Torstailenkillä

Hei mitenkäs olis sen lumen ja pakkasen kanssa?

Pakkasin torstaina iltapäivällä vauvan ja koirat autoon ja hurautin metsäautotien päähän. Matkarattaat kasaan ja koirat juoksemaan. Vauva seurasi tunnin verran maisemia ja jutteli tyytyväisenä. Ihan kätevää, ellei lasketa rattaiden lykkimisen tuskaa kuraisella metsäautotiellä. Alkaa nimittäin olla aika rapaista ja märkää! Lunta ja pakkasta odotellessa...

Tällä kertaa pääväylän rapaisuudesta oli kuitenkin iloa - poikettiin ensimmäiselle puomitetulle haarautuvalle tielle ja löydettiin uutta hauskaa kävelymaastoa. Ja ennen kaikkea kuivempaa sellaista! Ollaan me joskus talvella talsittu tuollakin pätkällä, mutta se oli jotenkin päässyt unohtumaan. Koirat ilahtuivat uudesta maastosta ja sinkoilivat tyytyväisinä sinne ja tänne.

Polkan onneksi lenkkiretti kulki kuitenkin hyvän matkaa sitä pääväylää, jota kurkkusalaattimiehet (lue: armeijanuoret) marssivat. Valtio tarjoaa ilmeisesti liukkaasti liikkuvaa ruokaa, sillä väylän varresta löytyy Polkan mielestä täydellisiä lottovoittoja eli ruskeita kasoja vessapaperilla kuorrutettuna. Tänäänkin elukka onnistui lipeämään likaisen harrastuksensa pariin. Nykyisin se sentään tulee kutsumalla pois, mutta ihan pakko on kuitenkin käydä maistamassa. Olen jo oikeastaan luovuttanut tämän paskaharrastuksen kanssa. Se lopettaa paskansyönnin siinä vaiheessa, kun kasvaa horsmaa meidän alanurmikolla...

Samaan aikaan kotona.