7.3.2010

Viikonloppureissu mummolaan


Lähdettiin lauantaina pitkästä aikaa viikonlopuksi minun mummolaani pohjoiseen Keski-Suomeen. Niin pitkästä aikaa, ettei oltu kyläilty siellä vielä kertaakaan Polkan aikana! Oli siis aika korjata viive ja pakata jengi autoon. Mukaan lähti myös pikkusiskoni Saara.

Alku ei ollut lupaava. Auton takaluukussa neljä tuntia istunut Polkka oli pinkeä kuin vieteri päästessämme perille. Ja koska oli lounasaika, meidät istutettiin saman tien ruokapöytään. Polkka yritti kiipeillä pöydälle ja riehui menemään maanisen kohtauksen vallassa. Pöydästä noustuamme mummokin totesi, että koira varmasti kannattaa viedä ulos.


Ja vietiinhän Pokemon ulos! Oli ihanan aurinkoinen talvipäivä, eikä pakkastakaan kuin vaivaiset viisi astetta. Täydellinen ulkoilukeli siis. Lisäksi mummolan iso maalaispiha on ihan täydellinen koirien juoksuttamiseen. Siinä sitten riehuttiin ja heiteltiin palloa kunnes koirat olivat ihan poikki.


Tarpeeksi riehuttuaan Polkka oli tosi kiltisti koko loppuillan. Sellainen se on! Kun liikuntaa ja tekemistä on tarpeeksi, se käyttäytyy ihan mallikkaasti eikä häiriköi yhtään. Liian vähän tekemistä ja liikaa paikallaan oloa puolestaan saa koiran ihan mahdottomaksi. Täytyy ihan vilpittömästi nostaa hattua jossain kaupungin keskustassa rhodepenskan kanssa asuville, minusta ei siihen olisi. Remmilenkki ei nimittäin ole Polkalle mitään muuta kuin alkuverryttelyä.


Tein tänään pihaulkoilun päälle vielä metsälenkin kaksistaan Polkan kanssa. Aurinko paistoi ja muutamia lumihiutaleita leijaili hiljalleen. Oli kaunein mahdollinen talvikeli. Löydettiin aivan sattumalta vanha kelkkaura ylös metsään ja käveltiin kaksistaan hyvä tovi. Polkka oli vähän ymmällään ja käveli suurimman osan ajasta ihan lähellä minua. Vastaan tullutta lapsiperhettä se ei olisi millään uskaltanut mennä tervehtimään. Kotona ja töissä vieraat ovat aina ihan ok, mutta yllättävät vastaantulijat saavat Polkan hämilleen.


Mummokoirakin lähti reippaasti ulos, mutta halusi sisälle lämmittelemään ennen meitä muita. Papun turkki on kyllä sellainen trimmauksen tarpeessa oleva reuhka, että sillä pitäisi tarjeta viiden asteen pakkasessa.


Takka on rhodesiankoiran paras ystävä. Yllättäen paras paikka löytyi kylässäkin takan edestä.

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Mainoksen löysin FB:n saloista. Pitihän sitten teidän Apinan liikkeitä tulla tänne kuulostelemaan. Ihanat kuvat. Taidampa käydä kurkkimassa kuulumisia jatkossakin. :)

terkuin, Laura Ara

Riik kirjoitti...

Joo, täältä löytyy apinajuttua! Aion lukea kaiken uudelleen ja viiteen kertaan kun alkaa seuraavan kerran tehdä mieli uutta apinaa :D

Laura kirjoitti...

Joo, mä kaavailen samaa -luen lasten vauvablogit uudelleen, jos joku aivoissa napsahtaa väärälle taajuudelle... :D