Polkka tienasi kaulassa roikkuvan agilitysertin lisäksi kaksi pehmolelua ja muumimukia.Juostiin Polkan kanssa viikonloppuna Hattulassa oman seuran kisoissa viimeinen ykkösluokan nollarata ja siirryttiin sitä myöten sekoilemaan kakkosluokkaan. Tunne radan jälkeen oli sanoin kuvaamaton, hyvä etten alkanut itkemään. Ryhdistäydyin ja älysin kaivaa koiralle palkkapurkin, työn jälkeen on nimittäin aina palkanmaksun aika. Palkkana meillä oli saunapalvikinkkua ja Pedigreen purkkiruokaa. Toimivaa!
Aamun ensimmäinen rata tarjosi vähän jännitystä, meillähän oli takana vain yhdet treenit viimeisen parin kuukauden ajalta. Ensin Polkalla oli juoksu, sitten olin reissussa ja kipeänä. Ei siis oltu treenailtu mitenkään liikaa. Eka rata oli vähän haparoiva, ei ollut paljosta kiinni että koira olisi lipsahtanut väärälle esteelle. Ei kuitenkaan lipsahtanut, mutta juoksi viimeisestä esteestä ohi! Rata olisi ollut nollarata alle ihanneajan. Ihan vähän harmitti, mutta mitä ohjasin niin surkeasti. Koiria oli tosi vähän eikä kukaan tehnyt puhdasta rataa, sijoituttiin toisiksi.
Toinen rata meni onneksi ihan nappiin. Alku oli aika haastavaa pyöritystä, mutta Punainen paholainen kääntyi ihan niin kuin pitikin. Mahtava tunne ohjata koiraa, joka kääntyy juuri niin kuin on rataan tutustuessa suunnitellutkin! Ihanneaika oli aika tiukka (42 s) ja alitettiin se -1,85. Millään meidän kisaamalla radalla ei ole tainnut olla noin tiukkaa ihanneaikaa. Tuomari Kari Jalonen oli mukava mies, mutta radat oli ehkä ekojen kisojen ruotsalaissedän ratojen jälkeen meidän kisauran haastavimmat. Tuomari tosin kommentoi jälkimmäisen radan palkintojenjaossa, ettei rata nyt yhtään vaikealta näyttänyt kun me Polkan kanssa sitä mentiin. Sijoituttiin tällä radalla kolmansiksi kera agilitysertin.
Viides kerta toden sanoi, siirryttiin tätä myötä agilityn kakkosluokkaan. Ihan aloittelijoita me molemmat vielä ollaan, viidet kisat ja yhdeksän starttia ei vielä kovin paljon kokemusta tuo. Tosin huhtikuuhun ja meidän ekoihin kisoihin verrattuna meno on parantunut aika hurjasti. Minä en säntäile enää kuin päätön kana ja hukkaa koiraa kesken kaiken ja Polkkakin osaa jo hakea esteitä. Harmi, ettei sunnuntain suorituksia saatu videolle, olisi ollut kiva nähdä etenkin jälkimmäinen rata.
Tämän vuoden tavoitteena oli siirtyä kakkosluokkaan ja tavoite on nyt täytetty. Eiköhän me ehditä tässä vielä muutamat kakkosluokan kisat käydä, vaikka vaikeammat radat vähän hirvittävätkin melko kokematonta kartturia...
Aamun ensimmäinen rata tarjosi vähän jännitystä, meillähän oli takana vain yhdet treenit viimeisen parin kuukauden ajalta. Ensin Polkalla oli juoksu, sitten olin reissussa ja kipeänä. Ei siis oltu treenailtu mitenkään liikaa. Eka rata oli vähän haparoiva, ei ollut paljosta kiinni että koira olisi lipsahtanut väärälle esteelle. Ei kuitenkaan lipsahtanut, mutta juoksi viimeisestä esteestä ohi! Rata olisi ollut nollarata alle ihanneajan. Ihan vähän harmitti, mutta mitä ohjasin niin surkeasti. Koiria oli tosi vähän eikä kukaan tehnyt puhdasta rataa, sijoituttiin toisiksi.
Toinen rata meni onneksi ihan nappiin. Alku oli aika haastavaa pyöritystä, mutta Punainen paholainen kääntyi ihan niin kuin pitikin. Mahtava tunne ohjata koiraa, joka kääntyy juuri niin kuin on rataan tutustuessa suunnitellutkin! Ihanneaika oli aika tiukka (42 s) ja alitettiin se -1,85. Millään meidän kisaamalla radalla ei ole tainnut olla noin tiukkaa ihanneaikaa. Tuomari Kari Jalonen oli mukava mies, mutta radat oli ehkä ekojen kisojen ruotsalaissedän ratojen jälkeen meidän kisauran haastavimmat. Tuomari tosin kommentoi jälkimmäisen radan palkintojenjaossa, ettei rata nyt yhtään vaikealta näyttänyt kun me Polkan kanssa sitä mentiin. Sijoituttiin tällä radalla kolmansiksi kera agilitysertin.
Viides kerta toden sanoi, siirryttiin tätä myötä agilityn kakkosluokkaan. Ihan aloittelijoita me molemmat vielä ollaan, viidet kisat ja yhdeksän starttia ei vielä kovin paljon kokemusta tuo. Tosin huhtikuuhun ja meidän ekoihin kisoihin verrattuna meno on parantunut aika hurjasti. Minä en säntäile enää kuin päätön kana ja hukkaa koiraa kesken kaiken ja Polkkakin osaa jo hakea esteitä. Harmi, ettei sunnuntain suorituksia saatu videolle, olisi ollut kiva nähdä etenkin jälkimmäinen rata.
Tämän vuoden tavoitteena oli siirtyä kakkosluokkaan ja tavoite on nyt täytetty. Eiköhän me ehditä tässä vielä muutamat kakkosluokan kisat käydä, vaikka vaikeammat radat vähän hirvittävätkin melko kokematonta kartturia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti