Virta pois apinasta -teemapäivä

Siellä sitä mennään porukalla!

Vietimme lauantaina virta pois apinasta -teemapäivää. Käytiin ensin Suvin kanssa tekemässä pieni agi-treeni kaikkien koirien kanssa. Lunastin koirakerhon talvitreenipaikkaan avaimen, eli saan käydä itsenäisesti harjoittelemassa kaksi kertaa viikossa. Puolessa tunnissa ehtii sopivasti tehdä pienen treenin. Nyt Suvi opasti meitä viiden aidan sarjassa, jossa yritin ohjata koiraa parhaani mukaan. Jälleen kerran todettiin, että koira osaa paremmin kuin omistaja. Mutta ehkä se on parempi niin päin? Lisäksi tehtiin vähän keppejä, puomin kontakteja ja pussia. Suvilla oli paljon hyviä ja toimivia vinkkejä ja saatiin hyvää apua. Lopuksi seurasin kolmen ns. vähän etevämmän koiran treeniä.

Agi-treenin jälkeen ajettiin metsäautotien päähän ja tehtiin parin tunnin lenkki. Pakkanen oli vähän kirpeä, mutta koirat tarkenivat takitettuina ja liikkuessaan hyvin. Vaikka liikkuminen on lievä ilmaus sille rallille, millä koirat tykittivät menemään. Paitsi tietenkin Sini, joka käpsytteli arvokkaana tietä pitkin. Polkka, Dara ja Bro puolestaan ottivat vapaana juoksemisesta kaiken ilon irti!


Polkalla oli uusi ToppaPomppa päällä ja tuli todettua, ettei takki oikein toimi riehakkaalla kaverilenkillä. Se ei nimittäin pysy takapuolesta paikallaan, vaan luisuu toiselle sivulle. Pompan ideahan on, että se pysyisi paikallaan ilman inhottavia jalkakuminauhoja. Taidan kuitenkin joutua lisäämään kuminauhat tähänkin takkiin. Remmilenkillä takki kyllä pysyy päällä ja on ihanan paksu ja lämmin. Mutta totaalisen päättömässä menossa se ei oikein pysy mukana.

Onnistui!

Kotona Polkka vilahti sekunnissa omalle pedilleen nukkumaan. Illalla tuli kavereita viettämään pikkujouluja. Polkka istui kohteliaasti hetkisen seurassa - pahasti pilkkien. Olipa mahtavaa saada koirasta virrat totaalisesti pois. Illat ovat niin pimeitä, että viikot kuluvat pääasiassa remmilenkkeillen. Ja energinen Poks kaipaisi nimen omaan vapaana tykittelyä. Saapa nähdä miten alkavalla viikolla lenkkeillään, sääennuste lupaa aika kovia pakkasia!

Lenkkiseuraa - kirjaimellisesti puskista

Tällä kaksikollahan ei koskaan lähde lapasesta...

Tänään iltalenkillä tapahtui kummia. Maissi tuli toimeen vieraiden koirien kanssa! Edellisestä kerrasta taitaakin olla kuusi vuotta aikaa. Kaikki kävi niin, että kävelimme kahden pellon välissä olevaa reittiä. Läheisen rakennuksen parkkiksella oli nainen kahden pitkäkarvaisen colliensa kanssa. Toinen koirista halusi tulla tervehtimään meitä, joten menin juttelemaan naisen kanssa. Päästin Polkan leikkimään, mutta myös hihnassa ollut Maissi suhtautui uusiin kavereihin positiivisesti. Päästin raivottaren irti. Loppujen lopuksi tehtiin porukalla kolmen vartin peltolenkki ja koirilla oli superhauskaa yhdessä! Aapo ja Ukko olivat todellisia herrasmiehiä.

Kotiin kävellessä mietin, että tällaiset kohtaamiset ovat nykyään tosi harvinaisia. 90-luvulla kotikotona asuessa taas aivan arkipäivää. Meillä oli dalmatiankoira ja airedalenterrieri, jotka olivat tuttuja kaikkien lähitienoon koirien kanssa. Kun osuttiin metsässä samalle polulle, päästettiin koirat kirmaamaan yhdessä. Parhaimmillaan yhdessä juoksi kuusikin samaan aikaan paikalle sattunutta koiraa. Enkä muista mitään pientä rähähdystä kummempaa äksidenttiä. Joskus ikävöin tuota tuollaista huoletonta koiranpitoa. Nykyisin oma ensimmäinen reaktio irtokoiran nähdessä on "onkohan se vihainen, tuleekohan tästä tappelu".

Olin asennoitunut pieneen lenkkiin kamalassa talvisessa viimassa, mutta loppujen lopuksi lenkkeiltiin puolitoista tuntia. Puhuttiin koirajuttua ja koirilla oli juoksuseuraa. Pieniä hauskoja sattumuksia!

Rokotuksilla

Käynyt keksipurkilla? Mistä niin päättelet?

Käytiin tänään Vethausissa hakemassa Polkalle tehosterokotukset. Rokotettava käyttäytyi kaikin puolin mallikkaasti. Odotushuoneessa pikkupoika halusi silittää Polkkaa. Saahan sitä silittää, Polkka kiipesi halaamaan oikeaoppisesti koiran tasolle mennyttä poikaa. Ja nuolaisi naamasta. Onneksi poikaa vaan nauratti saamansa kohtelu. Lääkäri ja hoitaja kehuivat Polkan persauslihaksia. Reisistä kuulemma näkee, että koira liikkuu kunnolla. Ja minulla on krooninen huono omatunto siitä, kun koira liikkuu niin vähän!

Tänään oli muutenkin hauska päivä, koko lauma on taas kasassa. Maissi palasi eilen vanhemmiltani viikon mittaiselta lomalta ja Papu tänään mökkireissultansa. Aamunappulat eivät olleet kuulemma oikein maistuneet, kun iltaruoaksi oli tarjottu peuran sisäfilettä. Kumma juttu! Eiköhän mummeli ole kuitenkin fifikohtelunsa ansainnut. Kotona kun joutuu olemaan ihan vaan koira.

Tästä se lähtee, Polkan villapaita!

Olen ehkä vähän seonnut tässä vanhan talon Strömsö-menossa, mutta olen alkanut neuloa! Löysin sattumalta muutama viikko sitten vanhempieni luona käydessä viisi (kyllä!) vuotta sitten aloittamani Maissin villapaidan. Itse olin unohtanut koko homman, mutta mutsi kertoi pelastaneensa kutimet jostain muutostani. Olin ollut heittämässä koko komeutta roskiin. No olin kuitenkin saanut selkäkappaleen aikanaan valmiiksi ja nyt tein vatsakappaleen. Osaset jäivät mutsille viimeiseltäväksi, sillä oma osaaminen ei riittänyt enää niiden liittämiseen yhteen ja kauluksen neulomiseen. Mutta Maissi saa siis pian uuden räyheän villapaidan!

Jossakin käsityöllisessä itsetunnon puuskassa ostin langat myös Polkan villapaitaan! Sehän olisi ihan mainio laittaa pakkasella toppatakin alle. Ja taas mennään. Nyt on tavoitteena saada villapaita valmiiksi vähän nopeammin kuin viidessä vuodessa.

Vihdoinkin lunta!

Ihan vielä ei päästy lumiukkoleveleille.

Tänään satoi ihan kunnolla lunta, jihuu! Jo tässä on rapatassuja pestykin enemmän kuin tarpeeksi. Tosin illalla talossa oli vain neljä tassua, Papu lähti pitkäksi viikonlopuksi Vaasaan mökkeilemään ja Maissi on vanhemmillani. Yhden koiran kanssa on ihan älyttömän helppoa! Polkka oli töissä mukana, riehui islanninlammaskoira Islan kanssa, teki tunnin metsälenkin ja nukkui koko illan. Kai työssäkäynti sitten väsyttää sitä niin paljon?

Joskus kadehdin yhden koiran omistajia, yhden koiran kanssa on niin paljon yksinkertaisempaa kuin kokonaisen lauman. Yhden taluttaminenkin on niin kivaa! Tosin kieltämättä talossa on kovin hiljaista.

Askarreltiin Polkan kanssa lumilyhty ja se osoittautui ihmeen haasteelliseksi. Jos koiralle on tähän saakka vain viskelty lumipalloja, miten se muka voisi hoksata että yhtäkkiä kasaan laitettuihin palloihin ei saa koskea? Hoksasihan se, lopulta.

Ruokajuttua

Hieno narttu ei istu lattialla - Polkka kiipeää tuolille istu-käskyn saadessaan.

Aloin miettiä yhtenä päivänä koirien aiheuttamia kustannuksia ja tulin siihen tulokseen, että meillä menee aika vähän rahaa bändin ruokintaan. Kolmesta koirasta kaksi on pieniä (8 kg ja 11 kg) ja yksi isompi (30 kg). Kaikki syövät ei-niin-kätevästi saman merkin, Nutron eri nappulalaatua. Papu kevytversiota, Maissi lammas-riisiä ja Polkka isojen rotujen lammas-riisiä. Menekissä on huimia eroja - Papu saa kerralla desin ja Polkka viisi. Mutta koska koirat saavat nappulaa vain aamiaisella, kestää Polkankin noin 60 € maksava säkki muutaman kuukauden. Mäykyt tuhosivat samaa ruokaa syödessään 15 kg säkkiä massiiviset puoli vuotta!

Aamiaisnappuloiden lisäksi meillä syödään riisistä, ohrasta ja kasviksista haudutettua puuroa sekä raakaa lihaa, lohta ja kalkkunaa. Lihoja haetaan Kennelrehun autolta reilun kahden kuukauden välein ostoslistalla 10 kg jauhelihaa, 5 kg kalkkunaa ja 5 kg lohta. Setti kustantaa 36 €. Oikeita luita meillä ei voi syöttää Maissin sekopäisyyden vuoksi - se vahtii ja puolustaa luunsyöntipaikkaansa hampaat irvessä kaksi päivää luunsyönnin jälkeen. Siksi bändi joutuu tyytymään puruluihin.

Uusi musta -sivustolla oli mielenkiintoinen artikkeli koiranruoasta. Tuntuu todella hullulta, että eläinlääkärit opiskelevat yhden kurssin verran koiran ruokintaa ja senkin koirannappulamerkki Hill´sin sponsoroimana. Toivon, että kyseessä on väärinkäsitys. Ruokinta nyt on vaan aika olennainen osa koiran terveyttä!

Jos olisin viitseliäämpi, meillä syötäisiin pelkkää oikeaa ruokaa. Mutta koska olen laiska, on äärimmäisen kätevää että koirat saavat osan ruoastaan nappulana. Kätevää siksikin, että bändi on jonkun verran hoidossa, kuka missäkin. Tuntuisi hankalalta olettaa hoitopaikan pakastavan ja kokkailevan ruokaa. Helpompi ojentaa vain nappulapussi mukaan.

Mikäli bändiltä kysyttäisiin, ne söisivät pelkkiä Naturedietin purkkiruokia! Meillä on niitä kaapissa varalla huonomuistisen koirapuurokokkaajan unohduksia varten ja niinä iltoina ruoka katoaa kupeista ennätysvauhtia. Polkka joka odottaa aina ruokaansa kiltisti, kiljuu nopeusneuvoja ruokkijalle. Ehkä Naturediet on koirien pizzapäivä? Ruoka ei edes ole kallista, Zooplussan kautta tilattuna 18x 390 g laatikko maksaa 20 €.

Onneksi ruoan tuoteseloste on kunnollinen, esimerkiksi lammas-riisissä se menee näin: lampaan liha vähintään 60%, ruskea riisi vähintään 15%, porkkanat vähintään 8%, luonnollista jauhettua luuta, merilevä, vitamiinit ja kivennäisaineet. Vertailun vuoksi ruokakaupoista löytyvän Cesarin tuoteseloste kuulostaa tältä: Lihaa ja lihaperäisiä raaka-aineita (vähintään 4% kaninlihaa, vähintään 4% lammasta), vihanneksia (vähintään 4% herneitä), jyviä (vähintään 4% riisiä), kivennäisaineita, kasviperäisiä raaka-aineita.

Helsingin yliopistolla on muuten menossa ruokintakysely, johon kaivataan etenkin muulla kuin nappulalla ruokkivien vastauksia.

Maanantai

Niin siis se reikä oli päiväpeitossa jo ennen kuin lähdit töihin...

Perkeleen marraskuu. Vettä sataa kaatamalla. Meidän pihaan vievä hiekkatie on saviliejua ja töistä tullessa meinasin kaatua omassa pihassa mutavelliin. Kyllä, täällä odotetaan kovasti lunta ja talvea!

Maissi jäi viikonloppuisella jyväskylävisiitillä vanhemmilleni lievittämään koirakaipuuta, joten talossa on vaihteeksi vain kaksi koiraa. Papun saa kantaa näillä keleillä omalle nurmikolle ja maanitella pissaamaan, Polkka sen sijaan lähtee kyllä lenkille kunhan saa sadetakin niskaansa. Töistä tullessa mentiin sen sortin seinä-katto-lattiaa, että tehtiin tunnin lenkki sateesta huolimatta. Ja Polkka sen kun porhalsi menemään! Käytiin vielä koulun kentällä tekemässä asenneseuraamista, oikeaa seuraamista ja pari luoksetuloa. Koira toimi kaameasta kelistä huolimatta. On se ihme tyyppi!

Papu ei osaa arvostaa kotiinpaluuhepulia.

Tassupesu vetää vakavaksi.

Treeniä

Uusi treenitakki eli PikaPomppa.

Koska Polkan juoksu ei sitten alkanutkaan, ollaan panostettu tällä viikolla treeneihin. Eilen käytiin agilityn alkeisryhmän treeneissä ja kivasti meni. Tehtiin pussia, rengasta, puomia ja keppejä. Ei mitään ongelmia, paitsi että väliajat kuono on kuin liimattuna lattiassa. Kuulin epäilyksiä siitä, että lavan alla olisi hiiriä. Eipä ihmekään, jos kiinnostaa nuuskia. Polkka on innokas, mutta kuitenkin sopivan diesel-kone tällaiselle aloittelevalle ohjaajalle. Koira varmaan menisi paremminkin, ellei ohjaaja mokailisi koko ajan. On esimerkiksi hurjan haasteellista ohjata keppitreenissä koiraa kädellä ja olla kylvämättä lihapullanpaloja ympäriinsä.

Tänään käytiin samassa paikassa näyttelytreeneissä. Muut koirat olivat aika hmm, äänekkäitä eli päästiin metelin puolesta ihan oikeaan näyttelytunnelmaan. Polkka vähän ihmetteli chihuosastoa, muttei ollut juuri kiinnostunut sittiäisistä. Juoksutettiin erilaisia kuvioita, koiria kopeloitiin ja mittailtiin mittakepillä. Polkka sai erityiskiitosta lennokkaista liikkeistään.

Perusongelma tässä on se, ettei Polkka voi millään käsittää että lihapullan eteen tarvitsee vain seistä paikallaan. Apina esittäisi mieluusti kaikki hienot temppunsa. Loppujen lopuksi päässä saattoi syttyä joku valo, koska Polkka alkoi itse tarjota seisomista. Kotiin kävellessä mietin, että ehkä minä vielä jonakin päivänä uskallan esittää sen itse näyttelyssä.

Apina varmistaa näkyvyytensä heijastinliivillä.

Saatiin tänään postissa treenitakiksi tilaamani PikaPomppa. Pomppa poistaa viime talven viallisia pakkasessa rapisevia takkeja ja uskaltauduin tilaamaan yhden, kun minulle vakuuteltiin ettei hyvin istuvan takin rapina häiritse. Ainakaan näillä keleillä takissa ei vielä huomaa mitään kummaa. Vialliset takit maksavat 20 € kpl sisältäen postikulut. Yhteystiedot löytyvät Pompan sivuilta.

Takki on kätevä pukea ja riisua ja varmasti tarpeen - meidän talvitreenipaikka on lämmittämätön tanssilava. Saa nähdä, miten treenien käy talvella, pakkasrajaksi kun on määritelty -10 astetta.

Pyhäinpäivän kauhua

Ennen kuin SE tapahtui.

Tehtiin lauantaina tyttöjen kanssa mahtavia löytöjä Suurkirpputorilla. Meille muutti myös pahaa aavistamaton kolmikko: vaaleanpunainen nalle, rusettinalle sekä bambi. Illan edetessä kävi selväksi, että pyhäinpäivä oli kolmikon viimeinen.

Polkka rutistaa bambia.

Papu pitää huolta rusettinallesta.

Maissin ja vaaleanpunaisen nallen meno on riehakasta.

Ja kuinkas sitten kävikään:

Ylävitonen

Femma Tuulalle.

Meillä oli viikonloppuna talo täynnä vieraita. Ja mieluisia vieraita! Tuula toi tuliaisiksi possunkorvia ja muutenkin rapsutusta ja huomiota riitti koko viikonlopun ajan.

Lauantaina lenkkeiltiin Metsäkylän maisemissa alpakoita ihmetellen ja sen jälkeen pihakokkailtiin eli savustettiin lohta. Sunnuntaina käytiin Metsäkylän navetassa todellakin tuhlaamassa - hankittiin ikivanhoja katulamppuja pihaa valaisemaan. Vähän ne vaativat fiksaamista, mutta onhan tässä koko talvi aikaa.

Kiitos vaan vierailusta ja tulkaa pian uudelleen! Kuvat on ladattu Ässän iPhonesta.

Polkalla alkoi juoksu - ehkä

Juoksu vai ei, kas siinä pulma.

Löysin eilen lattialta muutamaan otteeseen veritippoja. Polkan ensimmäinen juoksu alkoi, ajattelin ja nykäisin sille juoksuhousut jalkaan. Aikuinen nainen ei itse ollut asiasta yhtä innostunut, vaan riisui housut aina tilaisuuden tullen. En onnistunut pyydystämään yhtään tippaa pöksyihin. Tänään en ole nähnyt yhtään tippaa missään. Olen vainoharhainen. Koiran takamus on ehkä aavistuksen turvonnut. Se merkkailee pihalla. Muttei vuoda kunnolla!

Nämä ovat taas niitä hetkiä, kun tuntee itsensä ihan kädettömäksi. En tiedä, onko koirallani juoksu! Polkka on minun viides koirani ja kaikki ovat olleet narttuja. Ja vuotaneet kuin seulat juoksun aikaan.

Ehkä vaan hengitän nyt syvään, lopetan koiraparan takapuolen syynäämisen ja keksin jotakin kehittävämpää tekemistä viikonlopun kunniaksi.

Nokkosrokko meni muuten ohi, Polkka on kunnossa taas! Näppylät uusivat vielä sunnuntaipäivän lisäksi seuraavana yönä, mutta menivät taas ohi kyytableteilla. Eivätkä onneksi palanneet.