Kesäjengi

Kesäpokemon.

Onpa kivaa olla kesälomalla, vaikka kelit ovatkin olleet ihan surkeat. Koirat suhtautuvat raksamiehiin äärettömän rennosti - joka puolelta taloa kuuluu koputus ja pauke ja koirat vaan jatkavat nokosia. Yhdellä raksamiehistä on autossaan haukkuva sakemanni, eikä jengi piittaa senkään louskutuksesta.

Oltiin tänään uuden agilityryhmän treeneissä. Vaihdettiin ensimmäisestä ryhmästä pois, siinä kaikki muut kisasivat kakkosissa tai kolmosissa ja radatkin olivat sen mukaisia. Joka radasta piti alkaa erikseen räätälöimään meille sopivaa versiota ja tulin siihen tulokseen että ehkä meidän paikkamme on muualla. Uusi ryhmä on alkeisjatko ja se kuulostaa jo paljon paremmalta! Tänään meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa ja oli hyvää aikaa vääntää ohjauskuvioita. Ihanaa kun niihin saa vinkkejä! Kokeilin samaa kohtaa valssaten, persjätöllä ja heittämällä. Hienoja nämä alan termit.

Polkka toimi ihan suht kivasti, laama-laiskurius vaan vaivaa edelleen. Hyvin se on kuulolla ja ohjattavissa, nyt vaan tarvittaisiin loraus Batteryä aamunappuloiden sekaan. Toivottavasti vauhti palaa kesän mittaan ennalleen.

Tässä video päivän ekasta radasta, vähän meinasi hajut viedä ja lopuksi vielä ohjaaja töpeksii. Mut sellaista tää on! Kirsille kiitos salaa kuvatusta (!) videosta.

Kesäpapsu.

Kesämake.

Aika melkein!

Mitähän pienessä päänupissa liikkuu?

Oltiin tänään toko-kokeessa Lempäälässä. En ollut kertonut kokeeseen menosta oikein kenellekään, ajattelin että ehkä silloin jännittäisin vähemmän. Ei se ihan niin mennyt. Koepaikalle ajaessa mietin, että miksi kummassa pitää ilmoittaa koira kokeeseen? Miksei voisi vaan treenailla kavereiden kanssa ihan kivasti? Perillä sain ajatukset kuitenkin selviksi, koira autosta ja tutustumaan halliin. Halli oli meille uusi tuttavuus, kumipohjainen ja Polkka oli alkuun vähän kujalla siellä. Koira takaisin autoon ja omaa vuoroa odottamaan.

Tuomari piti alkuun oikein puhuttelun siitä, ettei taskussa saa olla makupaloja tai leluja ja jos jollakin kuitenkin sattuu olemaan, niin niitä ei missään nimessä saa ottaa hallissa esille. Viritä siinä sitten koiraa ennen omaa suoritusta kun ulkonakin sataa ihan kaatamalla. Tehtiin alkuun luoksepäästävyys ja paikkamakuu, sen jälkeen omaa suoritusta odottamaan.

Meidän vuoro oli melkein viimeisenä ja hermoja raastavan odottelun jälkeen päästiin suorittamaan. Polkka teki molemmat seuraamiset kivasti ja olin hetken innoissani sen hyvästä vireestä. Sitten tapahtui jotakin kummaa - koira ei halunnut tulla sivulle istumaan. Ei, se suostui istumaan vain minun taakseni! Siinä sitten väännettiin ja tuomari oli sitä mieltä, että Polkka pelkää treenitaskujani ja ne kannattaa ottaa pois. En uskonut hetkeäkään moiseen teoriaan, onhan taskujen kanssa treenattu jo pitkä aika! Lopulta sain itseni ja koiran koottua jäljellä oleviin liikkeisiin, mutta sivulle tuleminen oli aina samanlaista pelleilyä.

Pisteet ja kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9,5 (nuuski maata paikalla maatessaan)
Seuraaminen kytkettynä 9 (istui muutaman kerran vähän vinoon)
Seuraaminen taluttimetta 7 (ei niin intensiivinen)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 (kaksoiskäsky, josta tuomari ei tykännyt yhtään)
Estehyppy 6 (tassut kolahtivat esteeseen)
Kokonaisvaikutelma 6

Pisteitä yhteensä 159,5 eli 2.palkinto. Siis puolta pistettä vaille ykköspalkinto. Ei olisi enää pienemmästä voinut olla kiinni.

Täytyy kyllä sanoa, että tuomari (Marja Ala-Nikkola) oli paljon tiukempi kuin edellisen kokeen Riitta Räsänen, joka on kuulemma tarkan tuomarin maineessa. Minusta koira teki töitä paljon paremmalla vireellä ja kokonaisvaikutelma oli noin surkea! Varmaan joo sitä sivulle säätämistä, mutta kuitenkin.

Saatiin kuitenkin kasaan tasan 20 pistettä enemmän kuin puolitoista viikkoa sitten eli pitäisi ehkä olla tyytyväinen. Koira on edelleen valeraskaana eikä helteiden vuoksi olla juurikaan treenattu. Mutta kyllä voi puolen pisteen puuttuminen syödä naista!

Helleillan lenkki

Kesäilta, metsäautotie ja oma jengi.

Lämpömittari näytti tänään melkein koko päivän +28 astetta. Lykättiin lenkille lähtöä iltakahdeksaan asti ja kuuma oli vielä silloinkin. Mietin pitkään otanko Papua mukaan ollenkaan, mutta päädyin ottamaan kun mummeli oli niin kovasti lähdössä. Ihan selvästi sillä oli liian kuuma, mutta kipitteli kuitenkin joukon jatkona. Papulla on sydämessä sivuääni ja siksi se on näin helteellä vähän vetämätön. Toisaalta mukaan pääseminen on sille tärkeää ja pienen koiran voi napata kainaloon jos siltä tuntuu.

Mäyräveistos.

Minä sen sijaan olen nauttinut ihanan lämpimistä kesäpäivistä. Joo, minulla ei juurikaan ole liian kuuma. Koko talven palelemisen ja talon lämmittämisen jälkeen olen oikein iloinen näistä helteistä. Ainoa miinuspuoli on koirien jaksaminen, ei niiden kanssa oikein pysty tekemään mitään. Agility-treenitkin jätin suosiolla väliin, olisi ollut ihan turhaa rääkätä Pokemonia kuumalla hiekkakentällä.

Ensi viikolla tietenkin viilenee kun aloitan kesäloman. Vaikka ei se mitään, pieni viileys on ihan hyvästä ensi viikon haasteita ajatellen...

Kuuma!

Ja lisää treeniä

Perusasento.

Maanantaina palattiin taas bisnekseen ja mentiin treenaamaan tottista Suvin jengin kanssa. Illallakin oli lämmintä joku +28 astetta, eli pidettiin jokaisen koiran treeni lyhyenä. Polkka teki pientä seuraamista, jääviä, hypyn ja vauhtiluoksetulon.

Lisäksi tehtiin Daran kanssa paikkamakuu Teemun käskyttämänä ja häiriköimänä. Teemu käveli paikalla makaavien koirien ympäri, eikä Poksu välittänyt häiriöstä. Ötökät puolestaan kiusasivat ja se nousi taas nappaamaan öttiäistä. Onneksi, sillä pääsin antamaan palautteen moisesta toiminnasta. Palaute oli siis pelkkä kröhöm -ääni, jonka jälkeen Polkka meni kiireesti takaisin alas. Ötökät on tosi inhottavia, mutta silti pitäisi malttaa pysyä paikoillaan.

Vauhtiluoksetulossa juoksee ensin omistaja.

Polkka halusi loppupalkaksi leikin sijaan kunnon halauksen.

Pienet iltalaukat pellolla.

Treenin jälkeen mentiin vielä uittamaan koirat ja sen jälkeen pienelle lenkille. Jengi veti kunnon aukean paikan hepulit pellolla. Polkkakin näytti ihan vähän siltä, että valeraskaus alkaisi hellittää ja laamasta kuoriutuisi pian pieni punainen paholainen. On sitä tässä kaivattukin!

Poksu.

Dara.

... ja järvihirviö!

Mikä piraija!

Täältä tullaan neulanterävien pentuhampaiden kanssa.

Hupsis, unohtui aivan päivittää toukokuinen visiitti vanhempieni luokse Jyväskylään. Mäykyt menivät viikonloppukylään Antille ja Polkka pääsi tapaamaan uutta melkein-sukulaistyttöä Rumbaa. Mäykyt pääsevät nokitusten pienen airiksen kanssa jossain välissä, mutta ei haluttu järkyttää 12 viikkoa vanhaa pentua koko jengillä. Sitä paitsi Papu ei pidä pennuista, eikä Maissi oikein muista koirista. Katastrofin ainekset siis kasassa.

Käytiin oikein lenkilläkin!

Polkka koki pika-aikuistumisen pennun nähdessään! Ei puhettakaan mistään leikkimisestä tai muusta normaalista hulluttelusta, Polkka oli rauhallinen aikuinen. Mulkoili typerää pennunhajuista elukkaa ja vietti aikaansa ihmisten kanssa. Poksu hei, miten tässä nyt näin kävi?

Ei hitto täällä saa hetken rauhaa.

Täältä tullaan!

Seuraavana päivänä lenkin jälkeen Poksu ei enää voinut vastustaa pennun leikkiinkutsua, vaan sortui pihavillittelyyn. Tosi nätisti se osasi leikkiä 6 kg painavan pentusen kanssa. Kun tultiin ulkoa sisälle, muttui Poksu taas viileäksi aikuiseksi. Koirat olisivat varmasti tutustuneet paremminkin, jos olisivat olleet pidempään yhdessä. Harmi vaan meillä on vanhempieni kanssa muutama sata kilometriä välimatkaa, muuten olisi mukava seurata Rumbaa ja auttaa sen kouluttamisessa. Onneksi kesäkuussa treffataan taas ja nyt olisi tarkoitus ottaa myös mäykyt matkaan. Hmm.

Okei, jos ihan vähän sitten.

Rumba vaikutti tosi kivalta ja reippaalta pennulta. Jopa siinä määrin reippaalta, ettei se välittänyt mitään Polkan murinoista, vaan suuntasi suoraan haistelemaan isoa kaveria. Ehkä elämä tuo tullessaan pientä varovaisuutta, joka olisi toisissa tilanteissa ihan hyvä juttu.

Poksu heitti samalla reissulla talviturkkinsa.

Tokon kisaura korkattu!

Ihan tarkkana!

Tänään oli se päivä, kun korkattiin meidän kisaura tottelevaisuuskokeissa. Mietin koko viikon vaihtoehtoa olla vaan menemättä. Polkka on edelleen tosi valeraskaana ja helle siihen päälle ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Eihän sinne ole mikään pakko mennä... Esitin tämän vaihtoehdon varovasti Suville treenaillessa. Suvi oli sitä mieltä, että ei kun menen. Soitin livahtamispuhelun Päiville ja vastaus oli vielä painokkaampi kokeeseen vaan. No eihän siinä sitten!

Lopputulos oli aika tavalla odotettu. Koira teki muutaman liikkeen aivan hyvin ja ryytyi sen jälkeen seuraamispätkiin kuumalla kentällä. Liikkeet olivat erilaisessa suoritusjärjestyksessä kuin yleensä, seuraamiset eivät olleet peräkkäin ja paikkamakuu vasta viimeisenä. Meidän suoritusvuoromme oli kolmantena, mistä olin tosi iloinen.

Piina on jo ohi ja kilpailukirjaa hakemaan.

Liikkeet ja kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 6 (vaati kaksi käskyä ja loppupuolella ötökät koituivat kohtaloksi - Polkka nousi istumaan ja napsi niitä)
Seuraaminen kytkettynä 7 (vähän laama)
Seuraaminen taluttimetta 6,5 (vähän enemmän laama)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 (pisteet lähtivät juuri seuraamisesta)
Luoksetulo 9,5 (istui aavistuksen vinoon)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 (meni saakeli maahan)
Estehyppy 9,5 (istui juuri ennen käskyä)
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 139,5 pistettä eli 3.palkinto.

Pikainen laskutoimitus osoittaa, että ilman ötököitä paikkamakuussa ja seisomaanjäännin nollausta meillä olisi ollut saumat ykköstulokseen. Ainahan voi jossitella. Ilmoitin Polkan kokeeseen vailla mitään tietoa tällaisesta valeraskauspöllystä ja koko viimeisen kuukauden treenaaminen on ollut yhtä tuskaa. Miten motivoidun ohjaamaan koiraa, joka ei juuri tällä hetkellä halua motivoitua? Hammasta purren on tehty lyhyttä ja iloista treenipätkää ja tähän nyt pystyttiin. Toisaalta harmittaa kun tietää mitä koira osaa ja miten iloisesti se yleensä tekee. Tavoitteena oli tällä kertaa saada tulos ja se onnistui. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä!

Poksu ei jännitä kisapaikalla...

... todellakaan.

Tuomarimme Riitta Räsänen on kuulemma tiukan tädin maineessa, mutta minulla jäi tuomaroinnista tosi hyvä fiilis. Tuomari oli ystävällinen ja linja jämäkkä. Pisteitä ei ehkä jaeltu lahjaksi, mutta ei kai pitäisikään? Meille todettiin heti ensimmäisen seuraamispätkän jälkeen, ettei tänään taida olla tämän koiran päivä. Selitin miksei, helpotti varmaan omaa paniikkia totaalisesta laamasuorituksesta. Tuomari toivotti vielä lopuksi kilpailukirjoja jakaessaan Polkalle pikaista mammaloman unohtamista. Niinpä!

Kuvat (ja henkinen tuki kisapaikalla): Suvi Aalto.

Piknikillä eikun näyttelyssä

Ystävykset rivitalossaan.

Oltiin tänään koiranäytelmöimässä Toijalassa Suvin ja Daran kanssa. Minä esitin Polkan ensimmäistä kertaa itse ja se vähän jännitti. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka kehässä on tuomarin lisäksi koiria näpelöimässä myös harjoitusarvostelija. Polkka ei valeraskaushuuruissaan jaksanut liikkua yhtään hyvin ja varmaan hellekin vaikutti asiaan. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sama tuomari saneli Polkasta vähän erilaisen arvostelun kuukausi takaperin. Etukulmauksetkin olivat kadonneet jonnekin... Mutta sellaisia koiranäyttelyt ovat!

Arvostelu meni näin: Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvät mittasuhteet. Voimakkaat posket, hyvä ilme. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä rinnan syvyys, hyvä takaosa. Saisi liikkua pidemmällä askeleella ja vapautuneemmin. Tuloksena ERI1, SA, PN3, VASERT.

Pikniktunnelmaa.

Tuomari ja harjoitusarvostelija huomasivat Polkan päässä olevan pyörteen, pienen kruunun ja ihmettelivät kovasti sitä. Sanoin, että se on kruunu ja Polkka on prinsessa. En ole aivan varma riittikö kaksikon huumorintaju kyseiseen tulkintaan ja lisäsin varmuuden vuoksi, ettei se ole mitenkään tavatonta rhodeilla.

Ulkonäyttelyt on tosi mukavia (paitsi Tuomarinkartano, jossa on aina ihan pska keli) meluisiin ja ahtaisiin sisähalleihin verrattuna! Leiriydyttiin puun alle kevythäkkien ja retkietuolien kanssa. Arvostelun jälkeen syötiin eväitä vielä ennen kotimatkaa. Koirillakin näytti olevan mukavaa auringossa paistatellessa.

Suvi ja Dara.

Poksu ihan kaikkensa antaneena.