Lähtökeksit

Pussillinen lähtökeksejä.

Rikoin tänään pinttyneitä tapojani ja kävin ostoksilla Citymarketissa (meillä ollaan siis Prisma-kävijöitä). Lemmikkiosastolta löytyi irtokarkkihenkeen myytäviä koirankeksejä 3,95 € pussi. Ja pussiin sai siis ahtaa niin paljon tavaraa, kuin kehtasi. Mieleen tuli heti Messarin näyttely jostain vuosien takaa, kun ystäväni Anun kanssa löydettiin samanlainen keksitarjous Pedigreen osastolta. Tehtiin ehkä ahtamisennätykset ja nolouden multihuipentumana minun pussini repesi ja keksit putoilivat maahan. Minkäslainen loppu se ahneella olikaan?

Tällä kertaa pysyin kohtuudessa ja sain jopa pussin suljettua oikeaoppisesti. Keksien kilohinta oli laskettu niin, että pussiin mahtuisi reilu puoli kiloa keksejä. Kotiin palattuani en voinut vastustaa kiusausta käyttää pussi talousvaa´alla. Ja kyllä, se painoi 1100 g. Mikä voitonriemu!

Jos joku saa mummon innostumaan, niin aktivointilelu!

Meillä on jostain tullut hassu tapa antaa koirille kotoa lähtiessä "lähtökeksit". Se alkoi ehkä joskus mäykkyjen ollessa nuoria, en muista tarkkaan. Keksien tarkoitus oli varmaankin kääntää koirien huomio herkkupalaan eikä kotoa lähtevään omistajaan. Lopputuloksena koirat oikein odottavat viimeisen kotoa lähtijän menemistä, se kun on varma merkki koirankeksistä. Keksin jälkeen kukin vetäytyy tyytyväisenä omalle paikalleen nukkumaan.

Keksejä kuluu myös aktivointilelujen täytteeksi. Optimaalinen täyte sisältää jotakin pehmeää ja jotakin kovaa. Koirankeksien lisäksi vaikkapa juustoa, jauhelihaa, lihapullia, mitä nyt jääkaapista sattuu löytymään. Meillä kaikki juustonjämät ja päiväysvanhat leikkeleet menevät Kongien täytteeksi. Kun olen oikein viitseliäs, täytän niitä jauhelihalla tai maksalaatikolla ja pakastan valmiiksi. Kovana täytteenä toimivat erityisen hyvin possunkorvasiivut ja muut kuivatut ällötykset. Vaikka ei sillä, onhan se tosi järkevää että syötävistä eläimistä käytetään hyväksi ihan kaikki osat.

Hiiriviiksi poseeraa, vaikka edessä on lelu täynnä ihania herkkuja.