Houkutus

Eih, en kestä houkutuksia!

Treenattiin maanantaina rally-tokoa kahden viikon tauon jälkeen. Ja sen kyllä huomasi. Ensinnäkin Pokemon oli aivan hurjan riehakas, hyppi vaan minua vasten ja repi hihnaansa. Tämä ihan hyvä, pääasia että elukalla on virtaa treenata. Kaiken maailman käännökset, peruuttamiset ja askeleet sivulle olivatkin aika mielenkiintoisia puolivuotiasta häseltävää pentua muistuttavan elukan kanssa. Kokeiltiin uutena asiana avoimessa luokassa vastaan tulevaa hyppyä. Tokohyppyteline, josta tokohypyn hyvin hallitseva agilityhirmumme Polkka ryysäsi ohi. Ohi! Minulle kerrottiin, että koira täytyy ensin opettaa hyppäämään ja sen jälkeen siltä voi vasta vaatia kyseisen asian osaamista. No niinpä.

Toisena uutena tehtävänä oli "houkutus". Siinä kävellään kahdeksikko kartioden välistä niin, että molemmille puolille jää nimen mukaisesti houkutus. Tällä kertaa houkutus oli pehmomajava ja rasia metwurstia. Pokemon sekosi jo kymmenen metrin päässä makkararasiasta ja alkoi kiskoa joka suuntaan paikallistaakseen herkut. Ensimmäistä kertaa rasiaa ohittaessa koira yritti ryöstää imuroimaan herkkuja. Sanoin sille aika painokkaasti "ei" ja tehostin sanomaa tömäyttämällä jalalla lattiaan. Ei ryöstänyt toista kertaa, ei edes vapaana ollessaan ja silloin kun houkutus oli osana pidempää rataa. Pälyili vaan minua vähän epäluuloisena aivan selkeästi ihmetellen, mitä hittoa makkararasia teki keskellä hallin lattiaa. Houkutuksesta suoriuduttuaan koira sai tietenkin ruhtinaallisen palkan sieltä mistä kuuluikin, eli minulta.

Toisaalta Polkka pystyy hillitsemään itseään nykyisin yllättävän hyvin. Ruoka on ollut sille aina heikko kohta ja varastamatta oleminen kauhean vaikeaa. Koiran ollessa nuorempi tuntui, että varastamisesta seuraava rangaistus on sille ihan sama, varastettu ruoka on aina rangaistusta tärkeämpää. Nykyisin se on paljon maltillisempi. Syytän tosin vain ikää ja sen tuomaa laiskuutta, omalla koulutustaidolleni en paljonkaan laskea vaikutusta.