Ihmeellinen kevät

Pienen afrikkalaisen ensimmäinen kevät on ihmeitä täynnä! Parasta kaikesta on se, että lumet ovat sulaneet ja kaikki lenkkimaastot taas käytössä. Metsän lisäksi päästään taas pellolle ja hiekkakuopalle. Tosin pelto on lyhytaikainen ilo, mutta siitä otetaan nyt ennen kylvöjä kaikki irti.

Viikko sitten pellolla kirmatessa sattui pieni moka. Kahden pellon välissä on oja, joka oli täynnä sulanutta vettä. Polkka otti vauhtia ja leiskautti keskelle ojaa -upoten veteen korvia myöten! Uimataito löytyi sekunnissa ja afrikkalainen räpiköi takaisin pellolle. Ravisteli turkkia ja katsoi minua syyttävästi. Minä hoksasin, että eihän apina ole nähnyt vettä kuin vesikupissaan!

Kuka kumma täällä asuu?

Kevään kunniaksi muutkin ovat alkaneet lenkkeillä. Talvella joku tuli lenkillä vastaan ehkä pari kertaa kuukaudessa, tänään ympärille ilmestyi irtokoira molemmilla lenkeillä. Ensi aamulla perään juoksi naapurin rotikka kun oltiin käännytty omalle tielle. Polkka ja Maissi haukkuivat ja hyppelivät ihmeissään. Iltalenkillä metsästä pelmahti iso sekarotuinen ei-niin-kiltti narttukoira, joka onneksi saatiin remmiin noin viimeisellä sekunnilla ennen rähinää Maissin kanssa.

Onneksi Polkka tapaa koiria muuallakin kuin lenkillä. Maissilta kun ei kovin hienoa roolimallia varsinkaan irtokoirien kohtaamisesta saa.

Parasta on kuitenkin kevät ja kärpäset:

Ikkunat näyttää ihan tosi hienoilta kärpäsenmetsästyssession jälkeen. Ehkä ne kannattaa pestä vasta pahimman ötökkäinnostuksen mentyä ohi?

Polkalla on muuten uusi suosikkiruoka. Netistä sai tilata ilmaisen näytteen Cesarin uutuusmausta höyrytetty välimeren kalkkunapata tai jotain yhtä hienon kuuloista ja olihan se pakko tilata. Pussi tasattiin iltaruoalla kolmeen osaan nappuloiden päälle. Polkka vinkui elämänsä ensimmäistä kertaa ruokaa odottaessa. Polkka, senkin fifi! Ei varmasti aleta ruokkia sinua millään puudeliruoalla.