Kevätmenoa

Poikien kanssa terassilla (Ego, Polkka ja Gimli).

Vappu tuli ja meni, onneksi kelit ovat muuttuneet keväisemmiksi. Me ihmiset lähdettiin lauantaina kohti Tukholmaa ja bändi jaettiin eri hoitopaikkoihin. Papu lähti Vaasaan mökkeilemään Ann-Marin porukan kanssa, Maissi Tampereelle kaupunkikoiraksi Jannelle ja Marjolle ja Polkka pudotettiin matkan varrella Johannalle Egon ja Gimlin seuraksi.

Poksu jäi tyytyväisen näköisenä aurinkoiselle pihalle veljensä ja Gimli-herran kanssa. Ei tainnut edes taakseen katsoa, kun laitoin oven kiinni ja palasin autolle. Kahta päivää myöhemminkään se ei ollut kauheasti lähdössä takaisin kotiin, söi vaan auringossa terassilla puruluuta. Siskolla ja sen veljellä oli ollut hauskaa, kaksikko oli herännyt kuudelta aamulla riekkumaan! Kiitos ja anteeksi Johanna, mahtavaa että otit Polkan hoitoon. Ja kiitos myös lomakuvista.

Nam!

Olin ajatellut väsyttää Polkan maanantaina ihan kunnolla ennen meidän ihmisten lähtöä vappujuhliin. Lähdettiin siis Suvin jengin kanssa metsälenkille. Polkka kipitti joukon jatkona aivan selvästi kyläpaikassa suoritetusta riehumisesta väsähtäneenä... Koirasta on tullut mukavuudenhaluinen aikuinen - yksi riehulenkki päivässä riittää ja sen jälkeen on hyvä pötköttää omalla sohvalla. Muutamat riehulaukat koiralauma onnistui kehittämään, tai paimenet juoksivat tietenkin kaasu pohjassa koko lenkin...

Lenkin jälkeen tultiin meille paistamaan munkkeja. Nehän on ihan parhaita itse paistettuina, eikä muovipussissa hikoilleina kaupan hillomunkkeina!

Vappuillallisena lohi-riisiä ja nakkeja.

Polkkaa hemmoteltiin lenkin jälkeen spesiaalilla vappuillallisella. Meidän lähtiessä vappujuhliin Punainen paholainen käänsi kylkeä omalla sohvallaan. Olin ollut aavistuksen huolissani sen jättämisestä aivan yksin, mäykythän ovat edelleen hoitopaikoissaan. Polkka ei ole tietenkään ollut juuri koskaan aivan yksin, mutta eipä se näyttänyt olevan seuran puuttumisesta millänsäkään. Talo tuntui muuten aivan järjettömän tyhjältä vain yhden koiran kanssa! Ja onneksi koiria on enemmän kuin yksi, Polkka pääsi jo aivan liiallisen lellimisen makuun yksin ollessaan.

Kävelin viikonloppuna Polkan kanssa läheiselle puutarhalle hakemaan pelargoneja kuistin ikkunalle. Jätin Polkan istumaan kasvihuoneen laidalle siksi aikaa kun keräsin kukat ja kävin maksamassa. Takaisin tullessa asiakkaat ja myyjä ihmettelivät koiraa. "Miten se voi olla noin hyvin koulutettu, siinä vaan istuu paikallaan vaikka me puhutaan tässä". Minua nauratti tämä huikea koulutuksen taso, koira jopa istui paikallaan muutaman minuutin.