Viikonloppuisia

Vain (koiran) Elämää.

Me vietettiin marraskuun viimeistä viikonloppua kyläillen ja ihan vain oleskellen. Kolme metsälenkkiä (nippa nappa) päivänvalon aikaan kastumatta, sehän on jo ihan juhlaa! Ja lenkkiseurana mutsi ja sisko, ei tarvinnut raahustaa yksin pitkin pusikoita. Hyvä viikonloppu alkoi jo perjantaina, kun ehdittiin iltapäivälenkille Suvin jengin kanssa. Saara tuli iltajunalla ja vietettiin iltaa ruoan ja viimeisen Vain elämää -jakson merkeissä.

Lauma valmiina reissuun!

Lauantaina aamulla startattiin kohti Säynätsaloa (lue: Jyväskylää). Lähdettiin koirien kanssa suorilta lenkille, se on ainoa keino saa jengi tulemaan edes jollakin tapaa juttuun keskenään. Ongelmia aiheuttaa yli-innokas Hertta, jonka kaaliin ei uppoa mitenkään päin se, että meidän koirat eivät riehu sen kanssa sisällä. Ulkona kaikki menee ongelmitta ja koiralauma riehuu keskenään, mutta sisätiloissa Polkka ja Maissi haluaisivat vain olla. Olla rauhassa ilman jostakin alati ilmestyvää vaanivaa ja haukkuvaa karvanaamaa. Papu soveltaa tilanteeseen vanhaa taktiikkaa "kun en huomaa sitä, se ei ole olemassa". Polkka ja Maissi käyttävät kaikki keinot kertoakseen riehujalle haluavansa olla rauhassa. Mutta ei, ei se tajua. Onneksi on väliovia.

Hertan kanssa lenkillä.

Lenkkeiltiin porukalla vielä sunnuntaina ennen kotiinlähtöä. Käytiin rannassa, jossa Polkka ja Hertta vetivät hirveää hepulirallia ja Maissi suunnitteli uimaanmenoa. Lopulta Makkara totesi veden olevan liian kylmää jopa kaltaiselleen kokeneelle jääuimarille ja tyytyi kaivamaan kraatereita rantahiekkaan. Harmi ettei ollut kunnollista kameraa mukana, Nikon 1 nyt on vaan liian heikkotehoinen liikekuviin tällaisina pimeinä päivinä. Mutta se on ihana kantaa mukana, menee vaikka takin taskuun!

Aika ihana kakku hei...

Ehkä parasta viikonlopussa oli kuitenkin se eteen kannetun ruoan määrä! Kylmäsavulohilasagnea, rapu-avokadosalaattia, punajuuri-halloumipiirakkaa, lohi-avokadosalaattia, saaristolaisleipää ja hummusta, suklaa-mustaviinimarjakakkua... Kyllä hyvä ruoka on vaan ihana juttu. Samaa taisi miettiä Polkka, kun kurkotteli kohti kakkua...

Eikö mitenkään voitais leikkiä, kysyy Hertta.

Kotimatkalle!