Ensilumi tuli (ja meni)

Maissi antaa apinalle kyytiä.

 Ensilumi satoi yllättävän aikaisin, jo lokakuun puolella. Viime syksy on vielä tuoreessa muistissa, silloin vesisadetta ja rapaa riitti joulun välipäiviin saakka. Ei kiitos sellaista settiä tänä vuonna! Lumesta ja pakkasesta riitti riemua muutamaksi päiväksi, sen jälkeen maisema muuttui taas mustaksi. Uusia pakkasia odotellessa! Ensin pitäisi tosin ennättää vähän siivota pihaa talvikuntoon ja haravoida...

Menin aurinkoisen pakkasaamun kunniaksi töihin vähän myöhemmin ja käytiin koirien kanssa pellolla juoksemassa. Jengi otti mahdollisuudesta kaiken ilon irti - koiriakin ärsyttää pimeiden iltojen remmilenkit aina samoja tienvarsia nuuskimaan. Sama valitus joka vuosi kun kelloja siirretään taaksepäin ja valoisat illat ovat mennyttä, mutta on tämä ihan tosi tylsää!

Hurtan fleece, juuri sopiva näille keleille.

 Polkka pääsi vaihtamaan kuivuneen kelin kunniaksi sadekamppeet Hurtan fleeceen. En ole jaksanut pestä sen takkeja pariin viikkoon, ne ovat jo yhden lenkin jälkeen aivan rapaisia! Koirien ja tassupyyhkeiden peseminen saa riittää. Hankin Polkalle keväällä yhtä isomman koon Hurtan fleecestä (65 cm) ja kuten kuvasta näkyy, takki peittää nyt myös kannikat. Edellisessä koossa helma jäi takaa vajaaksi. En voi silti olla miettimättä, olisiko Hurtan uusi Frost-pusakka malliltaan miten paljon parempi. Ainakin sen kaulus näyttää olevan mukavan korkea. Olisipa kiva kuulla käyttökokemuksia kyseisestä tuotteesta (ja vielä mukavampaa sovittaa omalle koiralle)!

Talvinen tiimi.

Maissilla on meininki päällä.

Ensilumi nähty, me mentäis nyt råtan kanssa sisälle.

Testissä Carnilove

testisäkki.

 Musti&Mirri haki facebook-ryhmässään vapaaehtoisia testaajia uudelle vasta markkinoille tulossa olevalle Carnilove-kuivamuonalle. Koska ruoka sisälsi kuvauksen mukaan runsaasti lihaa tai kalaa, ilmoittautui Polkka kiinnostuneena mukaan (olisi se ehkä muutenkin ilmoittautunut, ihan vaikka testaamaan hevosenkakkaa...). Meillä on haussa uusi aamunappula Acanan tilalle. Koostumuksen muuttaminen on nimittäin saanut aikaan vähän hajuhaittoja. Hassua, että peruna kuivamuonassa aiheuttaa haisua, mutta muuten koira pystyy kyllä syömään perunoita. Polkan kesäsuosikkihan on pari uutta perunaa ja reilu kimpale Kennelrehun lohta.

Ruokasäkki noudettiin tänään ja se sai aikaan suurta kiinnostusta. Koko jengi pyöri säkin ympärillä ja tarjotut maistiaiset upposivat kuin parhaatkin herkut. Totta, ruoka haisee vahvasti kalalle ja siitähän jengi tykkää. Perunaa löytyy tästäkin ruoasta samoin kuin Acanasta. Sisältö näyttää tältä: lohiproteiini 25 %, lohijauho 22 %, peruna, kalajauho valkoisesta kalasta 15 %, kananrasva, perunaproteiini, kuivattu omena, lohiöljy 3 %, hydrolysoitu kananmaksa, panimohiiva, yrtti- ja hedelmäuute, kondroitiinisulfaatti ja liuta erilaisia pikkuyrttejä, joita en jaksa luetella.

Säkin kyljessä ollut nettilinkki carnilove.com ei johtanut mihinkään, myöskään maahantuojan sivuilta britcare.fi ei löytynyt edes mainintaa ruoasta. Ilmeisesti Carnilove siis kuuluu Brit-ruokien kanssa samaan tuoteperheeseen? Enempää en jaksanut googlettaa, kaikki osumat tuntuivat nimittäin vievän ns. aikuisviihdesivustoille koiranmuonan sijaan.

Testisäkki oli maksuton, mutta lunastuskuitti näytti hinnaksi 79,90 €. Sellaista summaa en ikipäivänä maksaisi 12 kg kuivamuonasäkistä, en vaikka ruoka olisi miten laadukasta tahansa. Meillä nappula on kuitenkin vain osa koirien ruokavaliota, muuten ne saavat tuoreruokaa.

Testi lähtee Polkan osalta käyntiin huomenna, sekoitin Carnilovea vanhan nappulan sekaan. Toivottavasti ruoka sopii ja säkin hinta olisi vähän jotakin muuta kuin kuitissa mainittu. Muuten täällä ollaan vailla vinkkejä kunnollisesta, mutta edes jollakin tapaa järjellisen hintaisesta (max. 50-60 € säkki) aamunappulasta.

kiinnostunut koe-eläin.

Voiko syksyltä piiloutua?

Syksy saa, masentaa.

 Syksy on NIIN täällä. Autoon vaihdettiin talvirenkaat, Polkka siirtyi käyttämään takkia ja minä sukkahousuja ulkoiluhousujen alla. Lenkille ehtii juuri ja juuri valoisalla, tosin sunnuntaina siirrytään talviaikaan ja sen jälkeen illat pimenevät vauhdilla. Lenkit ovat lyhentyneet huonojen säiden vuoksi ja aktivointilelut kaivettu kaapeista. Ne ovat kesän jälkeen taas kuin uusia, koirat rakastavat kaivaa jauhelihaa Kongeista ja nappuloita vaikkapa Nina Ottossonin Dog pyramidista.

Hypistelin tänään Musti&Mirrissä Rukan uusia led-valotuotteita. Tarjolla olisi kaulapantoja ja hihnoja. Onhan meillä jo heijastinliivit koko porukalla, mutta kai sitä voi aina loistaa pimeässä vähän paremmin? Rukan uudet koirien talvitakit näyttävät muuten tosi ihanilta. Mitä luulet Polkka, olisitko vailla yhtä hienokuosista lämmintä talvitakkia?

Rukka on kuulemma isolla osastolla mukana Messarissa, taidan tähdätä hankintoineni sinne. Melkein joulun nurkilla olevaan Messariin on enää noin puolitoista kuukautta, ihan hullua! Rukan fiksulta näyttävien tuotteiden saatavuus on ollut vähän huono viime keväästä lähtien, tuntuu että ainakin sadetakit ovat olleet monta kertaa lopussa M&M:n nettikaupasta ja meidän lähiliikkeestä.

Musti&Mirrissä oli hauska kampanja, tekemällä kännykällä paikkapäivityksen Musti&Mirriin olisi saanut koiralle rasian Nature dietin ruokaa. Minun puhelimeni löysi tasan yhden paikan kyseisen eläinkaupan läheltä, Hattula golfin nimittäin. Sillä ei irronnut koiranruokaa.

Make makkara piiloutuu syksyltä.

Lampaankarvan alla jemmassa.

Rhodesialaisjoogaa.

Vettä ja rapaa

Rapaa, sitähän riittää.

Turha kai edes sanoa, miten kyllästynyt olen tähän jatkuvaan vesisateeseen. Sateinen syksy tuntuu tosi raskaalta sateisen kesän jälkeen. En edes muista sellaista viikkoa, ettei olisi satanut. Ehkä kesällä oli jossain välissä joku parempi viikko? Inhoan kylmää, märkää ja pimeää, mutta jos kerran joka päivä täytyy sataa, otan sateen mieluummin lumena. Tule jo, talvi!

Omat housut ja Polkan takki kestävät siisteinä yhden lenkin ajan. Sen jälkeen kaikki kamat saisi heittää pesuun. Vaikka onneksi täällä maalla ei ole niin väliä, miten rapaisissa kamppeissa raahustaa menemään. Jossain ihmisten ilmoilla voisi vähän hävettää.

Rapasorsa.

Maanantaina käytiin vaan pururadalla ja suunnattiin rally-treeneihin. Homma toimi ihan hyvin, Polkka alkaa hallita jo uudet liikkeet "koira eteen, oikealta sivulle" ja "koira eteen, vasemmalta sivulle", sekä "360 astetta vasempaan". Jälkimmäisessä koira kävelee paikallaan itsensä ympäri. Polkka on onneksi löytänyt takajalkansa ihan hyvin ja pystyy käyttämään niitä. Tiistaina ei satanut juuri meidän lenkin aikaan (ihme!) ja päästiin kunnolla metsään. Keskiviikkona tehtiin vaan remmilenkki. Torstaina uhmattiin sadetta ja kuraa pitkällä peltolenkillä. Pellot tosin alkavat olla sen sortin liejua, että täytyy varmaan pitäytyä jatkossa tiellä ja metsässä. Tänään tehtiin Suvin lauman kanssa pienimuotoiset agi-treenit ja metsälenkki.

Torstain lenkki oli rapaisuuden multihuipentuma. Maissi oli ihan oikeasti ravassa päälakeen asti ja kuraroiskeita oli Polkankin naamassa asti. Koirien lenkillelähtö on sateella nihkeää, saan kirjaimellisesti tuupata ne ovesta ulos. Mutta kyllä ne sitten lopulta liikkuvat ihan hyvin, etenkin kun pääsee juoksemaan irti. Aamulenkin suhteen olen luovuttanut. Kun ainoa lenkki-intoinen olen minä, annan jengin hoidella asiat omassa pihassa. Hittoako niitä väkisin raahaa perässä märässä ja pimeässä?

Jouluun on enää reilut kaksi kuukautta! Ihan vasta oli kesä ja nyt kaupoissa myydään glögiä. Tulisipa talvi tällä kertaa aiemmin kuin viime vuonna, jolloin rapakautta kesti tammikuun alkuun saakka. Jos saisin päättää, keli olisi viisi astetta pakkasta ja jokunen sentti lunta. Voisi kävellä metsässä ja pelloilla, mutta keli olisi kuiva. Sitä odotellessa!

Rapaa on naamassa asti, masentaa.

Syksy kastelee, mummokoira kuivaa.

Perjantaikylässä Forssassa

seitsemän koiraa ja neljä ihmistä, kuvasta puuttuvat siis vain Sanna ja minä.

Ajeltiin pitkästä aikaa Suvin kanssa perjantaina iltapäivällä Forssaan Sannan ja poikien luokse. Edellisen reissun aikaan muisteltiin auton olleen visiitin ajan lämmössä, muuten koirat olisivat paleltuneet kahvittelun aikana sinne. Toisaalta muistelin myös maailmanvoittajanäyttelyn olleen ihan vasta Suomessa, sinä vuonna kun Papu tuli meille. Tarkemmin ajatellen seuraavan Suomessa järjestettävän MV-näyttelyn aikaan edellisestä on 16 vuotta ja aika on vaan mennyt ihan uskomattoman vikkelään! Papulla on muuten edelleen käytössä ko. näyttelystä ostettu nahkahihna.

Polkka ja Boris painivat, muut kannustavat.

Mutta takaisin Forssaan ja mainioon koirailtapäivään. Meidän lenkkijengimme koostui seitsemästä koirasta: rhodet Polkka, Dara ja Boris, beussit Igor, Bro ja Sini sekä bordercollie Otti. Polkan ja Boriksen jälleennäkeminen oli liikuttavan riemukas. Poksu oli oli selkeästi kaivannut innokasta poikaystäväänsä ja rallin vetämisestä ei meinannut tulla millään loppua. Lenkin jälkeen meidän pieni hienohelma oli yltä päältä ravassa ja kuolassa, mutta naama onnellisessa virneessä. On selkeästi ihanaa olla nuori ja rakastunut!

Polkan ja Boriksen lisäksi peltoralliin osallistuivat Bro ja Igor. Daran mielestä väkeä oli ehkä liikaa ja meno järkyttävän epäsivistynyttä. Otti puolestaan keskittyi paimentamaan koko porukkaa vähän etäämmältä ja vanhus-Sini köpöttelemään omaan tahtiinsa. Mutta kaikilla koirilla oli ihan varmasti hauskaa ja se on tärkeintä.

Polkka ottaa ilon irti harvinaisista Boris-treffeistä.

Peltolenkin jälkeen ensihoidettiin lievän ähkyn saanutta issikkaa. Jos hankkisin hevosen, se olisi ehdottomasti issikka. Sellainen pieni, pörröinen ja tosi kiltti. Sellaiseen hevosmiestaitoni saattaisivat nippa nappa riittää. Ratsastelisin rennosti pitkin metsiä ja koirat juoksisivat mukana. Enkä halua kuulla ilkeistä ja sairaista issikoista, antakaa minun pitää ponityttömäinen mielikuvani, jooko?

Sanna tarjosi nälkäisille vieraille teetä, lohi-halloumipiirakkaa, munkkeja ja suklaata. Söimme melkein kaiken. Kiitos Sanna vieraanvaraisuudesta, olipa ihana nähdä taas pitkästä aikaa! Me ollaan oltu Polkan kanssa jotenkin tosi laiskoja tapaamaan ketään kavereita kesän ja syksyn aikana. Lupaamme ryhdistäytyä jatkossa!

Auervaara kintereillä!

Täysillä pitkin peltoja.

Himo-Boris ja Orava-Polkka

Otti, Bro, Igor, Polkka, Dara, Sini ja Boris.

Kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla.

Viikonloppuisia

Lauantaina tehtiin pihatöitä koko porukan voimin.

Aloitettiin viikonloppu Suvin ja koirien kanssa reippaalla agi-treenillä Riman hallissa. Perjantaina satoi ja tuuli, olipa onni treenata katon alla. Polkka teki ratapätkää ja suoriutui osuudestaan oikein hyvin. Ei mitään koomailua ja jumittamista kuten viime kisoissa. Tässä yksi ratapätkä. Radan jälkeen tehtiin vielä kepeille hakemista ja irtoamista. Suvi palkkasi koiran rasiasta keppien päässä. Meni varmaan kuusi toistoa, ennen kuin Polkka suostui uskomaan, ettei saa palkkaa juostessaan suoraan Suvin luokse tai pujottelemalla yhden kepin ja karkaamalla sitten houkuttelevan palkkarasian luo. Tosin luovutettuaan oikomisen kanssa se teki uskomattoman tarkkaa ja nopeaa työtä. Minä pystyin jättämään koiran kepeille ja menemään seuraavalle esteelle odottamaan.

Keppitreenin jälkeen tehtiin hauskaa vauhtipätkää. Suoralla radalla oli hyppy, putki, rengas ja hyppy. Minä päästin koiran irti suoran toisessa päässä ja Suvi palkkasi toisessa. Siinäpä oli muuten apinalla vauhtia! Eikä oikonut yhtään, vaan suoritti kiltisti jokaisen esteen ilman mitään käskyäkään.

Kun saatiin kaikki viisi koiraa treenattua, mentiin vielä lenkille. Afrikkalaiset eivät tosin arvostaneet moista reippailua, vettä satoi ihan vaakasuorassa. Jopa mun goretex-housut korkkasivat persauksesta. Ehkä ne on tulleet viiden vuoden päivittäisellä käytöllä tiensä päähän?

Syksyjengi takaoven uudella terassilla.

Lauantaina Päivi noukki meidät kyytiin ja suunnattiin Tuulokseen ryhmänäyttelyyn. En ollut aiemmin ollut koiranäyttelyssä parkkihallissa ja voi jeesus sitä mekkalaa! Meidän viereisissä kehissä oli kaiken maailman pystykorvia ja pieniä terrierejä ja meteli sen mukainen. Kukaan rhode ei tainnut päästää pihaustakaan, paitsi ehkä Polkka kurittaessaan aavistuksen innokasta velipuoltaan Princeä. Polkka sai hyvän arvostelun, mutta hävisi lopulta kahdelle nuoremmalle nartulle. Sijoitus siis VAL ERI 1, SA, PN3. Tuomarina Tuula Savolainen.

Arvostelu meni näin: 3v. Tyyppi erinomainen. Hyvä pää, joskin kuono voisi olla pidempi. Hyvä ilme. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula, ylälinja. Hyvä ridge. Tilava runko. Edestä hieman leveä. Kokoon sopiva raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Etuliikkeet leveähköt. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus.

Kotiin palattua tehtiin vielä reipas iltalenkki ja pari tuntia pihatöitä. Polkkakin joutui olemaan ulkona, eikä päässyt makaamaan koirasohvalle sitkeästä oven edessä päivystämisestä huolimatta. Lopulta se luovutti ruinaamisen ja riehui piharallia Maissin kanssa.

Sunnuntaina lenkkeiltiin ja käytiin treeniksellä tekemässä vähän rallytokoa. Rakensin radan ja yritin ensin Maissin kanssa. Ei vaan hermo kestänyt sitä sähellystä. Polkan kanssa toimi oikein mainiosti, se oli paljon reippaampi kuin viime maanantain ohjatuissa treeneissä. Oltiin vaihdettu nakit lihapulliin ja elukka oli nälkäinen, siinä varmaankin syy. Tehtiin neljäntoista kyltin rataa ja yritin opettaa koiraa siirtymään käskystä eteen istumaan. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Lopuksi Maissi pääsi juoksemaan kahden putken ja puomin muodostamaa agi-rataa ja oli ihan innoissaan. Polkan kanssa treenattiin omatoimista putkeen ja kepeille hakemista. Tosi hyvin meni sekin, apina oli oikein reippaana ja yhteistyöhaluisena.

Hauenperkuu

Viilto vatsaan ja tutkimusta suorittamaan.

Tulin tiistaina töistä kotiin ja ihmettelin keittiön lattialle saakka ulottuvaa pienten muovikuulien ryöppyä. Koirien huoneen puolella ei näkynyt mitään tuhottua, mutta Polkka istui matolla pienen koiran mielistelevä ilme naamallaan. Sotkun aiheuttaja löytyi mattoon käärittynä - sehän oli Pokemonin kesälahjahauki!

Parempi tarkastelu osoitti, että hauelta oli poistettu yksi vatsaevä ja vedetty pienestä viillosta täytettä ulos. Kala näytti ihan siltä, kuin siinä olisi ollut mätiä ja lapamato. Pieni biologin alku pyöri ympärillä vähän hämmentyneenä.

Tässä on yksi syy, miksi koiralle kannattaisi ostaa vain koiranleluja. Niissä ei ole kaiken maailman muovikuulia sisällä... Onneksi Polkka ei syö mitään tuollaista, levittelee vaan ympäriinsä! Tehtiin siivoamisen jälkeen puolentoista tunnin metsälenkki sienestäen, ehkä koiralle oli päässyt kertymään vähän liikaa virtaa. Intoa riitti vielä lenkilläkin, meidän edestä lähti jänis ja Polkka veti oikein kunnon jänisjahdin. Onneksi oltiin umpimetsässä ja koira tulee kiireen vilkkaa takaisin ajojahdin kohteen hukattuaan.

Pieni toimenpide vain, älä suutu.

Rallytokotreenit alkoivat

Treeneihin? Mä kävin just aika mukavasti tähän fifipedille...

 Aloitettiin maanantaina meidän seuran rallytokoryhmässä. Ryhmä on suunnattu lajia aiemmin treenanneille ja tajusin heti lähteneeni vähän soitellen sotaan. Me ollaan käyty lajin alkeiskurssi kaksi vuotta sitten ja mun muistikuva liikkeistä oli selvästi ylioptimistinen, mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan, kun saadaan vähän lisää treeniä.

Tehtiin ensin muutamia käännöksiä ja sen jälkeen 14 rastin rataa. Radalla oli erilaisia käännöksiä, maahanmenoa, istumista paikallaan, pujotteluita, liikkeestä istumista ja sen sellaista. Polkka todellakin osaa kaikki perusasiat, mutta käännökset tuottivat hankaluuksia. Esimerkiksi 360 astetta vasempaan tarkoittaa sitä, että koiran pitäisi pyöriä paikallaan täysi ympyrä vasempaan suuntaan. Vaatii melkoista taitoa käyttää takaosaa ja se on monelle koiralle haasteellista.

Kyltit ja kartiot hämäsivät alkuun koiraa - se yritti loikkia niiden yli. Ei Polkka, nyt ei oltu agility-treeneissä, vaikka treenipaikka olikin sama kuin meidän omatoimisen agi-treenin. Toisella radalla homma alkoi jo sujua paremmin, vaikka Poksu vaikuttikin vähän tylsistyneeltä. Ehkä se piti hommaa jonakin hassuna alkuverryttelynä odotti pääsevänsä juoksemaan agilityä? Oman haasteen rallytokoon asettaa se, että alokasluokassa koira on hihnassa. Remmi on todellakin vain tiellä treenatessa, mutta jos kisaamaan mielii, on siihenkin totuttava.

Tässä on selkeästi alettava kertaamaan liikkeitä, että kehtaa mennä paikalle myös ensi viikolla. Muistin heti alussa, miksi tykästyin lajiin jo silloin kaksi vuotta sitten kun sitä pikaisesti kokeiltiin - rallytoko on mainio kontaktitreeni. Kaikki noin kaksikymmentä liikettä tehdään putkeen ja koiran on kuljettava koko ajan mukana iloisesti ja hyvässä kontaktissa. Sille saa puhua ja sitä saa kehua aivan vapaasti, mutta samalla täytyy keskittyä lukemaan kylttejä ja suorittamaan liikkeitä. Vaikka on agility haastavampaa, siinä täytyy sentään juosta, ohjata vapaana pinkovaa koiraa liikkeillä ja huutamalla ja yrittää tässä kaikessa hötäkässä vielä muistaa ratakin.