Marraskuun blues

Nähdä kauneus arjen pienissä asioissa on mahtava taito. Minulla sitä ei juurikaan ole. Paahdan menemään sen kummempia miettimättä ja ympärille katsomatta. Toisinaan kun maltan vähän hidastaa ja katsoa ympärilleni, hätkähdän monia kauniita asioita. Kesällä hoksasin, että meidän piha on oikeastaan aika kaunis - kolmen vuoden täällä asumisen jälkeen.

Sunnuntaina olin lähdössä Polkan kanssa lenkkitreffeille, kauhealla kiireellä tietenkin. Autolle kävellessä ja koiraa hoputtaessa (Polkan mielestä lenkkitreffit pyhäaamuna klo 12 on vähän turhan aikaista) huomasin, että kaljut omenapuut ja iso pihakivi näyttivät aika ihanilta aamusumussa. Koira kivelle istumaan ja kas, siinähän oli muutama syksyisen kaunis ja vähän surumielinenkin ruutu.