Koko jengi koossa

Alkanut viikko toi lauman reissussa olleet jäsenet takaisin kotiin. Viime viikko oli hassu, ensin Papu lähti viikoksi Vaasaan mökkeilemään luottohoitajansa Ann-Marin kanssa ja sitten Polkka muutamaksi päiväksi Päivin luokse. Olipa kummallista olla vain yhden koiran kanssa. Pieni aikuinen koira on kuin ei koiraa olisikaan, niin rauhallista täällä meillä oli. En edes muistanut, miten rauhallinen Maissi osaa olla. Sen syksy ja talvi kun ovat menneet enemmän ja vähemmän Polkan kanssa sählätessä.


Polkka tuli iloisena kotiin, mutta Papua apinalauman jatkoksi joutuminen lähinnä ärsytti. Liehittelemään tullut Polkka sai nähdä mummokoiran hampaat ennen kuin hoksasi väistyä sivummalle. Lopulta Papu kuitenkin luovutti ja päästä apinan lähentelemään.


Papun mökkireissu oli ollut kuvista päätellen hyvä. Mummeli oli päässyt ihmettelemään jäälle nostettua isoa haukea. Kun hauki oli liikahtanut, mummokoira oli hyökännyt murinalla kimppuun. Muutenkin mummeli on ollut viime päivinä tosi reipas, lenkkeillytkin ihan normaalit lenkit meidän muiden kanssa. Sen lenkkeilyinto katosi alkutalvesta suunnilleen samoihin aikoihin ensilumen kanssa.

En tiedä, voisiko osansa olla Pedigreen Joint care -purutangoilla, joita Papu valittiin testaamaan kuuden viikon ajaksi. Nyt ollaan puolessa välissä jaksoa ja koira tuntuu paljon reippaammalta. Se jopa ottaa Polkan leluja ja riepottaa niitä! Suhtauduin alussa tankoihin skeptisesti, mutta saapa nähdä joutuuko tässä muuttamaan mielipiteensä.

Voi perkele!

Minäkö muka tehnyt tuhmuuksia?

Tänään se sitten kävi. Jonkun sortin hävityksen kauhistus. Koska Polkka ei pysynyt enää aitauksessaan, se siirtyi viettämään päivänsä kodinhoitohuoneeseen. Ovistahan se kulkee tosi näppärästi, mutta sopivan portin puutteessa ovenkahva teljettiin kiinni jälkiliinalla. Apina pysyi huoneessa, se ei ollut ongelma. Vähän se on hypellyt naarmuja seinille, mutta muuten ollut ihan siivosti. Huoneessa on tilaakin ihan kivasti.

Se nyt oli vielä omaa tyhmyyttä jättää pyyhkeet ja kylpytakit roikkumaan naulakkoon. Ja pois rullattu matto puulaatikon päälle. Mutta sitä minä en voi käsittää, että miten apinalle on tullut mieleen repiä verhot alas ikkunasta! Ja vielä sellaisella raivolla, että verhotanko oli pudonnut. Toinen verho oli vähän riekaleina. Polkka on ihan oikeassa siinä, että unikko-kuosi on so last season ja ruma, mutta mieluummin olisin vaihtanut verhot ilman apinan auttavaa tassua.

Vauhtiraidoista päätellen Polkka oli myös kakannut sisälle. Kauhulla etsin kakkaa pyyhkeiden, peittojen ja aamutakkien sekamelskasta. Ei löytynyt. Tainnut mennä parempiin suihin, niin ällöttävää kuin sen myöntäminen onkin.

Ilta kului uutta tukevampaa apina-aitausta rakentaessa. Kompostikehikkoa ei muuten saanut keskellä talvea mistään, jokainen sitä myyvä kauppa ilmoitti että palatkaa keväällä asiaan. Polkka itse käpertyi reippaan tunnin iltalenkin ja malttiharjoitusten jälkeen ihan väsyneenä omaan tuoliinsa.

Uusia tavaroita

Polkka on pärjännyt tähän saakka lähinnä toisten lainakamppeilla. Kulutustavaran lisäksi on hankittu vain muutamia leluja. Pentu kasvaa sellaista vauhtia, että kaikki jää pieneksi tosi nopeaan. Pakkasten kestäessä viikkotolkulla aloin kyllä miettiä toimintatapani järkevyyttä. Tuskin kukaan jättää lapsellekaan ostamatta paksua talvitakkia siitä syystä, ettei se mahdu enää ensi talvena? Onneksi Ego-veli ratkaisi pulman ja lainasi lopputalven mahtuvan fleece-haalarin ja toppatakin.

Polkka sai ensimmäisen oman petinsä hieman ennen joulua. Apina nukkuu edelleen yönsä meidän makuuhuoneen nurkassa, koska on silloin pissaamatta sisälle. Ennen omaa petiä sille rakennettiin aina iltaisin nukkumapaikka tyynyistä ja päiväpeitosta. Minusta uusi peti on tosi hieno, mutta apina ei ole samaa mieltä. Edelleen se mylläisi mieluummin tee se itse -henkisen nukkumapaikan päiväpeitosta.

Joulun aikaan valmistui myös ruokintataso. Iso koirahan ei saisi syödä lattialta (vaikka juuri tason valmistumisen aikaan julkaistiin aivan päinvastaista väittävä jenkkitutkimus). Eläinkauppojen ruokintatasot eivät olleet oikeanlaisia tai kovin hienoja ja oikeasti hieno maksoi joitakin satoja dollareita eli aavistuksen liikaa. Niinpä Pasi nikkaroi pöydän puusta ja petsasi sen valkoiseksi.

Nykyisin meillä ruokaillaankin kahden kerroksen väkenä. Vaikka ruoka maistuukin korkealta tasolta, käyttää Polkka edelleen lattialla olevaa mäykkyjen vesikuppia. Joskus vahingossa juo muutaman suullisen omasta kupistaan ja vaihtaa sitten kiireesti lattian tasolla olevaan.

Apina kouluttautuu

Polkan pentukurssi loppui tiistaina. Apina ei varsinaisesti laittanut parastaan viimeisellä koulutuskerralla. Koska pakkasta oli noin 20 astetta, olisi Polkka valinnut oman tuolinsa hallille lähdön sijaan. Oltiinhan sitä herranjestas käyty jo lenkilläkin! Kun apina hoksasti että tässä ollaan ihan oikeasti lähdössä, yritti se vielä piiloutua pihapöydän alle. Ja kyllä, auton sisätilalämmitin oli huutanut töistä tulon jälkeen ihan vain että Polkalla olisi lämmin matkustaa.

Motivaatio oli vähän hukassa hallillakin. Polkka venkoili sivulletulossa. Oma vika, olen tainnut junnata suoraan istumisen kanssa. Unohdamme koko homman hetkeksi ja palaamme hyvillä makupaloilla ja lyhyillä harjoituksilla.

Viimeisen kerran kohokohta oli agilityeste putken kokeileminen. Ongelma ei ollut siinä etteikö Polkka olisi mennyt putkeen. Mutta se ei tullut sieltä ulos! Aiemmilla koirilla oli ollut vaikeuksia juosta putken läpi ja niiden omistajat olivat viskelleet koko putken täyteen makupaloja. Polkka söi kaiken ja käveli sen jälkeen rauhallisesti ulos. Toisella kierroksella sama juttu ja apina suorastaan kiljui innosta päästessään täydelliseen herkkuputkeen. Onneksi koulutusohjaaja taikoi jostain juustoa putken ulostuloon. Polkalle meni heti jakeluun, että parhaat makupalat ovat kuitenkin putken ulkopuolella.

Viimeisen koulutuskerran paras uutinen oli, että minut on hyväksytty paikallisen koirakerhon jäseneksi. Koulutuksiin (pentukurssia lukuun ottamatta) kun ei pääse ellei ole jäsen ja uusia jäseniä ei kuulemma hyväksytä jos koulutuspaikoista on kovasti pulaa. En tosin tiedä missasimmeko kevään ryhmät, niihin on taidettu jo valita osallistujat.

Seuraavana päivänä matkasimme Päivin järjestämään pentukoulutukseen. Paikalla olivat Ego-veli ja kaksikkoa aavistuksen vanhempi Milow. Pakkasta oli sama parikymmentä ja olimme ulkona. Polkka tarkeni Egon lainaamissa talvikamppeissa pakkaseen nähden tosi mainiosti. Kontaktikävely ja luoksetulo menivät hyvin. Lisäksi kokeilimme ruutuun menoa ja makkararinkiä. Jälkimmäisestä Polkka oli ihan ihmeissään. Ehkä lamppu syttyi pienessä päässä kuitenkin lopuksi. Parasta apinan mielestä oli kuitenkin porukalla tehty metsälenkki. Vaikka Ego-veljeltä tulikin muutamat lumipesut.

Viimeisen lomapäivän onni

Mulla oli tänään tällä erää viimeinen lomapäivä ja otettiin koirien kanssa siitä kaikki irti. Pakkasta oli juuri sopivat neljä astetta, joten Polkkakin tarkeni ulkona tosi hyvin. Papu jätettiin kotiin, koska umpihangessa kahlaaminen on sille niin rankkaa. Maissikin sai tehdä töitä ihan täysillä, mutta painalsi silti hangessa tosi onnellisena. Kuvat ovat vähän suttuisia, mutta ehkäpä niistä kuitenkin välittyy metsälenkin riemu.

Polkka saattoi ehkä mennä VÄHÄN sekaisin ihanasta pöllyävästä lumesta.

Maissi oli taas lenkin loppupuolella ihan täynnä lunta. Jokaisen mielenkiintoisen kannon kohdalla suoritettu myyränkaivuu ei ainakaan auta lumettomana säilymisessä.

Fasaani oli kohdannut matkansa pään. Jäljistä päätellen asialla taisi olla kettu. Polkka ja Maissi painalsivat tutkimaan raatoa, mutta tulivat käskystä pois. Uskomatonta! Äkkiä vaan koirankeksit suuhun ja jatkettiin matkaa. Viikko sitten Polkka juoksenteli variksensiipi suussa, mutta tuli käskystä luokse ja luovutti herkkunsa. Ehkä raadot on sitten täällä sen verran arkipäivää, että niistä voi huoletta luopua?

Riehukavereita koko rahalla

Polkka sai tänään autollisen vieraita. Maalaislenkille saapuivat Musca-mutsi, aitoafrikkalainen Neela sekä Ego-veli. Polkka itse olisi toivonut hieman kivempaa ulkoilukeliä, mutta otti silti vieraat vastaan tuttuun tapaan lirauttamalla pienet pissat. Pellolle päästessä pahin jännitys unohtui, vaikka selvästi Polkka on ihan pihalla kun saa itseään raisumpia leikkikavereita. Ego taklasi Polkkaa ihan samalla tavalla kuin Polkka taklaa Maissia.

Tuli ehkä saatua pienet lumipesut veljeltä. Apina näyttää hapanta naamaa.

Neelalla riitti vauhtia. Paljon. Aitoafrikkalaista haittasi lumi ja pakkanen kaikkein vähiten koko porukasta.

Ehkä Polkastakin tulee vielä yhtä elegantti kuin äitinsä?

Lenkkeilyn jälkeen siirryttiin sisätiloihin juomaan teetä. Koirat jatkoivat hyvää menoa ja ulkona ehkä vähän surkeana ollut Polkkakin reipastui esittelemään omaa tuolia ja riehuareenaansa eli olohuoneen lattiaa. Matto tosin rullattiin pois turvallisuussyistä. Lisäksi Polkka joi hienosti elämänsä ensimmäistä kertaa ruoka-ja juomatasoltaan. Tähän saakka apina on tyytynyt pitämään korkealla olevaa kuppia koristeena ja juomaan mäykkyjen kupista lattian tasosta. Ehkei kehdannut tehdä niin rhodeseurassa?

Kahvittelun jälkeen otettiin vielä muutamia poseerauskuvia. Kylläpä Polkka näyttikin aikuiselta viralliseen seisoma-asentoon väännettynä! Ensimmäisessä kuvassa Musca lastensa kanssa, toisessa sisarukset Polkka ja Ego sekä kolmannessa Polkka äitinsä Muscan kanssa.



Maalaisvisiittiä emännöinyt Polkka väsähti niin, että paineli vieraiden lähdettyä omaan tuoliinsa nukkumaan. Eikä edes jaksanut lähteä mäykkyjen kanssa lenkille, kävi vaan kurkistamassa ovella ja kipitti takaisin lämpimään petiinsä.

Polkka 5 kk

Polkka täytti tänään viisi kuukautta! Viisikuinen koiranpentu oli noin seitsemän tuntia yksin ns. kodinhoitohuoneessa, koska ei pysy enää aitauksessaan. Ihan hyvin meni muuten, mutta pissat surahtivat matolle (toisaalta, kuka käski jättää maton lattialle) ja ikkuna oli täynnä nenänkuvia. Kotiinpaluun jälkeen energiaa oli ihan kiitettävästi. Mutta koska ulkona on pakkasta -20 astetta, ei ulkoilu oikein kiinnostanut. Apina kävi ovella toteamassa asteet ja yritti livistää takaisin tuoliinsa istumaan.

Viisi kuukautta vanha Polkka painaa 19,3 kg ja on mun mittauksen mukaan 51 cm korkea. Mittaustulos ei tosin ole kovin luotettava. Mitattava apina kun heiluu koko ajan.


Uuden vuoden päivänä nukuttiin päiväunet Fatboyssa kolmen koiran kanssa. Papu kainalossa, Polkka noin kainalossa ja Maissi jaloissa. Uuden vuoden aatto meni muuten tosi kivuttomasti tänä vuonna. Superpaukkuarka Maissi pärjäsi tosi mainiosti, koska meille ei kuulunut rakettien pauke kuin muutaman tunnin ajan aattoiltana. Kaupungissa asuessa räime kesti pahimmillaan kaksi viikkoa. Tänä vuonna ei tarvittu edes rauhoittavia, mikä oli tosi helpottavaa. Polkka kuuli etäältä muutamia paukahduksia, eikä välittänyt asiasta mitään.


Papu tykkää cheese ballseista. Pikkurotan kanssa saattaa toisinaan vähän lipsahtaa tuo ruodussa oleminen.


Polkka on pärjännyt kiristyneessä pakkasessa ihan mukavasti. Tarkenee, kun saa juosta vapaana. Takkiin lisättiin urheilukaupasta ostettu erillinen kauluri, joka lämmittää vähän niskaa ja päätä. Mieli kyllä tekisi hankkia kunnollinen talvihaalari, mutta ehkä me yritetään sinnitellä tämä talvi nykyisillä kamppeilla.