Ei niin ei

Treenireppu pakattu, tyyppi näyttää tältä.

Oltiin sovittu lauantaille treenit ja lenkki Suvin ja Sannan kanssa. Koko aamun tuli vettä ihan kaatamalla ja mietin monta kertaa, pitäiskö perua treenit. Polkka ei omista "sateen sattuessa jatkamme sateessa" -mottoa, ei mitään sinne päinkään. Kuin ihmeen kaupalla sade loppui kentälle ajaessa ja sää oli oikein hyvä. Meillä sademagneeteilla on siis tuuria ehkä kerran vuodessa!

Meidän vuoron koittaessa otin Polkan aluksi leikkimään. Poksu leikki tosi innolla uudella edellisenä päivänä agility-kisoista (olin paikalla turistina, luonnollisesti) hankitulla karvalelulla. Tämä hyvä. Leikin jälkeen kuhnailin ehkä sen kaksi sekuntia, koiran vire laski ja siinä sitä taas oltiin. Ei tullut mistään mitään. Olin oikeasti luullut alkuviikon perusteella pahimman valeraskaushuurun olevan ohi. Ei ollut.

Otin Poksun myöhemmin vielä hetkeksi kentälle (enää se ei leikkinyt, koska oli nähnyt lihapullat - miksi käyttää suuta lelun pitämiseen kun on ruokaakin tarjolla?) ja tehtiin vauhtimaahanmenoa Sannan lainaamalla raa´alla jauhelihalla. Toimi jotenkin. Lopuksi vielä paikkamakuu niin, että kävin välillä palkkaamassa saadakseni koiran makaamaan tarkkaavaisempana. Pysyi paikalla, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä kettuuntuneen näköisenä.

Pohdinnan jälkeen saatiin kaivettua esiin kaksi ongelmaa. 1) Makupalat pitää vaihtaa kiinnostavampiin, tie lihapullien kanssa on nyt kuljettu loppuun. Tämä on helppoa, ahneelle koiralle kelpaa mikä vaan ja voidaan testata vaikka kalapullia seuraavaksi. Mutta 2) Polkka aistii aivan äärimmäisen helposti kettuuntuneen ohjaajan. Koiran vire laskee -> ohjaaja mietti "ei saakeli taas" -> koira menettää viimeksetkin motivaatiot. Koira osaa siis lukea ohjaajaa paremmin kuin ohjaaja koiraa. Auts.

Olin niin kyllästynyt mielialaelukkaani, että mietin aivan vakavissani Polkan laittamista kesälomalle ja homman jatkamista 9-vuotiaan eläkeläismäyräkoira Maissin kanssa. Sillä on nimittäin tällä hetkellä noin sata kertaa enemmän työskentelyintoa! Mäyräkoiralla, voitteko kuvitella. Ehkä nyt muutenkin laitan Polkan vähäksi aikaa lomalle, pakkoko sen kanssa on hakata päätä seinään kun ei kerran toimi?

Pus.

Treenin jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria hiekkakuopalla. Aurinko paistoi sen verran kuumasti, että jengi hyytyi muutaman laukkakierroksen jälkeen. Polkka erityisesti. Koira oli vielä illallakin niin kummallinen, että neuroottisena ihmisenä mittasin siltä kuumeen. Mitä jos se onkin valeraskauden lisäksi jotenkin sairas? Ei ollut kuumetta ja seuraavana päivänä koirakin oli piristynyt sen verran, että vain viime hetkellä suoritettu kotiinpaluu heppakisoista esti koirahuoneen sohvan patjansilppuamistyöpajan käynnistymisen. Peitot oli nimittäin jo kuorittu pois ihanan ja inspiroivan patjan päältä.

Boris ja Polkka.

Laukat hiekkakuopan pohjalla.

Koko jengi: Dara, Polkka, Bro ja Boris.