Iisi sunnuntai

Jos me ihan vaan pötkötettäis tänään?

Eilisen lumimyräkän jälkeen aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä. Mentiin aamusta pihahommiin ja koirat touhusivat mukana - ne alkavat heti kelien lämmetessä viihtyä ulkona omia puuhaillen. Tein Polkan kanssa vähän liikkeestä seisomaan jäämistä (jää seisomaan vähän poikittain ja sitä ratkotaan tekemällä liikettä lumipenkan vieressä), liikkeestä maahanmenoa (kerrasta nappiin), muutaman askeleen seuraamisia (ok) ja kaukokäskyjen alkeita.

Me ihan vaan otettais aurinkoa tässä jäällä.

Käytiin jäällä lenkkeilemässä tunnin verran, mutta koirilta oli jotenkin ihan puhti poissa. Muutaman spurtin jaksoivat juosta, mutta muuten vaan jolkottelivat ympäriinsä. Mitä ihmettä?! Menikö niiltä niin virta loppuun eilisessä agilityä plus kaverilenkkiä -yhdistelmässä? Mietin vielä aamulla lähtemistä agilityn vapaavuorolle jotain pientä harjoitusta tekemään. Polkka seurasi keskustelua vierestä ja kommentoi pohdintaani pitkällä haukotuksella ja laiskalla urinalla. Ehkä ihan hyvä ettei lähdetty.

Onko se saanut talven aikana vähän lihaksia persaukseen?

Päätin tänään, että sitten kun Polkka aloittaa juoksunsa (minkä pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua ihan tässä kohta) se saa pitää kolmen viikon loman kaikesta tekemisestä. Ollaan treenailtu koko talvi aika ahkerasti ja ehkä pieni tekemättömyysjakso voisi tehdä sille hyvää. Lenkkeillään toki normaalisti ja testaillaan koirajuoksua valjaiden ja vetovyön kanssa, mutta ei mitään varsinaisia treenejä.

No joo joo, en kiusaa enempää.

Polkka piiloutuu ympäristöönsä.

Raksakahvit.

Iltapäivällä jatkettiin vähän raksaushommia, tai oikeammin Pasi jatkoi ja minä toimitin melkein piknik-henkiset raksakahvit koko porukalle. Koirat saivat purutikut ja olivat ihan kysymysmerkkeinä ulkoruokinnasta. Lunta maassa ja tässä pitäisi siis syödä jotakin? Herkut olivat liian hyvät hukattavaksi ja niinpä fiinit koirat suostuivat aterioimaan lumella.

Sisälle päästyään kauhukaksikko meni nukkumaan. Jouduin herättämään ne iltaruoalle seitsemältä! Uskomatonta touhua. Tällainen vahinko voi tapahtua vain silloin, kun ruokintamuistuttaja eli mummokoira on reissussa. Mummeli on siis ollut pitkän viikonlopun mökkeilemässä Vaasassa ystävänsä Ann-Marin porukan mukana.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin Polkka saa puolisisaruksia ennen kesää! Musca-mutsi kävi nimittäin tapaamassa sulhasta Ruotsissa. Lisää tietoa pennuista löytyy Feanor´sin sivuilta. Jos yhtään tulevat isosiskoonsa Poksuun, tulee pennuista toimeliaita, älykkäitä ja rakastettavia luonteeltaan. Ja luonne jos mikä on tämän kokoisen koiran kanssa tärkeä asia!

Kevättä ja takatalvea

Maissi on vallannut aurinkoisimman paikan.

Menipä viikko taas vauhdilla. Ehdittiin jopa yhtenä aurinkoisena päivänä jäälle. Oli niin lämmin, että lapasetkin olivat liikaa! Polkka ja Maissi juoksivat puolitoista tuntia niin lujaa kuin tassuista lähti. Erikoiskyytiä saivat jäällä istuskelleet varikset kavereineen.

Tiistaina treenattiin agilityä. Tehtiin ensimmäistä kertaa A-estettä, eikä se aiheuttanut suurempia hämmennyksiä. Polkka juoksi vauhdilla esteen päälle, ainoastaan alakontaktilla istumista etutassut lattiassa piti vähän treenailla. Mutta hyvin meni muuten. Kouluttajan mielestä "Polkka on ollut paikalla silloin, kun älyä jaettiin". Niin on, joskus tuntuu että vähän liikaakin.

Ihana uusi pinkki karvamatto.

Torstaina käytiin koirakerhon toko-treeneissä. Tehtiin paikkamakuuta rivissä niin, että kaikki kävivät välillä palkkaamassa omaa koiraansa. Polkan vieruskaveri nousi paikalta ja seilasi edes takaisin. Mitä tekee Polkka? Makaa patsaana paikallaan. Olin tosi iloinen paikallapysymisvarmuudesta. Lisäksi tehtiin kuulollaolotreeniä ottamalla koira vuorotellen sivulta mukaan parin askelen seuraamiseen ja jättämällä paikalle istumaan. Hyvin meni sekin.

Treenailtiin samaa asiaa vielä peruuttamalla (ihminen siis) ja pyytämällä koira istumaan/maahan/seisomaan. Tuo seisomaan jääminen on selkeästi Polkalle vaikeinta, se pyllähtää yleensä istumaan. Lopuksi kokeiltiin estehyppyä ja ihan hyvällä mallilla sekin. Hyvällä fiiliksellä siis treeneistä Kennelrehulle hakemaan pakastimeen lihaa, lohta ja kalkkunaa.

Lenkkijengi Maissi, Polkka ja Sintti.

Tänään treffattiin pitkästä aikaa Kirsi ja Sintti. Käytiin ensin tekemässä pari agilityrataa. Polkka meni ensimmäistä kertaa kepit ilman minkäänlaista apua ja vielä kaksi kertaa peräkkäin! Sain tiistaina treenikaverilta vinkin rytmittää pujottelua sanomalla "hyvä" joka kerta kun koira kaartaa pujotellessa minua kohti. Se neuvo näyttäisi nyt toimivan! Radat menivät hyvin ja lähdettiin hyvällä fiiliksellä Aulangolta jäälle.

Mietin pitkään, uskallanko ottaa epäsosiaalisena tunnettua Maissia mukaan. Maissihan ei ole koskaan mukana porukkalenkeillä, koska ei oikein siedä muita koiria. Ajattelin kuitenkin, että jäällä on tilaa ja Sintti tosi ystävällinen eikä jahtaa Maissia tai muuten kannusta sitä räyhäämään. Yllättäen Maissi olikin aivan innoissaan uudesta kaverista (ihmeiden aika ei ole siis ohi) ja juoksi isompien perässä kuin olisi aina kuulunut porukkaan. Takatalven lumipyry vaan teki karkkarille tepposet ja pehmeä lumi tarttui inhottavasti tassukarvoihin. Puolentoista tunnin reuhaamisen jälkeen kolmikko käveli kohti autoa hihnat löysällä...

Uimarikoiria

Aika reteänä lähdössä kylpylään.

Käytiin tänään Suvin ja Teemun jengin kanssa Hyvinkäällä kylpemässä. Tai siis koirat kylpivät ja tasapuolisuuden nimissä myös ihmiset kastuivat... Koskahan pääsisi itse kylpylään kylpemään? Polkka ja Dara olivat kylpeneet ennenkin, mutta beussit Bro ja Sini olivat ensikertalaisia. Uittaja avusti niitä siis alkuun, vaikka Bro oli kyllä sitä mieltä ettei todellakaan olisi tarvinnut uimaopettajaa.

Koirien uittaminen on hauskaa, mutta myös kunnon liikuntaa. Ihan kuin ikiliikkuja-Brokin olisi ollut ihan vähän väsynyt puolituntisen jälkeen? Polkka uiskenteli omaan rauhalliseen tyyliinsä ehkä viisi tai kuusi altaanmitallista ja oli sen jälkeen omasta mielestään erittäin valmis.

Ai miksi niitä kutsutaan bösilöiksi?

Roiskuttelijat Dara ja Bro.

Daran uimarityyli.

Uinnin jälkeen föönataan ja kuivatellaan:

Olipa taas hauska reissu ja kotimatkalla auton takana oli neljä aika hiljaista elukkaa. Kesää ja järviuimareissuja odotellessa, mistähän me vaan löydettäisiin ihana loiva koirien uittamiseen sopiva hiekkaranta?

Agiliitoa

Auringonlasku Aulangolla keskiviikkona.

Päästiin tällä viikolla tekemään kaksi kertaa kunnollista ratatreeniä. Tiistaina oli meidän ryhmän harjoitukset ja rata koostui yhdestätoista esteestä: hyppy, hyppy, hyppy, kepit, hyppy, hyppy, putki, rengas, hyppy, pussi, hyppy. Kaksi kertaa pääsi valssaamaan ja ihmeiden aika ei ole ohi - sain valssit väännettyä juuri miten pitikin! Saatiin kouluttajalta oikein kehuja tästä ja hän epäili heti että me ollaan vähän treenailtu salaa. Ja ollaanhan me, Suvin opastuksessa nimittäin. Kepeillä Polkka sohlaa edelleen, se osaa kyllä mennä ne, mutta maltti ei riitä pujotella loppuun asti vaan koira sekoaa aina samassa paikassa keppien lopussa.

Tänään treffattiin Suvin jengi samassa paikassa ja ratkottiin alkuun Polkan tapaa loikata puomille niin, että tassut osuvat nippa nappa kontaktille. Sain tiistain treeneissä neuvon laittaa koira maahan puomille mennessä, mutten oikein ollut tyytyväinen ajatukseen. Suvin neuvosta laitoin lihapullanpalan alkukontaktille ja ahneena porsaana Polkka alkoi heti rynnistää esteelle varovaisemmin. Tällä mennään siis jatkossakin.

Suvi oli myös suunnitellut yhdentoista esteen radan meidän päänmenoksi. Meinasin luovuttaa jo siinä vaiheessa kun kuulin, että radan alku oli lainattu tämän viikkoisista kisaavien oikeasti taitavien koirien treeneistä. No hinkkasin ohjausta ilman koiraa niin monta kertaa että kouluttajana toiminut Suvi oli tyytyväinen ja ei kun koira kehiin. Ihan hyvin meni! Radalla oli kaksi takaakiertoa ja ne varsinkin ratkaistiin ongelmitta. Maalisuoralla päästiin vielä tekemään irtoamisharjoitusta kun Suvi palkkasi koiran suoran päässä. Olin ihan tosi tyytyväinen pieneen punaiseen paholaiseeni.

Suvin kolmikko teki vielä pientä treeniä ja sen jälkeen suunnattiin metsälenkille. Puolitoista tuntia lenkkiä meni taas ihan siivillä. Yhteensä kolmetuntisen setin tuloksena oli kovasti väsyneen ja tyytyväisen oloinen rhodesialainen. Ihan hyvä, koska viikonloppu meneekin vähän pienemmällä aktiviteetilla Pasin hoidossa. Itse meinasin suunnistaa kohti Helsingin huvituksia ja sunnuntain GoExpo -messuja.

Ilta-auringossa jäällä

Onkohan niillä vähän virtaa?

Tehtiin tänään ihana iltalenkki jäällä. Jää on ihan paras paikka juoksuttaa koiria, kun näkee niin pitkälle. Jostain syystä koirat vielä saavat siellä kunnon hepuleita ja juoksuttavat itse itsensä mahtavan väsyksiin tunnissa tai parissa. Maissilla oli tänään joku kummallinen virtapiikki ja se oli ihan mukana Polkan päättömässä riehumisessa. Ei aina muista, että Papun lisäksi myös Maissi on veteraani-ikäinen ja täyttää kesällä 9 vuotta!

Hei hei, älä ala mulle!

Tappajamäyrä hyökkää!

Rhodesiankoirilla on juostessa ihan kummallisia - ja välillä pelottavia ilmeitä! Ei niitä livenä huomaa, mutta anna olla kun selaat valokuvia tietokoneelta. Juostessa on melkein aina suu auki ja hampaat irvessä! Ilosta tietenkin, mutta ehkä saattaisi jotakuta reitille eksynyttä pelottaa...

Oikeasti se on ihan kiltti...

Kuulolla ollaan, molemmat!

Jäällä juoksemisen jälkeen tehtiin vielä sivistynyt kävelyretki Aulangolle. Eipä olla ennen käyty sielläkään, vaikka niin lähellä asutaan. Ihmeteltiin tekosaarta, huvimajaa ja hevosia. Kerrassaan hauska lenkki, ehkä pitäisi vaihtaa maisemaa vähän useamminkin eikä aina vaan suunnistaa samoihin maastoihin tallustamaan? Suunnitelmissa oli ottaa vielä pihatottista lenkin päälle, mutta eihän me jaksettu. Syötiin kuvut täyteen ruokaa ja lösähdettiin telkkarin eteen.

Auringonläikkiä

Menkää apinat muualle, tää läikkä kuuluu mulle!

Kevätaurinko tekee auringonläikkiä lattialle ja parhaassa läikässä on kuhinaa. Papua ärsyttää muun bändin liika läheisyys, mutta hyvästä aurinkopaikasta ei voi luopua. Polkka puolestaan ilmestyy paikalle, rojahtaa muiden niskaan ja nukahtaa. Pikkukoirat katselevat hetken toisiaan ja tulevat siihen tulokseen, ettei hyvää paikkaa kannata hylätä yhden nojailevan apinan vuoksi.

Ensimmäisenä paikalle saapunut joutuu tyytymään tyynyn rooliin.

En voi olla miettimättä kuvia selatessa, miten kauheasti pelkäsin Polkan meille tullessa etteivät koirat tule juttuun keskenään. Että epäsosiaalinen Maissi ei tulisi koskaan hyväksymään Polkkaa. Hyväksyi se ja nyt koirat ovat tosi hyviä kavereita keskenään. Joskus harvoin Maissille tulee pientä sanomista reuhaavalle pikku(vai pitäisikö sanoa iso-)siskolleen, mutta se nyt kai on ihan normaalia?

Nyt loppui laiskottelu!

Väsyttivät pienen koirapolon ihan kokonaan.

Tällä viikolla päästiin vihdoinkin treeneihin muutaman viikon pakkastauon jälkeen. Laiskottelu ei pue Polkkaa - se muuttuu kauheaksi jos ei tehdä paljon mitään. Ja lenkkeily pakkasten sallimissa rajoissa ei ole paljon mitään. Joo, jotain aktivointileluja voi täyttää ruoalla, mutta ei se kuitenkaan ole sama kuin kunnollinen treeni.

Tiistaina oltiin agility-treeneissä pitkästä aikaa. Aloitettiin aika kunnianhimoisella kahdeksan esteen radalla. Polkka suoriutui hyvin, aivan uskomattoman hyvin. Ainoa joka mokaili, olin minä. Ei hitto miten voi olla vaikeaa muistaa tehdä kaiken maailman valssaukset sun muut ohjauskuviot oikeaan suuntaan. Persjättö on minun juttuni. Siinä käännytään niin että koira jää selän taakse ja painelee ihan muualle kuin pitäisi. Sain vähän huutia mokailustani. Minulla on vahva tunne siitä, että koira käy treenaamassa ilman minua. Miten muuten voi selittää sen, että koira painelee esteet oikein vaikka ohjaaminen on ihan mitä sattuu?

Keskiviikkona treenailtiin tokoa ihan vaan omassa pihassa metsälenkkeilyn jälkeen. Polkalla oli hyvin intoa ja tehtiin muutama pätkä seuraamista, liikkeestä maahanmeno (laakista oikein) ja seisomaan jäämistä (vaatii käsiapua). Olin tyytyväinen.

Torstaina mentiin uuden toko jatko -ryhmän treeneihin. Koiria oli vain kolme meidän lisäksi ja ehdittiin tehdä vaikka mitä. Meidän edellisestä ohjatusta toko-ryhmästä on aikaa yli puoli vuotta (!) ja neuvot tulivat tarpeeseen. Omassa pihassa itsekseen hinkatessa ei mitenkään hoksaa kaikkia ongelmakohtia. Kuten vaikka sitä, että koira pysähtyy liikkeestä seisomaan jäämisessä vinoon tai että seuraaminen on vähän väljää. Saatiin kiitosta hyvästä perusasennosta ja siitä, että liikkeet ovat viittä vaille valmiita. Sehän tosin jo tiedettiin - se viimeinen hienosäätö vaan tuntuu vähän työläältä.

Polkka ja ihanat ystävät Dara ja Bro.

Perjantaina treffattiin Suvi koirineen meidän talvitreenipaikalla. Toivoin agilityn ohjaustreeniä ja sitähän tuli! Perehdyttiin valssaamisen ytimeen ja opeteltiin takaa kiertoja. Polkka teki taas hyvin töitä ja suoritti rataa omaan rauhalliseen tyyliinsä. Ohjaajakin pystyi mokailuiltaan ja kaiken maailman tuumaustauoiltaan ohjaamaan koiraa. Kiitos Suvi, tästä oli taas mahdottoman paljon apua!

Polkan lisäksi Dara ja Sini treenasivat muutamaa estettä ja Dara teki vähän hakutreeniä. Sen jälkeen suunnattiin metsälenkille. Käveltiin ihan kunnon kierros kaiken maailman vesi- ja räntäsateesta huolimatta. Koirilla oli tosi hauskaa ja ne vetivät uskomatonta rallia. Rhodetko muka säänarkoja? Ei meidän koirat ainakaan.