Päivän kiipeilyhaaste

Loikka ja molskis!

Koirilla oli maailman tylsin viime viikko. Minä tein lähinnä vaan töitä. Pasi oli pääosin kotona, mutta keskittyi maalaamiseen ja muuhun remppahommaan. Loppuviikosta oli niin kuuma, että koirat olivat vaan maanneet pihalla varjossa. Tänään olin vapaalla seitsemän päivän työputken jälkeen ja otettiin koirien kanssa vahinko takaisin ja lähdettiin uimaan. Tarkoituksena oli heittää vihdoin omakin talviturkki, mutta keli ei ollut tarpeeksi lämmin sellaiseen suoritukseen... Taidan kantaa turkkiani vielä seuraavankin talven yli.

Koirat ottivat uimareissusta ilon irti. Maissi ui ympyrää, Papu kävi kastautumassa ja Polkka jotain siltä väliltä. Polkan juoksu vetelee viimeistä viikkoa ja virta alkaa toivottavasti palailla elukkaan.

Hepuli.

Meritähti suussa on hyvä loikkia.

Päätin opettaa Polkan kiipeämään laiturin uimatikkaita ensin ylös ja sitten vielä takaisin alas järveen. Apina on ollut liikanimensä mukaisesti kova kiipeilemään pennusta saakka. Heti meille muuttamisen jälkeen se tavattiin jyrkistä vintin rappusista taiteilemasta koiranruokatynnyrin päältä. Eikä kiipeily ole asettanut haasteita myöhemmäkään iällä. Joskus sitä tietenkin toivoisi, ettei elukka olisi aivan niin ulottuva...

Aloitin ylös kiipeämisen opettamisella. Houkuttelin lammessa rinksaavan koiran kuivanappuloita heittelemällä lähelle laituria. Koiran uitua tarpeeksi lähelle, näytin kädessäni olevia nappuloita. Eikä siihen oikeastaan muuta edes tarvittu - Polkka kiipesi tikkaat ylös ihan tuosta vain. Ei mitään räpiköintiä, tassut tikkaille ja siitä laiturille.

Järveen päin kiipeäminen oli jostain syystä vaikeampaa ja vaati vähän kannustamista ja houkuttelua. Mutta mitäpä ahne afrikkalainen ei tekisi muutaman ruokanappulan eteen? Tuossa tuokiossa elukka oli oppinut kiipeämään rappuset myös alas. Ja todellakin kiipeämään, ei puhettakaan että se hyppäisi laiturilta järveen.

Ensin tikkaita alas...

... ja sitten ylös (mummo kannustaa vieressä).

Mummo tahtoo koirannappulan!

Muiden sekoillessa ruoan perään keskittyy Maissi olennaiseen: uimiseen.

Mummo kuivattelee.

Ja törkeästi kasteltu pikku Pokemon haluaa halin.

Kuvat on otettu mini-nikonilla (J1). Ei sillä mitään tarkkoja vauhtikuvia saa, mutta muuten kameran kanssa alkaa jo päästä ihan sinuksi.

Kaupungissa

Ahdinko! Ihmiset grillaa ja meiksi on narussa.

Hämeenlinnassa vietettiin viikonloppuna Wanaja-festaria. Meillä oli tukikohta aivan alueen kupeessa, kiitos Mariialle. Grillattiin lauantaina päivällä ja heitin koirat kotiin alkuillasta. Tosi kiva juttu, koirallinen kun ei pysty mitenkään olemaan päivää ja iltaa pois kotoa.

Koirat olivat ihan innoissaan kaupunkivisiitistä. Tajusin tosin taas, miten maalaisia ne ovat - kauhukaksikko Maissi ja Polkka yrittivät jahdata kaikkia näköpiiriin eksyneitä puluja. Ihan kuin hihnakäytöksessäkin olisi toivomisen varaa...

Kävin vielä kotiin päästyä Maissin ja Polkan kanssa lenkillä. Jengi jäi tyytyväisenä kuorsaamaan, kun vaihdoin vaatteet ja lähdin takaisin kaupunkiin festaroimaan.

Kerjäläiset vauhdissa.

Mummon sylipaikka.

Reteesti penkillä.

Iltauinti ja Nikon J1

Uinti ja kuivaus, kiitos!

Pasi palasi työreissulta uuden lelun, Nikon J1:n kanssa. Kamera on jonkun sortin järkkäripokkari. Kooltaan pieni ja kätevä, mutta siihen voi vaihtaa putkia. Lähdettiin uittamaan koiria ja testaamaan kameran ominaisuuksia.

Täytyy todeta, että onhan se järkkäriin (Nikon D90) tottuneelle melkoinen rimpula. Isommalla kameralla on paljon vakaampi kuvata! Eihän tuo pikkuvekotin paina juuri mitään ja sitä on kätevä pitää reissussa mukana, mutta paatunut järkkäristi on silti vähän hukassa sen kanssa. Säätönappejakin on niin monta, että täytyy varmaan nöyrtyä ja ottaa ohjekirja iltalukemistoon.

Kameralla voi kuvata myös kunnollista videota, mutta toistaiseksi sellaisen saaminen taitaa ottaa oman aikansa. Tämän päivän yritelmät olivat aavistuksen suttaisia.

Koirilla oli hauska reissu - Maissi ui tapansa mukaan lampea ympäri, Polkka hyppeli pommilla uppeluksiin hakemaan koirannappuloita ja mummokoira paistatteli ilta-auringossa. Polkka oli juoksumasikseensa verrattuna tosi villi, ui ihan kunnolla ja veti sen jälkeen hepulilaukkaa ympäriinsä.

Mummeli ilta-auringossa.

Huono kuva, hyvä meininki.

Make makkara on viimein kalastettu pois lammesta.

Mustikoita ja kantarellejä

Pussin puuttuessa sienestetään huppuun.

Polkka on ihan juoksumasiksessa. Se ei halua lähteä aamuisin lenkille, tekee vaan nopeasti pissat omaan pihaan ja jonottaa takaisin sisään omalle sohvalleen. Kummallista, koska normaalisti se ei edes halua pissata omaan pihaan. Iltapäivällä se onneksi haluaa lenkille, mutta ei ole mitenkään erityisen virtainen. Tänäänkin kaverilenkillä se vaan käveli menemään. Siis käveli, ei ravannut ja laukannut kuten normaalisti. Toivottavasti flegmaattinen olemus ei enteile valeraskautta, sillä minulla olisi vähän kisasuunnitelmia tulevalle syksylle...

Ollaakin lenkkeilty enimmäkseen ihan rauhassa omalla jengillä. Mitä sitä suotta hiillostamaan, kun ei kerran huvita? Eilen kerättiin mustikoita ja kantarellejä, tänään noita keltaisia herkkuja löytyi vielä lisää. Maalaisella ei ole koskaan kakkapussia taskussa, vaikka näin sienisesongin alkaessa siitä olisikin hyötyä. Onneksi sieniä voi kerätä takin huppuun, tosin silloin on toivottavaa (ja tänä kesänä harvinaista) ettei ala sataa vettä.

Nam nam mustikoita!

Polkka ja Maissi syövät mustikoita innoissaan. Tosin Maissin marjastushuomio herpaantuu aika nopeaan ja mielenkiinto siirtyy johonkin ihanan lahoon kantoon, minkä voi kaivaa säpäleiksi. Lopulta kantosilpun keskellä seisoo sottainen, mutta onnellinen koira. Kotiin päästyä maastomakkara haisee ihan sammalelle. On onni lenkittää koiria tällaisissa maastoissa, voi vaan haahuilla menemään omissa ajatuksissa mustikoita syöden ja sieniä keräten ja jengi liikuttaa ja aktivoi itse itsensä.

Hei ihan mieletön kaivuuhomma!

Kuvat on otettu puhelimella. Kameraa ei oikein näin epävakaisilla keleillä uskalla kanniskella mukana...

Musti&Mirrin nettikaupassa on muuten hyviä tarjouksia! Ostaisiko vihdoinkin BOT-manttelin agilitytreenejä varten? Entä Hurtan Cooling coat -viilennystakin? Sen saisi nyt puoleen hintaan. Tosin tänä kesänä ei koiraa ole juuri tarvinnut viilentää treeneissä.

Vilja-sisko kävi kylässä

On niissä samaa näköä: Vilkku ja Polkka.

Meillä kävi tänään vieraita Oulusta saakka! Laura ja Tommi tulivat kyläilemään Polkan Vilja-siskon ja Hippu-rhoden kanssa. Aloitettiin treffit kunnon metsälenkillä, tosin lenkkijumalat eivät olleet tällä kertaa meille suosiollisia. Ensinnäkin hyttysiä oli ai-van sairaan paljon. Paljon niitä on ollut koko kesän, mutta tänään tehtiin jonkin sortin ennätys. Koirien mahat olivat melkein mustanaan verenimijöitä! Toiseksi lenkin puolivälissä alkoi sataa aivan kaatamalla. Kolmanneksi lenkin loppuvaiheessa armeijan alueella alettiin ampua ehkä tykeillä, ainakin meteli oli aika kamala. Hippu ei tykännyt pamauksista ollenkaan, siskoksia ja Maissia ei häirinnyt.

Eilen juoksunsa aloittanut Polkka oli vähän laiskalla tuulella, eikä oikein lähtenyt mukaan Viljan ralliyrityksiin. Ja sitten kun lähtikin, säikähti Vilkun haukkua ja leikkimurinaa. Siinä sitä sitten kipiteltiin jonossa hyttysten kupattavana. Loppumatkasta vielä litimärkinä, mistä etenkin meidän reipas erähenkinen Poksumme oli järkyttynyt.

Lenkin jälkeen tultiin vielä meille kuivattelemaan ja kahvittelemaan. Kiva kun kävitte Laura ja jengi, ehkä me suunnataan seuraavaksi visiitille sinne kauas pohjoiseen?

Yy kaa koo nee.

Siskokset puskassa.

... ja vilvoittelemassa.

Hippu, Vilkku ja Polkka.

Maissi kymmenen vuotta!

Maissia hakemassa elokuussa 2002.

Maanmainio makkarakoira Maissi täytti tänään pyöreitä - nimittäin 10 vuotta! Merkkipäivän kunniaksi innostuin skannaamaan muutamia kuvia Maissin alkutaipaleelta. Kun kerran kaivoin albumit esille ja opettelin käyttämään tulostimen skanneria (ei ollut edes vaikeaa), tekisi mieli skannata enemmänkin kuvia mäykkyjen pentuajoilta ja jo edesmenneistä koiraystävistä.

Maissi oli suloinen, mutta rehellisesti sanottuna aika rasittava pentu. Loputtoman villi, aloitekykyinen eikä meinannut millään oppia sisäsiistiksi. Ehkä kerrostalon viidennessä kerroksessa asuminen ei varsinaisesti auttanut asiaa, mutta Maissilla ei ollut mitään tarvetta tehdä asioita ulos. Sisällä lämpimässä oli niin paljon mukavampi pissata... Kyllähän se sitten lopulta oppi, mutta ikää taisi olla melkein vuoden verran.

Kynsiä leikatessa Maissi huusi kuin hyeena ja ehti tuhota pentuaikana tietokoneen ja skannerin johdot, kaapin nupit, lukemattoman määrän yöpaitoja, päiväpeittoja ja muita tekstiilejä. Varmaan muutakin, mutta olen onnellisesti jo unohtanut.

Tänään Maissi on mitä mukavin ja hyväkäytöksisin mäyräkoira. Ei mikään koirapuistokoira, mutta tulee kyllä yleensä toimeen isommassakin lenkkiseurueessa. Tänä kesänä olen ajatellut ensimmäistä kertaa, että Makellakin alkaa jo olla ikää. Aamulla se nukkuisi mieluummin kuin tekisi kunnon lenkin ja kuumat kelit saavat sen aika väsyneeksi.

Aivan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa.

Ihan sama ilme jo pentuna!

Maissi ja valtavan suurelta näyttävä Papu.

Papu 4,5v. ja Maissi 2,5 kk.

Kesäreissussa

Käytiin tällä viikolla perinteissä kesälomareissulla Keski-Suomessa. Ensin suunnattiin Liimattalaan minun mummoni luokse. Paikka on ihan kesäparatiisi, varsinkin koirille. Vanhassa maalaistalon pihapiirissä riittää tutkittavaa ja pihasta löytyy uimalampi. Aivan lähellä metsätien varressa on myös pieni järvi, jos lammessa uiminen alkaa kyllästyttää.

Ja kyllähän koirat uivatkin! Maissi aloitti aamunsa uimakierroksella pihalammikossa. Jatkoi aamuruoan ja parin tunnin pakollisen levon jälkeen uimista lammessa, lenkin yhteydessä järvessä, josta pihaan tultua siirtyi sujuvasti takaisin lampeen. Olisikohan maastonakki uinut päivän aikana yhteensä kolme tai neljä tuntia? Polkkakin tykkäsi uida, etenkin matalarantaisessa järvessä. Punainen paholainen sai hirveitä keppihepuleita ja hyppäsi laiturilta kepin perään!

Lammessa uimaravun kanssa.

Make suuntaa kohti ulappaa.

Ei mikään pikkytyttöjen keppi!

Matka jatkui Mummolasta vanhempieni luokse Säynätsaloon. Hertta-airis oli aikuistunut kovasti, kokenut ensimmäiset juoksun ja trimmattu aikuisen koiran näköiseksi. Kymmenkuinen pentu oli melkoisen villi, sillä meni paketti ihan sekaisin kun kotiin ilmestyi kolme potentiaalista leikkikaveria.

Polkka riehui Hertan kanssa ulkona, mutta sisällä Hyvin Aikuinen Koira halusi vain levätä omassa rauhassa. Aavistuksen epäsosiaalisena tunnettu Make Makkara osoitti hienoa itsehillintää ja tyytyi vain kevyesti näyttelemään hampaita verta kuonostaan kerjänneelle Hertalle. Olin huomaavinani, että Maissi meni väliin kun Hertta yritti saada Papua leikkimään. Voisiko koira suojella höppänää mummokaveriaan?

Hertan luona kylässä.

Uimasilla

Mikä molskaus!

Nyt alkaa olla kesäkelit kohdallaan! Tällä viikolla on ollut aurinkoista ja lämmintä. Ollaan rakennettu päivisin terassia ja koirat ovat lepäilleet ulkona. Eilen käytiin rannassa iltateellä ja uittamassa koiria. Maissi ui ympyrää ihan sekopäisenä, varmaan sellaiset kolme varttia. Polkka haki kerran vesilelua ja oli sitä mieltä, että uimahomma riittää. Ahneena porsaana se kuitenkin innostui uudelleen uimasille, kun heittelin veteen koirannappuloita. Myös Papu rynnisti veteen metsästämään ruokaa. Pidetäänköhän niitä jatkuvassa nälässä?

Ihanan kesäistä!

Koirat pääsivät myös tänään uimaan Polkan agility-treenien päätteeksi. Hiekkakuopalla oli tosi kuuma, mutta Poksu jaksoi tehdä hyvin töitä. Välillä sillä meinasi palaa hermo minun ohjauskuvioiden viilailuun ja se meinasi heittää hanskat tiskiin, mutta sain sen vielä innostumaan pienestä pätkästä. Aivan kuin se tietäisi, että kisoissa selviää radalla tai kahdella mutta treeneissä joutuu tekemään enemmän hommia!

Tämän päivän treenirata oli muunnelma minikoirien SM-radasta. Rivien välistä voi lukea, että rata tarjosi meille haastetta. Hyvin kuitenkin selvittiin ja alan ehkä jopa hahmottaa ohjaustekniikoiden saloja, ainakin ihan vähän.

Tässä kuvassa haisee märkä koira...

Maaninen uimamakkara.

Mummojen vesijumppaa.

Uinnin jälkeen täytyy kuivatella.

Uimajengi.

Punainen kerjäläinen.

Kesälenkkeilyä

Koirajengi hajaantuneena metsäautotielle.

Lenkkeiltiin tänään Suvin lauman kanssa. Ihan luksusta kun on lomalla ja pääsee lenkille jo päivällä! Ja toisekseen se, että paistaa aurinko eikä koko ajan vaan sada vettä ja ole kamalan kylmä. Kesälomaa on viikko jäljellä, että eiköhän se helteeksi muutu viimeistään ensi viikon maanantaina...

Polkka ja paras ystävä Dara.

Käveltiin reilun tunnin kierros. Koirat kävivät vilvoittelemassa ojissa ja palasivat tielle aika pahan hajuisina. Elämä on elämistä varten, vai miten se nyt menikään? Tuuli vilvoitti onneksi vähän, muuten keli olisi ollut aika kuuma. Päätettiin ottaa pitkästä aikaa yhteiskuva meidän lenkkijengistä. Kuinkas sitten kävikään - Suvin koirat istuvat kauniisti rivissä:

Hei mää en nyt vaan jaksa tällaista, sanoo Poksu.

Asiallinen rivistö.