Kesälukukausi EVVK.
Aloitettiin tänään uudessa tottisryhmässä (Alo/Itu) ja ulkokentällä. Polkka on ollut viikonlopusta saakka aika hankala, johtuen ihan varmasti siitä kun menin lauantaina kehuskelemaan sen helpolla murkkuiällä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla. Pilkoin paketin nakkeja treeninameiksi ja käveltiin reilun puolen tunnin matka kentälle, että apina ehtisi vähän tasoittua. Matka oli kamalaa sinkoilua ja nykimistä.
Kouluttajakin vaihtui ja uusi osoittautui aika tiukaksi. Tähän mennessä on vaan lähinnä treenailtu vähän jotakin, mutta nyt tuli hommaan kuri ja järjestys! Saimme kaikki esimerkiksi palautetta siitä, että kentällä tehdään koko ajan eikä norkoilla. Olin ja olen edelleen eri mieltä, yhdeksän kuukautta vanha koira ei todellakaan pysty keskittymään suorituksiin tuntia! Selitys ei mennyt läpi, vaan meidän täytyy kuulemma tehdä jotain muuta kuin liikkeitä, mutta ei seisoskella.
Sain henkilökohtaista palautetta käsiliikkeistä. On kuulemma korkea aika päästä niistä eroon! Kaikki näyttivät vuorollaan perusliikkeitä lähtötason määrittämiseksi. Selitin, että Polkka tarvitsee maahanmenoon vielä pienen käsiliikkeen ja päläpälä. Kouluttaja käski tehdä ilman käsiliikettä eli pelkällä käskyllä. Koira meni täydellisesti maahan. Nolo minä.
Toinen samanmoinen oli paikallaan makaaminen. Ei olla tehty sitä vielä niin, että otan askeleita pois koiran luota. Nyt kokeiltiin. Polkka makasi paikallaan, eikä yrittänyt ennakoida edes sivulle palatessa.
Alkujärkytyksen jälkeen olin erittäin tyytyväinen uuteen kouluttajaan. Palautetta ja apua kentälle mennään hakemaankin, eikä mitään pelkkää päänsilitystä. Polkka sai kehuja perusasennosta ja seuraamisen alkeista. Ehkä koiran ohjaaja ottaakin jatkossa sen apinan tittelin itselleen, heh.
Koulutukset ovat nyt kesän ajan isolla hiekkakuopalla aika lähellä meitä. Matka on autolla tosi lyhyt, mutta kävellenkin pääsee reilussa puolessa tunnissa. Ajattelin kävellä aina kun suinkin ennätän. Hihnatreeni ja kaksin Polkan kanssa lenkkeily on tosi hyvä juttu.
Kouluttajakin vaihtui ja uusi osoittautui aika tiukaksi. Tähän mennessä on vaan lähinnä treenailtu vähän jotakin, mutta nyt tuli hommaan kuri ja järjestys! Saimme kaikki esimerkiksi palautetta siitä, että kentällä tehdään koko ajan eikä norkoilla. Olin ja olen edelleen eri mieltä, yhdeksän kuukautta vanha koira ei todellakaan pysty keskittymään suorituksiin tuntia! Selitys ei mennyt läpi, vaan meidän täytyy kuulemma tehdä jotain muuta kuin liikkeitä, mutta ei seisoskella.
Sain henkilökohtaista palautetta käsiliikkeistä. On kuulemma korkea aika päästä niistä eroon! Kaikki näyttivät vuorollaan perusliikkeitä lähtötason määrittämiseksi. Selitin, että Polkka tarvitsee maahanmenoon vielä pienen käsiliikkeen ja päläpälä. Kouluttaja käski tehdä ilman käsiliikettä eli pelkällä käskyllä. Koira meni täydellisesti maahan. Nolo minä.
Toinen samanmoinen oli paikallaan makaaminen. Ei olla tehty sitä vielä niin, että otan askeleita pois koiran luota. Nyt kokeiltiin. Polkka makasi paikallaan, eikä yrittänyt ennakoida edes sivulle palatessa.
Alkujärkytyksen jälkeen olin erittäin tyytyväinen uuteen kouluttajaan. Palautetta ja apua kentälle mennään hakemaankin, eikä mitään pelkkää päänsilitystä. Polkka sai kehuja perusasennosta ja seuraamisen alkeista. Ehkä koiran ohjaaja ottaakin jatkossa sen apinan tittelin itselleen, heh.
Koulutukset ovat nyt kesän ajan isolla hiekkakuopalla aika lähellä meitä. Matka on autolla tosi lyhyt, mutta kävellenkin pääsee reilussa puolessa tunnissa. Ajattelin kävellä aina kun suinkin ennätän. Hihnatreeni ja kaksin Polkan kanssa lenkkeily on tosi hyvä juttu.
5 kommenttia:
Jäin ihan ihmettelemään, miksi tuo käsiliike on niin pahasta...? Kun toiset yrittävät tehdä päin vastoin - jättää ääni pois ja osoittaa vain käden liikkeellä mitä haluaa koiran tekevän...
varmaan kyse oli ns. kaksoiskäskystä = käsi ja ääni... siksi jompikumpi pitäis jättää pois...
mutta usko pois Riikkis, apinasta tulee vielä koira :D <3
Jep, kaksoiskäsky eli käsi ja ääni. Ja ainakin kentällä tottista tehdessä ääni voittaa käsimerkit, jos puhutaan perusjutuista kuten istumisesta, maahanmenosta, luoksetulosta jne.
Mutta eihän käsimerkkiä tarvikkaan suorilta jättää pois kun koira oppii sanallisen käskyn, vaan sitä pitäis pikku hiljaa häivyttää pois.
Ei onneksi tarvitsekaan. Mekin ollaan jumituttu sellaisiin hyyyyvin pieniin, mutta kuitenkin olemassa oleviin käsimerkkeihin. Täytyy alkaa oikeasti tehdä töitä niistä eroon pääsemiseksi :).
Lähetä kommentti