Kaksi yötä jouluun on

Tulkoon joulu, Polkka ja råtta ovat valmiina.

Jouloma on täällä! Menen seuraavan kerran töihin vasta loppiaisen jälkeen ja se jos mikä on hyvä joululahja. Itse itselle annettu tosin, ylitöillä ja muutamalla vuosilomapäivällä ansaittu. Kaksi viikkoa lomaa, eikä juuri mitään suunnitelmia. Kuulostaa rentouttavalta.

Pasi ilmoitti säälivänsä koiria, koska ne raukat saavat joka joulu täsmälleen saman joululahjan: paketoidun possunkorvan. Ne avaavat paketin itse ja syövät lahjan. Papu saa tänä jouluna saman lahjan neljännentoista kerran. Oikeasti koirat saavat joka vuosi Messari-tuliaisina kaikenlaista, mutta en koskaan jaksa paketoida niille muuta kuin possunkorvat. Laiska minä. Oikeasti pakettivuoresta voisi tulla kahina, eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä.

Löysin vaatehuonetta siivotessa (joskus tavaroiden järjestelystä on konkreettista hyötyä!) vuosi sitten Messarista hankitun koiranlelun. Pitkä pehmomäyräkoira kelpasi Polkalle ja siivousseuraksi yläkertaan tullut Poksu piehtaroi tyytyväisenä karvalankamatolla uusi lelu suussa. Ja jätti sen taktisesti yläkertaan, mäykythän eivät pääse sinne ilman kantamista.

Innostuin hankkimaan vielä muutamia muitakin lahjuksia koirille, vaikka eivät jouluksi ennätäkään. Papu sai vihdoinkin uuden fifipedin Polkan pentuna repimän tilalle. Zooplussalta löytyi hyvä valikoima petejä kohtuuhintaan. Nyt odotellaankin postipoikaa tuomaan kaksi uutta petiä, ruokaa ja keksejä. Onhan meillä lomalaisilla aikaa kytätä!

Nenäpunkkiepäilys osoittautui muuten todeksi viimeistään tiistaina, kun koirat oli lääkitty edellisenä päivänä ja alkoivat jokainen vetää henkeä sisäänpäin (ns. reverse sneezing). Lääkäri sanoi, että oireet saattavat ensin pahentua, koska kuolleet punkit putoavat nenästä. No ei olla nähty kuolleita punkkeja, mutta keskiviikon jälkeen kukaan ei ole enää niiskuttanut tai vetänyt henkeä sisäänpäin. Hyvä niin.