Saatiin lauantaina lenkkiseuraa Polkan kasvattajasta Tuijasta ja lajitovereista Milkasta ja Kitosta. Polkka esitteli innoissaan omia lenkkimaastoja ja johdatti jengiä pitkin parhaita puskareittejä ja ojanpohjia. Mikäs sen parempaa - koirat juoksivat rallia ympäriinsä ja ihmiset keskittyivät juttelemaan. Lenkkeilyä parhaimmillaan.
Ihanku olis vähän kuuma.Lenkin jälkeen tultiin vielä kahvittelemaan keittiöön. Leikkasin meille molemmille palat juustokakkua ja jätin kakun tiskipöydälle. Vähän myöhemmin lähdin saattamaan Tuijaa autolle, ovi kiinni ja koirat pihalle ettei Polkka syö kakkua sillä välin. Jutellaan vielä siinä pihassa ja yhtäkkiä huomaan, ettei Polkkaa näy missään. Siellähän se, keittiössä syömässä kakkua! Kipuaa karjaisun kuullessaan kyllä alas pöydältä, mutta nuoleskelee innoissaan loput roippeet naamastaan. Miten muka saatoin unohtaa, että meneehän apina niin halutessaan ovista läpi?
Vähän teki ehkä mieli kaavoittaa elukasta punaiset turkisrukkaset. Illan synttärivieraat olivat sitä mieltä, että se kuka löytää kakusta Polkan siimaviiksen, saa toivoa. Kukaan ei löytänyt. Itse olisin toivonut järkilähetystä ja käytöskukkasta saapuvaksi punaiselle apinalleni.
Vähän teki ehkä mieli kaavoittaa elukasta punaiset turkisrukkaset. Illan synttärivieraat olivat sitä mieltä, että se kuka löytää kakusta Polkan siimaviiksen, saa toivoa. Kukaan ei löytänyt. Itse olisin toivonut järkilähetystä ja käytöskukkasta saapuvaksi punaiselle apinalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti