Polkka sai tänään uuden ystävän, kun sattui töihin mukaan samaan aikaan työkaverini Marin koiranpennun kanssa. Kreikkalaisen katukoiran ja beagle-cockerin sekoitus Luti on yksi suloisimpia näkemiäni koiranpentuja. Ja tosi reipaskin vielä. Hassuahan tässä on se, että koirilla on ikäeroa joku reilut neljä kuukautta! Kokoeroa sitä vastoin löytyy huomattavasti enemmän.
Minua jännitti alkuun tosi paljon päästää Polkka tutustumaan pikkuiseen Lutiin. Polkka kun ei ole leikkitavoiltaan sieltä siivoimmasta päästä. Ajatuksissani Luti olisi tarvinnut vähintään kypärän päähän, sen verran lujaa Polkka mäiskii tassuillaan. Mutta kaikki sujuikin aivan valtavan hienosti!
Alkuun Polkka oli omaan tapaansa vähän turhan riehakas. Luti kipitti nojatuolien alle ja keksi lopulta piilopaikan lasipöydältä. Yhteinen meininki löytyi kuitenkin tosi nopeasti, ehkä Polkka kuitenkin hoksasi Lutin olevan ihan pieni vielä. Koirat leikkivät ihan liikuttavan nätisti Polkan (tai alkuperin Papun) skunkilla. Polkka oikein tarjosi lelun toista päätä Lutille kiskottavaksi ja oli itse aivan paikoillaan kun Luti nyhti lelun toisesta päästä. Ei puhettakaan meidän normaalista kotimenosta, missä Maissi pitää lelun toisesta päästä ja Polkka juoksee täytty laukkaa ympäri kämppää mäykkyparan raahautuessa perässä.
Parasta tässä kaikessa oli se, että kotiin tultaessa Polkka vilahti omalle tuolilleen kuorsaamaan. Maissi yritti tökkiä kaveria hereille, mutta Polkka vaan veti unta palloon. Lisäksi tänään tuli todistettua sekin, että Polkka pystyy pidättämään kakkoshätää työpäivän ajan jos vaan haluaa. Aamulla ei pystynyt käydä kakalla kun kaikki huomio kiinnittyi ympyrän juoksemiseen ja omenapuun alaoksiin. Hyvin pystyi pidättämään alkuiltaan asti kun ei ollut yksin kotona tylsistymässä.Kuvat: Janne Kaakinen
1 kommentti:
voi mitä söpöstelyä - ihana pentu <3
Lähetä kommentti