7.10.2013

Rotuyhdistyksen agility-koulutuksessa

My way or no way.
Osallistuttiin Polkan kanssa sunnuntaina rhodeyhdistyksen järjestämään agility-koulutukseen. Koiraa on treenattu tänä vuonna tasan kerran (samalla viikolla), joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Tiistaina apinan ratkaisu ohjausyrityksiin oli vaan juosta esteet läpi mahdollisimman nopeasti. Ei mitään takaakiertoja, yli vaan ja palkkaa hakemaan.

Sunnuntaina treenattavana oli vanha tuttu Polkka. Se lähti ekalle ratapätkälle täynnä vauhtia ja intoa. Vauhti ropisi sitä mukaa, kun rataa jouduttiin ottamaan uusiksi. Lopulta kahden noin viisi minuuttia kestäneen treenipätkän jälkeen hallista poistui hyvin kyllästyneen näköinen elukka. Kun minulle neuvottiin ohjaustekniikkaa, koira haahuili ympäri hallia (ellen käskenyt sitä istumaan paikallaan) skannaamassa mahdollisia nameja lattiahiekasta tai muiden ihmisten taskuista. Kun pyysin sen takaisin, se näytti hakatulta.

Mutta kun se teki töitä, se teki tarkasti, hyvin ja innolla. Niin meitä kouluttanut Laurakin totesi. Ja kehui koiran vauhtia.

Mutta tässä ollaan jälleen kerran meidän ikuisuusongelman parissa. Ohjaaja tarvitsee paljon treeniä oppiakseen ohjaustekniikkaa ja koira ei puolestaan kestä toistoja. Polkka tekee kerran ja sillä hyvä. Jo yksi uusintayritys syö sen motivaatiota. Aivan kuin se ajattelisi, että "tee yksinäsi, ellei kelpaa". Minun pitäisi tietenkin palkata sitä myös epäonnistuneesta suorituksesta ja olla näyttämättä, että pieleen meni. Mutta koira lukee minua niin hyvin, että hoksaa kyllä vaikkapa hypänneensä väärään suuntaan tai syöksyneensä putkeen A-esteen sijaan.

Kaikkiaan koulutuksesta jäi hyvä fiilis. Tykkäsin Lauran tavasta kouluttaa ja sain uusia ajatuksia. Lisäksi oli mukava seurata muiden rhodesiankoirien työskentelyä, niitä kun näkee kuitenkin aika harvoin. Joukossa oli minun mittapuullani mainion näköisiä koiria, sellaisia reikä päässä juoksevia. Sellaista koiraa haluaisin itsekin kokeilla kouluttaa.

Polkan suorituksestakin jäi ihan hyvä fiilis. Jos Poksu olisi ihminen, se pitäisi joulukuussa vuoden aikana pitämättä jääneet sairaslomat. Sellainen se vaan on.

5 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Osaava lainakoira treeneihin välillä :). Saat itse tehtyä toistoja eikä Poksu kyllästy!

Riik kirjoitti...

Tuota olen miettinyt itsekin, ei vaan tule mieleen sopivaa lainakoiraa. Ja toisaalta treeniaikakin on nykyisin vähän kortilla...

Suvi kirjoitti...

Sohvankoriste Daraja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, tietysti riippuen siitä mikä on määritelmä osaavalle koiralle...? ;) Eivät ole kuitenkaan Polkan kanssa kovinkaan erilaisia ohjata, ja ehkä kahden afrikkalaisen motivaatiolla saataisi yksi ohjaaja opetettua :)

Riik kirjoitti...

Niin, EHKÄ siihen riittäisi kahden afrikkalaisen motivaatio...?

Lainaan mielelläni Daraa kun mennään kaksistaan treenimään. Meidän seuran treeneihin en taida sitä ottaa - en luota omaan koiranhallintataitoon ahtaassa hallissa ja toisekseen jaksa palauttaa sitä sulle klo 22 päättyvien treenien jälkeen :D

Suvi kirjoitti...

Samanlaista taktiikkaa suunnittelin, koska Darakaan ei oikein arvosta ahtaita halleja, eikä varsinkaan sitä että hänen iltaruokailunsa venyisi niin myöhään... ;)