Iloinen jälleennäkeminen

Nyt on meininkiä!

Polkka näki viime viikon lauantaina tyttärensä Merrin ensimmäistä kertaa pentujen luovutuksen jälkeen. Se nuuski pentua tarkkaan ja väittäisin, että tunnisti omakseen. Kuinka kauan koirat muuten tunnistavat omat pentunsa? Minulla ei ole mitään käsitystä asiasta.

Treffit olivat iloiset. Koirilla ja meillä ihmisillä oli oikein hauskaa. Merri on oikein reipas pieni pentunen ja osasi hienosti rauhoittua omalle pedille nukkumaan, vaikka paikalla oli mielenkiintoisia vieraita. Kiltisti se pötkötti omalla pedillään ja Polkka-mutsi Jannen ja Marjon sohvalla. Siinä se kuulemma aina nukkuu (vaikka ei tule kotona ei ole mitään asiaa ihmisten sohvalle). Merri sai siis kodin meidän koirien luottohoitajien, Jannen ja Marjon luota.

Pentu näytti asettuneen oikein mukavasti taloksi. Keittiöstä löytyi Peten koiratarvikkeen laatikoita sen verran, että sanoisin pennun tarvikkeiston olevan kunnossa... Ja kuten kuvista voi päätellä, sama oranssi pukee sekä äitiä, että tytärtä.

Merrin seikkailuja voi seurata tästä.

Kuvat: Janne Kaakinen