Papu 15 vuotta!

Papu täytti sunnuntaina 15 vuotta. Melkoinen ikä pikkukoirallekin! Jäin miettimään merkkipäivän kunniaksi yhteistä taivalta tuon pienen koiran kanssa. Ostin sen vähän hetken mielijohteesta 19-vuotiaana juuri kotoa muuttaneena. Sillä perinteisellä tavalla, millä ei kai koskaan pitäisi koiraa hankkia. Menin katsomaan Maggieta, joka oli juuri saanut pennut. Ihan vain tervehtimään. Yllättäen yksi pennuista oli omaa kotia vailla. Siitä se ajatus sitten lähti, eikä ole tarvinnut katua. Ei minulla edes ollut pentuun vaadittavia rahoja, mutta sain maksaa sen erissä (miten paheksuttavaa sekin!). Olen ikuisesti kiitollinen Seppo-kasvattajalle tästä maailman parhaasta maastonakista.

Laskin, että olemme asuneet Papun kanssa yhteensä seitsemässä osoitteessa. Viettäneet opiskelijaelämää ja tehneet töitä yhdessä. Kiertäneet mejä-kokeita FIN JVA:n arvoisesti, mutta ennen kaikkea viettäneet hauskoja hetkiä milloin metsässä retkeillen tai ystäviä kotiin kutsuen. Oikeastaan kaikki meillä käyneet ovat pitäneet Papusta. Se on aina koiralaumasta kaikkien suosikki.

Järkikin sanoo, ettei meillä voi olla enää kovin pitkää yhteistä taivalta edessä. Olen iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä, mitä meillä on vielä jäljellä.

Koirasynttärit, pöytä koreaksi!

Papun synttärit olivat hyvä syy laittaa pystyyn vohvelikahvit ja kutsua ystävät kylään. Vohvelirauta kaivettiin kaapista pölyttymästä ja vohveleiden kaverina tarjoiltiin erilaisia hilloja, jätskiä, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja, kinuskikastiketta, vaahterasiirappia... Virallinen vohveliennätys taisi olla kuusi vohvelia per syöjä.

Päivänsankari sai lahjaksi uuden muhkean koirapedin ja kasan herkkuja. Vierasmäärä ja vohvelitarjoilu eivät hämänneet sinnikästä nakkikoiraa - se piti päivärutiineista kiinni ja kinusi illalla entistä painokkaammin joka iltaista dentastixiään.

Koirien vohvelit täytettiin kanalla ja purkkiruoalla.

Myös vohvelin ihmisversio maistuisi päivänsankarille...

... mutta koiramausteet vievät kuitenkin voiton.