Viikonloppu Lunan kanssa

Tyylikkäänä lenkillä.

Kahden koiran ja pikkulapsen talouden viikonloppumenot ovat toisinaan vähän haasteellisia. Jos mummu ja vaari näyttävät vihreää valoa, on vielä sijoitettavana kaksi koiraa. Viime viikonloppuna apuun tuli Jukka, joka toivotti Polkan tervetulleeksi yökylään. Yksi Polkan pennuista, Luna asustaa Jukan ja Pepin luona.

Polkka sujahti Lunan lokoisalle sohvalle kuin olisi aina makoillut siinä. Vähän piti murista hulvattoman kakaran leikkiinkutsuille, mutta siinä ne retkottivat pöydän alla ihan vierekkäin sillä aikaa, kun me kahvittelimme.

Kaksikolla meni siis oikein hyvin, tai niin meille ainakin kerrottiin (huomatkaa terve epäluulo apinaan omaan rakkaaseen koiraan liittyen). Myöhemmin tulleen tiedon mukaan mutsi oli perehdyttänyt lapsensa ovikellolle haukkumisen saloihin. Polkka on ihan kamala maalaistollo ja antaa kyllä kuulua, jos joku on ovella. Lapsensa oli oppinut yhdessä vuorokaudessa saman taidon. Kiitos ja anteeksi Jukka ja Peppi! En edes uskalla ajatella, minkä perehdytyksen Luna saa mahdollisella seuravalla kerralla...

Lapsi tuulettaa, äiti näyttää nyrpeältä.

Maissi jäi lopulta meidän seuraamme ja pääsi hotellilakanoihin yöksi. Mikäs tuollainen maailman helpoin pikkukoira on kuljettaa mukana - se nukkuu hotellihuoneessa hipihiljaa, ulkoilee sivistyneesti ihan missä vaan, eikä tuollaista edes kukaan pelkää. Maissi todellakin sai nukkua sängyssä, ainakin ennen kuin minulla meni hermo sen paikanvaihtamiseen ja nakki sai häädön kevythäkkiinsä. En tajua, miten joku voi nukkua koiran kanssa! Minä herään joka kerta, kun elukka vaihtaa asentoa tai tunkee lähemmäksi peiton alla. Onneksi tämä koskee vain koiria.

Samaan aikaan hotellissa.

Polkan viikonloppukuvat: Jukka Puljujärvi