läpi.
Pahinta tässä on se, ettei minulla ole sydäntä olla kauhean ilkeä mummelille. Ajattelen vain koko ajan, ettei sillä ole kovin paljon aikaa jäljellä. Toisaalta sen huono käytös naurattaa minua. Pahus mitä fifitouhua! Jos mummeli olisi rhodesiankoira, olisin pahemmassa pulassa. Nyt mellakoivan vanhuksen voi vaan napata syliin ja kantaa otollisempaan paikkaan äkseeraamaan. Ja vähän halia siinä samalla.
4 kommenttia:
Ihana mummokoira =)
Nadra oli viimeisinä vuosinaan ihan täsmälleen samanlainen, ja Sini on nyt hyvää vauhtia tulossa tuollaiseksi...
Mummokoirat on vaan niin rakkaita rasittavinakin, ettei niitä aina raaskisi niin kovasti komentaa =)
ehkä mummelin pitää vaan antaa toteuttaa itseään, sillä kuten sanoit, aikaa ei välttämättä ole paljon <3 Papu rules \m/
Niinpä, meilläkin käpyset alkaa olla päivä päivältä röyhkeämpiä. Ottavat koko ajan omia oikeuksia lisää. Huomaan, että meillä nukkuu koirat taas sohvalla jne. Noita vanhuksia ei vaan raaski enää koulia yhtä järkähtämättömästi kuin nuoria... :)
"Tiedän, että tämä on kiellettyä, mutta teen sen silti - because I'm worth it!" ;) Papu <3
Lähetä kommentti