Miten imetään virrat pois supervauhdikkaasta rhodeteinistä? Olisiko vaikka liikunnalla, aivojumpalla ja muuten jännittävällä päivällä? Ei välttämättä, ainakaan tämän päivän kokemusten perusteella.Päivä starttasi puolen tunnin peltolenkillä. Apina juoksi tapansa mukaan tuhatta ja sataa. Sen jälkeen kahdeksan tuntia töissä mukana. Ihmisten tapaamista, ruokiksella sivulla istumista ruokakaupan edessä ihmisvilinässä ja iltapäivällä vielä puruluun tuhoamista. Takaisin kotiin, hiekkakuopalle tunniksi ja taas ihan kiitettävää meininkiä.
Myöhemmin vielä mejä-treenit ja siitä suoraan auton takaluukussa pienelle maaseutukierrokselle. Oliko apina väsynyt? Eipä juuri. Leikkimistä katsellessa aloin miettiä, että jos geenitekniikalla voisi siirtää vähän rhode-energiaa meihin ihmisiin, en vastustaisi geenipeukalointia.
Jälki meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Jäljellä oli pituutta ehkä 80 metriä ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa. Polkka lähti jäljelle reippaasti ja innokkaasti. Vähän tuli tehtyä lenkkiä matkan varrella, mutta molemmat kulman löytyivät. Kaato taisi haista tuulen suunnan vuoksi jo viimeiseltä kulmalta, koska Polkka olisi mieluusti oikaissut sinne vähän eri reittiä.
Tosin en ole aivan varma, jäljestikö apina sittenkään jälkeä tai osuiko tuurilla oikeisiin kohtiin. Sorkan ihmettelyn jälkeen se nimittäin jatkoi päättäväisesti jäljestämistä. Pääasia kuitenkin ettei verenhaju enää pelottanut ja jäljestäminen näytti selvästi kiinnostavan apinaa. Tästä jatketaan viikonloppuna leirillä!
Kaiken ohjelman jälkeen pystyi vielä kyttäämään naapurin hevosia olohuoneen ikkunasta. Råtta on vaihtunut skunkkiin, kuten kuvasta näkyy. Mustista&Mirristä hankittu skunkki on ollut yllättävän kestävä; siinä ei ole repimiseen innostavaa vanua ollenkaan, vaan pelkkä "nahka" ja kaksi vinkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti