Näitä näätiä on nähty ennenkin, sanoo Papu.Toimistokoira Papun torstai kääntyi eri jännäksi. Kesken aamupäivänokosten apuri terästäytyi ja kyttäsi tarkkaavaisena ulos ikkunasta. Minä aloin lopulta ihmetellä koiran kiinnostusta ulkomaailmaan ja selvisihän ikkunainnostukseen syykin:
Tarkkana kuin porkkana.
Siellä se on, oikea repolainen!
Ja miten surkean näköinen repolainen...Kettu hiippaili aivan kaikessa rauhassa ympäri pihaa. Meidät huomattuaan se katseli ikkunaan ja kallisteli päätään. Syy ketun rauhallisuuteen selvisi kun vilkaisi sen häntää - raukka näytti kärsivät pahemman laadun kapista. Siinä se istuskeli pihalla ja rapsutteli itseään. Laitoin viestiä paikalliselle metsästysseuralle, mutta eivät kai ne saa ampua kaupunkialueella? Kapin riivaaman ketun hyväksi kun ei taida olla kovin paljon tehtävissä? Surullista.
Kuvat on otettu puhelimella - kamera ei tietenkään ole mukana sellaisena päivänä, kun tapahtuu jotain oikeasti jännää!
Kuvat on otettu puhelimella - kamera ei tietenkään ole mukana sellaisena päivänä, kun tapahtuu jotain oikeasti jännää!
Luontoon tutustuminen seis, lounasaika!Ainakin viikon verran temppuillut blogin kommentointitoiminto on nyt säädetty paremmaksi ja pitäisi taas toimia! Jätä siis jälki vierailustasi, se olisi tosi kiva.
5 kommenttia:
Voi parkaa.. Meilläkin hiippailee yks surkimus nurkissa, mutta mä toivon että mummot vois ottaa sen hengiltä. Taitaa vaan olla niille vähän liian iso, vaikka onkin sairas. Ja Leo taas... Noh, se varmaan mielummin kantais sen Vethausiin :D rauhaa rakastava rhode.
Eiiii. Nyt ne metsästysmiehet tulittaa sen hengiltä! Se olisi pitänyt adoptoida ja hoitaa kuntoon! Ja sitten vapauttaa reippaana takaisin luontoon :D :D
Ellen: Leolla on sama asenne kuin meidän Papulla. Se vaan tökki Maissin tapaamaa fasaania ja nuoli sen sulkia huolestuneen näköisenä. En tiedä kannattaako mummojen antaa hoidella kettua, eikö se kapi tartu herkästi koiriinkin?
Terhi: Mähän olen niin hippi, että mun eka ajatus oli hankkia kapilääkettä ja syöttää sitä ketulle jonkun syötin avulla :D. Mutta ei se taitaisi oikein toimia... Kettu oli vaan jotenkin niin liikuttava kun se tiiraili meitä ikkunan läpi.
Se on kyllä ihan totta, me ollaan jo aika monta kertaa käsitelty ne sillä kapiaineella. Mummoja vaan ei noin vaan kielletä tekemästä "työtään"... Onneks ainakin tänään on niin kylmä, että ne saa kantaa ulos. :D
Ai teidänkin mummot joutuu kantamaan pakkasella ulos? Tarkemmin ajatellen ymmärrän, ettei Stickanille niin vaan sanota "älä sitten jahtaa harvakarvaisia kettuja" :D
Lähetä kommentti