Sienikoirat ja saalis.Tehtiin tänään puolentoista tunnin sienilenkki vanhoille apajille. Tuloksena oli kaupan hedelmäpussillinen suppilovahveroita ja muutama kantarelli. Kunnon sato on selvästi vasta tulossa, poimin laiskasti vain suurimmat suppikset. Polkka juoksi ja söi mustikoita, Maissi keskittyi kaivamaan lahoja kantoja. Törmäsimme myös aivan tuoreisiin peuranjälkiin ja -jätöksiin, koirat sentään pysyivät tallessa. Koirat olivat reissun jälkeen tyytyväisiä ja lampsivat takaisin kotiin remmit löysällä.
Make kävi sienessä.Tiistaina treenattiin kesäkauden viimeiset agility-treenit. Tehtiin ihan hauskaa rataa, jonka keskellä oli melkoinen aitasokkelo. Polkka selvisi radasta oikein hyvin. Alussa oli kahden aidan suora ja kepit, en tarkoituksella hidastanut sitä ollenkaan kepeille, innostin vaan. Ja kyllä: jokaisella kolmella kerralla koira haki pujottelun alkuun vauhdilla, itsenäisesti ja aivan oikein. Aitasulkeisista selvittiin ihan kunnialla.
Onnistuin jopa vaihtamaan toiselle kierrokselle ihan lennosta yhden valssin persjättöön ja jättää koiran odottamaan puomille. Ehkä nämä ohjauskuviot alkavat vihdoin mennä kartturinkin jakeluun? Harjoittelimme myös maalisuoralle irtoamista niin, että treenikaveri palkkasi koiran suoran päässä. Nopeasti Polkka hoksasi, että tässä on kiihdytyksen paikka.
Kesän treenikausi oli meidän osaltamme hyvä, vaikka jouduimmekin pitämään melkein puolentoista kuukauden tauon. Sain varmuutta ohjaamiseen ja löysin toimivan tavan palkata koira. Se nyt ei vaan lämpene leluista, eikä kädestä annettava makupala ole tarpeeksi houkutteleva loppupalkka. Ratkaisin asian käyttämällä loppupalkkana rasiaa, jonka sisältö vaihtelee purkkiruoasta, juustoon, pekoninakkeihin, savukalaan ja muihin superherkkuihin. Rasiallinen vaihtelevaa palkkaa on ilmeisesti enemmän tavoittelemisen arvoinen asia, kuin kädestä ojennettu lihapullan tai nakin pala.
Treeniradat olivat vaihtelevan kivoja ja koko kesän tuntui, että kouluttajat ymmärsivät myös tällaisen ei-niin-yleisen agilitykoiran sielunelämää. Kaikki koirat eivät ole vauhdikkaita paimenia ja se tuntuu joskus unohtuvan heiltä, jotka opettavat ihmisiä kouluttamaan koiriaan. Kiitos siis Terhi ja Minna, meillä oli oikein hyvä treenikesä!
Talvikausi mennäänkin satunnaisilla treeneillä ilman koulutuspaikkaa. Päätin olla hakematta oman seuran talvitreenipaikkaa, ajankohdat kun ovat niin huonoja. Ulkokylmä treenis on puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä ja myöhäisempi treenivuoro päättyy iltakymmenen jälkeen. Polkkaa on tosi vaikea motivoida lähtemään treeneihin enää pienen lenkin ja (vaikka minimaalisen) iltaruoan jälkeen. Sen sai viime talvenakin tunkea väkisin autoon! Ulkokylmä treenis arveluttaa sekin, etenkin kun koira on mallia kalju. Aiotaan siis pärjätä avaimella lähitreenikselle ja toivoa, että Suvi jaksaa vähän koutsata meitä.
Onnistuin jopa vaihtamaan toiselle kierrokselle ihan lennosta yhden valssin persjättöön ja jättää koiran odottamaan puomille. Ehkä nämä ohjauskuviot alkavat vihdoin mennä kartturinkin jakeluun? Harjoittelimme myös maalisuoralle irtoamista niin, että treenikaveri palkkasi koiran suoran päässä. Nopeasti Polkka hoksasi, että tässä on kiihdytyksen paikka.
Kesän treenikausi oli meidän osaltamme hyvä, vaikka jouduimmekin pitämään melkein puolentoista kuukauden tauon. Sain varmuutta ohjaamiseen ja löysin toimivan tavan palkata koira. Se nyt ei vaan lämpene leluista, eikä kädestä annettava makupala ole tarpeeksi houkutteleva loppupalkka. Ratkaisin asian käyttämällä loppupalkkana rasiaa, jonka sisältö vaihtelee purkkiruoasta, juustoon, pekoninakkeihin, savukalaan ja muihin superherkkuihin. Rasiallinen vaihtelevaa palkkaa on ilmeisesti enemmän tavoittelemisen arvoinen asia, kuin kädestä ojennettu lihapullan tai nakin pala.
Treeniradat olivat vaihtelevan kivoja ja koko kesän tuntui, että kouluttajat ymmärsivät myös tällaisen ei-niin-yleisen agilitykoiran sielunelämää. Kaikki koirat eivät ole vauhdikkaita paimenia ja se tuntuu joskus unohtuvan heiltä, jotka opettavat ihmisiä kouluttamaan koiriaan. Kiitos siis Terhi ja Minna, meillä oli oikein hyvä treenikesä!
Talvikausi mennäänkin satunnaisilla treeneillä ilman koulutuspaikkaa. Päätin olla hakematta oman seuran talvitreenipaikkaa, ajankohdat kun ovat niin huonoja. Ulkokylmä treenis on puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä ja myöhäisempi treenivuoro päättyy iltakymmenen jälkeen. Polkkaa on tosi vaikea motivoida lähtemään treeneihin enää pienen lenkin ja (vaikka minimaalisen) iltaruoan jälkeen. Sen sai viime talvenakin tunkea väkisin autoon! Ulkokylmä treenis arveluttaa sekin, etenkin kun koira on mallia kalju. Aiotaan siis pärjätä avaimella lähitreenikselle ja toivoa, että Suvi jaksaa vähän koutsata meitä.
Ihan niin kuin Polkkaa kiinnostaisi.
1 kommentti:
ihania kuvia!
Lähetä kommentti