Kunnollinen aamulenkki

Lenkkeilysäät ovat olleet jo pidempään ankeita. Tai ainakin tuntuu, että aamut ovat aurinkoisia ja kauniita, mutta aina iltapäivällä alkaa sataa ja sade kestää koko illan. Me tehdään yleensä aamulla pikkulenkki ja ulkoillaan vasta illalla pidemmän kaavan mukaan. Tiistaina tehtiin poikkeus, menin vasta myöhemmin töihin. Saatiin vielä seuraakin, joku naapuruston pappa käveli meidän kanssa pätkän tieosuutta. Siinä sitä juteltiin työhistoriat ja lähiseudun riistahavainnot. Lopulta tiet erosivat kun me kaarsimme pellolle juoksemaan.

Koirilla oli meno päällä, Maissi juoksi pitkin peltoja hajujen perässä Polkan keskittyessä kaivelemaan sänkipellosta jänispastilleja. Sen pitää aina syödä jotakin! Sienimetsässä se syö maata ja sammalta, pellolla savea ja jäniksenkakkaa. Ja heinää. Pitäisi tosin olla iloinen siitä, ettei se syö enää paskaa. Ellei kohdalle satu erityisen hyvä pökäle.

Make makkarakoira.

Melkein kuin savanni.

Melkein maastouduttu.

Tiimi.

Omassa pihassa.

Reippaan aamulenkin ja pihatöiden jälkeen oli mukava lähteä junalla kohti Helsinkiä. Orkesteri jäi tyytyväisenä kuorsaamaan omille pedeilleen. Jäävät ne normaalistikin, mutta kunnollisen sänkipeltolenkin jälkeen fiilis on erilainen. Vaikka eivät ne talvipakkasella edes haluaisi tehdä pitkää aamulenkkiä. Tai vesisateella. Ollaan kai hyvän lenkkikelin ystäviä koko porukka?

Kuvittelenko vain, vai näyttääkö Maissi-mäyräkoira tätä nykyä kovin maaniselta? Näitä kuvia kun katsoo, niin kaverilla mollottaa silmät päässä joka kuvassa...