On lunta tulvillaan...

Pakkanen vetää afrikkalaisen vakavaksi.

Tällä viikolla tuli talvi oikein toden teolla. Lumityöt sai tehdä kolmena iltana ja pakkanenkin paukutteli viikonlopun noin -10 asteen lukemissa. Caddyn ovet jäätyivät kiinni heti alkuviikosta. Ensin kuskin ovi, sitten kaksi takaovea. Tänä aamuna vain pelkääjän paikan ovi aukesi. Lopulta auto pääsi sulamaan lämpimään autotalliin ja ovien tiivisteet ja lukkojen kielekkeet saivat jonkun sortin käsittelyn (älkää kysykö siitä enempää, istuin sisällä lämpimässä juomassa teetä).

Miten niin pitkät sääret?

Polkka on kyllästynyt lumeen ja pakkaseen jo nyt. Viikonlopun lenkkeily ei mennyt aivan putkeen. Eilen käveltiin metsässä puolitoista tuntia Suvin porukan kanssa. Metsäautotietä ei oltu aurattu, siellä oli ainoastaan auton renkaan jäljet. Polkka kipsutteli hapan ilme naamalla auton urassa kuin joku sirkusponi. Ei tainnut ottaa yhtään laukka-askelta koko lenkin aikana. Yhtä vaikeaa oli lajitoveri Daralla, kun taas paimenet kirmasivat lumesta välittämättä. Maissi olisi ehkä kirmannut, mutta maavara tuli matalalla vastaan.

Tänään käytiin treeniksellä Ruuti-mäykyn kanssa. Polkka teki valmiiksi pystytettyä rataa (hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, kepit, a, putki, puomi. Innostus oli kohdallaan ja työnteko näytti hyvältä. Koira on ollut lomalla reilun kuukauden juoksun, treenitauon ja oman sairasteluni vuoksi. Ensi viikolla pitäisi mennä taas treeneihin ja onneksi koiralla näyttää olevan into päällä. Mäykyt tekivät muutamaa estettä, Maissilla oli hirveä meno päällä ja Ruuti-mäykky paineli putkea tosi reippaasti.

Treenin jälkeen käytiin remmilenkillä. Polkka kinkkasi kolmella jalalla ja jopa Maissin varpaita palelsi. Kyllä ne viime talvena kestivät pakkasta paremmin, eihän tällainen kymmenen astetta ole yhtään mitään! Ehkä näin äkkiä tullut totaalitalvi vaan hyydyttää koirat?

Maissi sai vihdoinkin talvitakin! Pompan takit ovat helmoista sille liian pitkiä (kun selän pituus riittää niin helmat viistävät maata) ja Hurtan mäykkykoko (42) ei mene edes päästä läpi. Make taitaakin olla vähän suurikokoinen mäyräkoira... Suvi pelasti tilanteen ja ompeli makkaralle talvitakin. Ihan mahtavaa, isot kiitokset takista! Maissi ei ole palellut aiempina talvina ollenkaan, mutta ilmeisesti ikä alkaa tehdä tehtävänsä ja 9,5 -vuotiaan koiran pakkasenkestävyys ei ole enää samanlainen kuin nuoren.

Kun tarpeeksi kauan tuijotan, niin ihana lämmittävä tuli syttyy.

Aktivointileluja

Onkohan näitä vähän päässyt kertymään?

Olen toista päivää flunssan kaatamana sängyn pohjalla. Koirat malttavat torkkua iltapäivään, mutta sen jälkeen alkaa lenkille painostaminen. Joku naama tuijottaa jatkuvasti sängyn laidalla ja häntä heiluu kysyvästi. Joo, yleensä omistajan vapaapäivä tarkoittaa aktiviteettia, mutta ei nyt.

Aloin kaivella kaapista aktivointileluja ja päätin tehdä inventaarion. Yllätyin itsekin läjän suuruudesta, kuka lie nuo kaikki haalinut? Osa on vieläpä lainassa Hertta-airiksella, kasasta puuttuu yksi lautapeli ja ainakin kaksi aktivointilelua.

Tungin nakinpaloja kolmeen leluun ja sain ostettua itselleni yli puoli tuntia nukkuma-aikaa.

Ergonominen työasento.

Lelukasan ehdotonta kärkeä on Kongin lelut. Tavalliset Kongit tosin ovat aivan liian helppoja, ne täytetäänkin jauhelihalla ja laitetaan pakastimeen. Koirat saavat iltaruoalla aavistuksen vähemmän lihaa ja myöhemmin illalla vielä Kongit työstettäväksi. Kaikki kolme rakastavat ruoan kaivamista lelun sisältä! Tosin kyllä Kongitkin saavat osumaa ajan kuluessa ja niistä alkaa irrota paloja. Mutta lelut kestävän useamman vuoden jopa tällä kulutuksella! Pyöreän mallinen Kong toimii lihapullilla ja juustojämillä.

Kongin uutuudet Leo ja Mike ovat nekin toimivia, onpa leluille rustattu oma videokin. Hauskan videosta tekee tietenkin se, että vauhdikkain leikkijä on rhodesiankoira! Toisin kuin videossa tungen itse leluihin aina muutaman ison herkun, eli ne saa tyhjäksi vain rauhoittumalla ja nuolemalla eikä ympäriinsä viskomalla. Aktivointilelut ovatkin meillä ehkä sellainen illan rauhoittumisrituaali, eikä kierrosten nostatus.

Tosi kestäviä ovat myös Everlastingin lelut (kuvassa oranssi ja sininen möhkäle sekä vihreä pallo). Ne ovat niin tiukkaa lateksia, ettei niihin tule juuri hampaan jälkiäkään. Kongien tapaan nämäkin lelut saa pestä tiskikoneessa. Ei ole tosin ollut tarvetta, lelut nuollaan puhtaaksi muutenkin. Oranssissa ja sinisessä Everlastingissa oli ostettaessa jotkut niihin suunnitellut keksit kiinni, mutta pidempiaikainen ilo on vaikka nakinpaloista tai juustosiivuista.

Aika amerikkalainen video löytyy näistäkin leluista.

Makkara NIIN osaa nää hommat.

Hauskoja leluja on myös Busy Buddyllä (violetit ufo ja sen vieressä oleva orava). Tuoteperheeseen kuuluu myös pullo, joka on ollut meillä ainoa liian vaativa aktivointilelu (missähän koko pullo muuten mahtaa olla?). Kolmesta koirasta yksikään ei hoksannut, miten namit saa ulos. Polkka teki kaikkensa, heitteli pulloa jopa ikkunoihin... Mahtavan hauska Video opastaa aktivointipullon toiminnasta. Ja oravillekin on omistettu oma video.

Punainen Dog Pyramid on käytössä tosi harvoin. Sen kanssa askartelu menee sen sortin paiskomiseksi, että lelu sopii parhaiten kesällä ulos nurmikolle. Lautapelit ovat tosi hauskoja, mutta koirat oppivat niiden logiikan jo muutamasta kerrasta, eikä peli tarjoa enää haastetta. Innokkaasti sillä halutaan silti pelata.

Ylimmässä kuvassa näkyvät pinkki ja vihreä luun mallinen aktivointilelu on edelleen käyttämättä. Ystävän mäykyt hajottivat omansa atomeiksi jo ensimmäisellä leikkikerralla! Terveisiä vaan sille tarvikemyyjälle Messarissa, joka vakuutit että nämä lelut ovat erittäin kestäviä!

Mummo on vanha kettu näissä jutuissa.

Kakka ja sitruuna

Vauhdilla kohti ruskeaa kasaa.

Polkka on syönyt paskaa niin kauan kuin muistan. Kaikki koirat (kai?) syövät hevosenkakkaa ja jäniksenpapanoita, mutta Polkka on erikoistunut koiranpaskaan. Tai oikeastaan ihan kaikkeen paskaan. Heppamunkit ja jänispastillit olisivat vielä ihan ok, mutta koiranpaskan syöminen käy omaan hermoon tosi pahasti.

Pentuna Polkka pyörähti kakattuaan ympäri ja vetäisi lämpimäiset kitusiinsa. Kun mäykyt kyykistyivät kakalle, apina tunki kielen alle ja jäi odottamaan. Kotona yksin ollessaan se kävi kakalla ja söi osan tuotoksesta ja heitteli loput pitkin aitauksen seiniä. Kuvottavaa, eikö? Pennut ovat pentuja, ajattelin ja toivoin että hullutus menisi ohi. Neljästä aiemmasta koirasta muuten kukaan ei ole koskaan syönyt paskaa, Polkka on ensimmäinen laatuaan.

Yritin etsiä neuvoja paskansyönnin kitkemiseen. Mikään kieltäminen, edes totaalisten raivareiden saaminen ei auttanut. Polkan mielestä kakka oli niin hyvää, että siitä kannattaa ottaa vähän huutia. Erilaiset artikkelit väittivät ongelmaa esiintyvän elämäänsä kyllästyneillä kennelkoirilla. Polkkapa ei ollut sellainen. Avuliaat ihmiset kertoivat ananaksen ja lehmänmahan auttavan. Ei toiminut tosiammattilaisella. Eläinkaupasta minulle myytiin jotakin jauhetta, joka saa koiran lopettamaan paskan himoitsemisen. Ehkei tarvitse kertoa, että lähinnä merilevää ja yrttejä sisältänyt 20 € hintainen purnukka ei tuottanut tulosta.

Kakansyönti on jollain tapaa kausittaista, nuorempana se paheni aina uhmakauden alkaessa. Olen huomannut myös talven innostavan koiraa tähän älyttömyyteen, jäätyneet kakat tuntuvat inspiroivan sitä suunnattomasti. Kokeilin päällystää kakkoja kaikella pahan makuisella. Tabasco tai wasabi eivät tuottaneet tulosta, vaan maustettu kakka maistui entistä paremmin.

Vuosi sitten jouluna keksin vuokrata kauko-ohjattavan sitruunapannan. Jätin pihaan osuneet mäykyn kakat tarkoituksella siivoamatta ja menin sivummalle odottamaan. Koira meni heti herkuttelemaan ja suorastaan loikkasi ilmaan pannan suhahtaessa. Neljä kertaa se yritti ennen kuin uskoi: kakka oli pilalla ja se hyökkäsi pienen afrikkalaisen kimppuun kauhealla sitruunalla. Kahden viikon pantakuuri tuotti tulosta ja kakkaharrastus väheni aivan olemattomiin.

Kunnes talven tullessa tänä vuonna apina keksi elvyttää hienon harrastuksensa. Kakka maistuu taas erityisen hyvälle! Hain joululoman kunniaksi sitruunapannan lainaan ja elukka muisti hyvin äkkiä, ettei kakkoja kuulu syödä. Se lopetti harrastuksen omassa pihassa, mutta jatkoi lenkillä. Otin pannan mukaan myös lenkille.

Loppujen lopuksi Polkka oppi kakan nähdessään kokeilemaan tassulla, onko kakka sitruunahyökkäyksen tekevää laatua! Koira sorkkii kakkakasaa varovasti tassulla ja jos sitruunaa ei tule niin syömähommiin. Polkkahan ei todellakaan ole mikään tyhmä koira - viime viikolla se (vihdoin) tajusi yhdistää pannan ja sitruunahyökkäyksen toisiinsa. Kakkaa voi syödä ilman pantaa ja pannan kanssa täytyy hillitä himonsa. Eikä koiraa huijata millä tahansa pannalla, sitruunapanta haisee aina sen verran sitruunalle että koira kyllä tunnistaa sen.

Mikähän olisi seuraava liike? Luovuttaa ja antaa koiran syödä paskaa? Vaihtaa taktiikkaa ja alkaa palkita sitä kakan vieressä olemisesta ilman syömäaikeita? Kohta 2,5 -vuotias Polkka on unohtanut oikeastaan kaiken muun pentupöllöilyn, millähän me päästäisiin tästä viimeisestä eroon?

Ja sitten tuli talvi

Huuruiset tunnelmat.

Lähdettiin tänään lenkille Ruutin porukan kanssa. Luin aamulla lehdestä sääennusteen -9 astetta ja päätin laittaa Polkan lisäksi myös Papulle takin. Puolessa matkassa huomasin auton mittarin lukeman -15 ja tajusin heti, että oli virhe ottaa mummokoira matkaan mukaan. Polkka esitti paksussa Pompassaan kaltoinkohdeltua afrikkalaista ja juoksi vaikean näköisesti kolmella jalalla. Ja kyllä nuo oikean talven lukemat nipistelivät myös meidän ihmisten kasvoja!

Papu liftasi kyytiin.

Lopulta Papu matkasi melkein koko lenkin kainalossa ja lenkki kutistui muutenkin ajateltua lyhyemmäksi. Yritin saada talvisia valokuvia, mutta sekä kuvattavat että kuvaajan sormet jäätyivät ja lopuksi kamerakin kieltäytyi enää tarkentamasta. Tunnin verran kuitenkin sinniteltiin oudokseltaan aivan hirveän kylmältä tuntuneessa pakkasessa. Sen jälkeen äkkiä kotiin keittämään teetä ja laittamaan takkaan tulet!

Ihana talvimaisema.

Kasa mäyriäisiä.

Pentuhyökkäys.

Kas kummaa: miehet mukana lenkillä!

Yrittänyttä ei laiteta

Mahdun kyllä mäyräkoirien petiin, katsokaa vaikka!

Maastonakit lenkillä

Yksi korkea ja kolme matalaa.

Oltiin tänään lenkillä Ann-Marin ja Ruutin kanssa. Lomalaisen luksusta, tehdä lenkki valoisan aikaan! Papukin pääsi vaihteeksi mukaan. Ensi kuussa 14 vuotta täyttävä mummokoira kyllä jaksaa lenkkeillä, mutta narussa se ei suostu kulkemaan ja irtipidon kanssa on vähän niin ja näin - se kun ei enää kuule tai sitten jaksa välittää mistään luoksetulokutsuista. Aukealla paikalla homma kuitenkin menee ja mummonhan saa melkein juoksemalla kiinni tarpeen vaatiessa... Hyvä kunto sillä edelleen on, tunnin lenkki meni aivan tuosta vain ja mummeli laukkasi koko ajan nuorison mukana.

Tänne!

Hullua rallia vetävää Polkkaa sai vähän tarkkailla, ettei se olisi juossut pikkuista Ruutia kumoon. Polkan käsitys hauskasta leikistä "juokse lujaa ja taklaa", ei ehkä ihan toimi pikkuisten pentujen kanssa. Taklauskielto meni ihan hyvin jakeluun ja koirat tyytyivät juoksemaan peräkkäin. Ihanaa kun on talvi ja lunta!

Äly ja Väläys.

Hampaaton ekaluokkalainen ja harmaa mummo.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Väsyhän siitä rallista tuli!

Vuosi vaihtui

Maissia pelottaa, Antti lohduttaa.

Vuosi vaihtui uuteen ja sain vihdoinkin lunta ja pakkasta! On niin mahtavaa, ettei tarvitse pestä rapaisia tassuja ja imuroida silti joka päivä hiekkaa lattioilta. Kai tammikuussa voi jo olettaakin olevan talvista?

Paukkuarka Maissi selvisi vuoden vaihteen räiskeestä hyvin. Kaupungissa asuessa jouduin hakemaan sille rauhoittavia. Pommien räjäyttely kesti aina viikon ja aattoiltana koiran hermot olivat jo aivan riekaleina. Täällä maalla naapurit tulittavat vain sallittuna aikana ja sen Maissin hermot vielä kestävät. Käytin koko jengin päivällä lenkillä ja pihapissalla vielä klo 17. Sen jälkeen ne jaksoivatkin pidättää siihen saakka, kun tulitus oli päättynyt. Paitsi Papu, joka tietenkin halusi pihalle juuri pahimman räiskeen aikaan. Eikä välittänyt pommeista tuon taivaallista. Polkkakaan ei reagoi onneksi millään tavalla, mutta oli varmuuden vuoksi sisällä koko pommituksen ajan.

Maissin hermostuminen näkyi vain siinä, että se halusi tulla syliin istumaan kuullessaan ekat pamaukset. Siinä se istui sitten jokusen tunnin, kunnes päätti mennä nukkumaan. Ei siis todellakaan mitään siihen entiseen hermostuneeseen ramppaamiseen verrattuna.

Lumiriehut.

Uuden vuoden päivänä Suvi tuli noutamaan meidän laiskiaiset kunnon lenkille. Aurinko paistoi ja pakkasta oli juuri sopivasti. Polkka-reppana paleli, kun dorka omistaja ei ollut älynnyt laittaa sille kunnollista talvitakkia, vaan jonkun ankean syystakin. Järkyttävä -5 asteen pakkanen sai myös apinan käymään kakalla hankalassa asennossa yksi tassu ilmassa. Näin äkkiäkö se oikea talvi pääsi meiltä unohtumaan?