Hyvää ystävänpäivää!

Treenisunnuntai

Jotakin iloa ja kunnollista tekemistä järjettömien pakkasten keskelle - käytiin treenaamassa porukalla Lahdessa Korkeavireen hallissa. Oli aika luksusta meidän normaaliin talvitreenipaikkaan verrattuna, halli oli nimittäin lämmitetty ja valoisa. Ja pintana tekonurmi, eikä mikään tanssilattian päälle viritetty messumatto.

Huono kuva, hyvä ponnistus.

Tehtiin Polkan kanssa alkuun agilityä muutaman esteen sarjoina. Uusi halli ja etenkin tekonurmi veivät alkuun kaiken huomion. Alkupöllöilyn jälkeen apina tasaantui ja malttoi keskittyä jonkun verran. Nooran avustuksella otettiin irtoamisharjoituksia ja muuten vaan totuteltiin outoihin esteisiin. Esimerkiksi puomi havaittiin totuttua kapeammaksi ja Poksu jäätyi sen päälle seisoskelemaan ekalla suorituskerralla.

Agilityn jälkeen Päivi ohjasi meille pienen toko-treenin. Tehtiin seuraamista, liikkeestä seisomaanjäämistä, maahanmenoa ja luoksetulo. Lopuksi estehyppyä, sitä ei ollakaan tehty sitten edellisen treeniryhmän eli viime kesän. Kuten tavallista, koira osasi omistajaa paremmin ja jäi oikeaoppisesti seisomaan esteen taakse "istu" -käskystä huolimatta. Poksu on vaan niin taitava!

Treenien päätyttyä käytiin vielä kahvittelemassa Nooralla ja Timolla. Ellei Polkka ollut hallilla ehtinyt esitellä takamustaan (ei, sillä ei ole vieläkään juoksua) tarpeeksi Jumolle ja Gimlille, nyt se kävi selälleen makaamaan Nandon edessä, eikä todellakaan jättänyt mitään arvailujen varaan. Tosin vanhempi herrasmies ei ollut kovin kiinnostunut nuoresta pissiksestä ja sekös Poksua ärsytti.

Ronja ja puomin kontakti.

Musca odottaa kiltisti omaa vuoroa.

Nando ruudussa.

Kenguru vai rhodesiankoira?

Nando ja hienot kepit.

Kuvia ja superlonia

Koko bändi koossa.

Polkka oli muutaman päivän Päivillä hoidossa meidän työkiireiden vuoksi. Samalla hoidettiin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat. Niistä lisää myöhemmin, kun Kennelliitto saa aikaiseksi lausua viralliset tuomiot kuvista. Sen verran kuvista voi todeta jo ennakkoon, että voidaan jatkaa harrastamista hyvillä mielin. Ja sehän se on tärkeintä!

Nukutusaineesta tulee rapula.

... joka ei tosin kestä kovin kauan.

Polkka ei malttanut nukkua rauhoituksen aiheuttamaa krapulaa kovin pitkään, vaan oli kammennut nopeasti ylös riehumaan aina yhtä ihanan Neelan kanssa. Mutta mitäs sitten kävikään perjantaina, kun koirat olivat keskenään Päivin työpäivän ajan?

Koirahuoneen sohvassa OLI patja.

Tehotytöt - yhtään ei nolota kumpaakaan.

Mitähän tähän edes voisi sanoa? Kiitos Päiville Polkan hoitamisesta, valokuvista ja huumorintajusta. Neelalla ystävineen saattaa olla vähän kova nukkuma-alusta hetken aikaa.

Lelulaatikko

Ihan vaan istuin tässä koko päivän.

Minua odotti tänään töistä palatessa varsin hullunkurinen näky. Polkan lelulaatikko pystyssä keskellä lattiaa ja kaikki lelut ympäri huonetta. Toisella oli selvästi ollut tylsää!

Mitään ei oltu rikottu, yhtä lelua vaan ihan vähän suolistettu. Hyvä juttu siis. Mutta miten tuo laatikko on saatu tuolla tavalla pystyyn? Ja miksi laatikon omistaja on noin syyllisen näköinen? Minähän vaan nauroin ääneen kotiin palatessa ja otin muutaman valokuvan.

Råttavaras

Kuule mitä sä teet, anna mun råtta takas!

En muuten varmasti anna.

Hei nyt joku auttamaan, mummeli nyysi mun råtan.

Mummelilla on kevättä rinnassa! Se on ihan kamalan riehakas ja lähtee taas lenkillekin. Ei luonnollisestikaan brutaalin nuorison kanssa, vaan sivistyneelle remmilenkille. Kävelee kaikessa rauhassa ja merkkailee. Kun matka riittää, tekee stopin ja kääntyy takaisin kotiin. Niin se menee.

Tänään oltiin kriisin partaalla, kun mummeli varasti Polkan råtan ja retuutti sitä julmasti! Polkka oli aivan hädissään, eikä tiennyt mitä tehdä. Mummelilta ei uskalla ottaa mitään pois ja pelkkä hampaiden vilauttaminen saa Polkan juoksemaan toiseen huoneeseen turvaan. Siinä se sitten istui kärsivällisesti mummelin vieressä tarkkailemassa tilannetta. Ja kun mummeli kyllästyi råttaan, keräsi kiireesti omaisuutensa kasaan.

Kylpemässä Boriksen kanssa

Kylpemisen meininkiä! Kyllä, vaatteet menivät vaihtoon uimahetken jälkeen.

Käytiin lauantaina Hyvinkäällä koirakylpylässä uittamassa koiria. Uimaseurana oli Boris, joka naistennaurattaja Fabionakin tunnetaan. Voi Boris parkaa, ensimmäistä juoksuaan jokusen hetken pantannut Polkka tuoksui varmaan vielä edellisiäkin treffejä paremmalle. Keskity siinä sitten uimiseen, kun altaalla on myös the narttu. Hyvin kuitenkin selvittiin ja alussa hengen hädässä räpiköineestä Boriksestakin kuoriutui kelpo uimari.

Polkka muisti edelliskerrasta uimaramppien idean ja teki alkuun muutaman hyvän uimakierroksen veteen heitetyn lelun perässä. Sen jälkeen uinnit olikin uitu, tuumasi Polkka ja näytti nyrpeää naamaa sitä veteen suostutteleville ihmisille. Sellainen se on, innostuu ja kyllästyy yhtä nopeasti.

Yäk. Altaallinen rhodehappoa.

Veden varaan joutunut Boris oli aluksi aivan järkyttynyt kohtalostaan ja räpiköi henkensä edestä. Muutaman vähän ohjatumman kierroksen jälkeen Boris hoksasi idean ja ui loppujen lopuksi veteen heitetyn lelun perässä oikein mallikkaasti. Jostakin kumman syystä tosin aina Polkan suuntaan... Mutta hienosti Borikselta, joka ei ollut aiemmin päässyt kunnolla uimisen makuun järvessäkään.

Apua, apua! Ei yltä tassut pohjaan!

Johannes ehti kaiken uimahomman lomassa kuvaamaan koirista muutaman videonkin. Polkan uimanäytteitä löytyy tästä ja tästä. Boriksen videoita voi ihailla koiraherran omassa blogissa.

Koirien uittaminen on kyllä ihan mahdottoman hauskaa (ja tehokasta väsytystä koirille!), mennään varmasti vielä uudelleen ennen kesää ja oikeaa uimakautta.

Polkka 1,5 -vuotta

En tiiä mikä tää lahja on, mutta voin silputa sen.

Pokemon täytti tänään 1,5 -vuotta. Koska olin unohtanut tämän huikean merkkipäivän ihan totaalisesti, sai lahjana toimia eilen hankittu Canistempus -treenikalenteri. Päädyin tilaamaan kalenterin, koska olen äärimmäisen huonomuistinen ja huono ottamaan mistään opikseni. Jos edes tässä koirahommassa ei tekisi samoja virheitä joka viikko tai treenikerta?

Kalenteria täytetään tavallisen kalenterin tapaan päivämerkinnöin, mutta sen voi aloittaa mihin aikaan vuodesta tahansa. Selaamisen ja ensimmäisen merkinnän jälkeen kalenteri tuntuu ihan fiksulta. On varmasti hauska lukea myöhemmin, mitä vuoden aikana on tehty ja miten edistytty. Vähän suolaiselta kalenterin hinta tuntui, etenkin kun se on samanlainen kuin kaikki ammattiliittojen sun muiden ilmaiskalenterit. Tuollaisen rahoittaisi ihan näppärästi myymällä mainoksia. Tässä kalenterissa niitä ei ollut kuin muutama hassu.

Koska en ole aivan sydämetön ihminen, juhlistimme merkkipäivää myös reilun tunnin metsälenkillä (kotiin palatessa klo 17.15 näki vielä jonkun verran eteensä - Jee, kevät tulee!) ja puruluilla. Ennen kaksivuotissynttäriä toiveissa olisi ainakin ensimmäinen juoksu, siivosti kotona olemisen taitaminen, kakansyönnistä luopuminen ja ehkä vähän näyttelymenestystä ja toko-startti. Kauheasti paineita pienelle eläimelle!