Talven eka jäälenkki

Aukean paikan hepulit.

 Mietin useamman päivän ajan jäälle uskaltautumista. Metsäkylän lahdella näkyi olevan kunnon kelkkareitit, pilkkimiehiä (joista nyt ei kannata kummoisia johtopäätöksiä vetää...) ja muutama hiihtäjä, joten uskaltauduin sekaan. Sanna lähti lenkkiseuraksi Iiris-rhoden ja Nelli-spanielin kanssa. Lenkkikeli oli mitä paras -5 astetta pakkasta, tosin jäällä kävi aika kylmä viima.

Kaksi rhodea ja kaksi mummokoiraa.

 Polkka veti alkuun kunnon hepulit, mutta rauhoittui sen jälkeen kipittämään omaan tahtiinsa. Mikä ero 1-vuotiaaseen Iirikseen, joka olisi halunnut riehua koko puolentoista tunnin lenkin ajan! Oman koiran aikuistumisen ja rauhoittumisen huomaa parhaiten juuri silloin, kun lähtee lenkille jonkun oikeasti riehakkaan pennun kanssa.

Nelli-spanieli juoksi omia reittejään ja Maissi pyöri vähän siellä sun täällä. Iiris oli yllättävän kiinnostunut matalasta maastonakista, vaikka leikkikaverina olisi ollut omaa kokoluokkaa oleva Polkkakin.

Jäällä oli tosi hyvä kävellä, lunta ei ole kuin aivan muutamia senttejä. Eilen illalla mietin, että ehkä päivä on pidentynyt aavistuksen verran. Jos viime talven blogipostauksia on uskominen, niin helmikuun alkupuolella alkaa jo ennättää työpäivän jälkeen jäälenkille! Sopii, lähiseudun kävelyteitä on kierretty remmilenkkien merkeissä jo aivan riittävästi. Valoisat illat, tulkaa pian!

Vierekkäin.

Polkka uudessa Rukan talvitakissa.