Tammikuun aurinko

Makkara villiintyi.

Ollaan käyty nyt kahtena päivänä kunnon puolentoista tunnin jäälenkillä ja se on kyllä mainiota. Koirat juoksevat tehokkaasti ylimääräiset energiat pois ja itse voi vaan kävellä rauhaksiin omaa tahtiansa (se tahti hidastuu viikko viikolta...). Jäälenkeissä on ehkä alkutalven uutuudenviehätystä, sillä molemmat koirat ovat olleet tosi riehakkaita. Varsinkin tulevana kesänä 11 vuotta täyttävästä Maissista on hankala hahmottaa, että vanha koira sekin alkaa olla. Ei nimittäin huomaa meiningistä. Pakkasenkestävyydestä tosin huomaa, alle -10 asteessa Maissikin tarvitsee jo takin. Mutta sehän nyt ei ole mikään ongelma!

Parasta jäälenkissä: variksille kyytiä.

Polkan suosikkihuvia on jahdata kalamiesten verkkopaikoilla pyöriviä variksia. Se lähtee aika kaukaa antamaan niille kyytiä, mutta tulee täyttä laukkaa takaisin saatuaan linnut lentoon. Jonkun mielestä ehkä ärsyttävää, mutta en ole jaksanut puuttua moiseen huviin. Saapahan ainakin juosta muutaman kunnon spurtin jokaisella lenkillä. En tietenkään anna sen juosta lintujen perään, jos verkoilla näkyy kalastajia.

Polkka 3,5 vuotta.

Eilen lenkkeilykeli oli oikein mainio, pakkasta -11 ja aurinko paistoi. Ei se vielä lämmitä kuin korkeintaan mieltä, mutta sydäntalven synkkien päivien jälkeen aurinko on jotakin tosi ihanaa. Illalla pakkanen alkoi muuttua purevammaksi, hetki lenkiltäpaluun jälkeen mittari näytti -15. Tänään aamulla lukemat olivat -28, taidetaan ihan suosiolla jättää päivän pidempi lenkki väliin, ei ole kovin motivoivaa nykiä perässä kahta pakkasen kangistamaan elukkaa. En tiedä, kuka moisesta edes hyötyy? Huomenna mennään taas jäälle, jos pakkanen vaan yhtään lauhtuu.

Tullaan tullaan!

Rukan takissa on kelpo kaulus.

Mukakylmä. Välillä täytyy pysähtyä ja osoittaa mieltä.

Talvitiimi.

Maissi 10,5 vuotta.