Jäniksenpapana vs. noutokapula

Valmiina kuin lukkari sotaan!

Oltiin eilen tottistreeneissä kahden viikon tauon jälkeen. Ensin oli koiran sairasloma ja sitten treenit peruttu toko-kokeen vuoksi. Ei olla kauheasti treenailtu nyt kesällä muutenkaan ja sen kyllä huomaa. Kevään optimistinen suunnitelma oli ilmoittaa koira syyskuun toko-kokeeseen ns. omalla kentällä. Ei varmaan ilmoiteta.

Aluksi Polkkaa kiinnosti lähinnä kentän haisteleminen. Toisista koirista se ei välitä pätkän vertaa, mutta kentän ihanat tuoksut vievät huomion koko ajan. Ja jäniksenpapanat. Papanoiden paljoudesta päätellen myös jäniset ovat kentän aktiivikäyttäjiä. Hajuista selvittiin ja saatiin tehtyä jotain kunnollakin. Paikkamakuu ja liikkeestä seisomaan jääminen menivät ok. Seuraamisessa elukka seuraa lähinnä minun kättäni. Oma vika, mitäs olen pitänyt makupalakättä rinnalla liian pitkään.

Lopuksi treenailtiin tunnistusnoudon alkeita. Minä pidin kapulaa kädessä ja sen jälkeen kouluttaja vei sen kentän reunan heinikkoon. Polkka irti ja etsimään. Koira juoksee kapulan luo, katsoo minua ja siirtyy syömään jäniksenpapanoita. Sama toistuu kolme kertaa. Saatiin se saakelin kapula oikein kotiin mukaan ja neuvoksi, että jos koiran vaikka saisi kiinnostumaan siitä.