 | |||
| Reippaana sunnuntailenkillä. |
Viime viikonlopun ulkoilukelit olivat ihan täydelliset syyskeleiksi. Muutama aste pakkasta ja aurinkoa. Maa jäätyi, mutta aurinko lämmitti ihanasti. Polkka esiintyi sen verran katkarapuna, että sai päällensä villaloimen (W-woolin aluskerrastoksi hankittu villaloimi on oikein hyvä näille keleille). Kyllä ne on takkikelit nyt - onhan herranjestas jo lokakuu!
Mutta ihan oikeasti, mitä sitä nikottelemaan takittamisen kanssa. Kun on hankkinut lyhytkarvaisen koiran, niin sille heitetään nuttu niskaan. Polkka tuntuu olevan vähän kylmänarka jopa rhodeksi. Kai se on osittain tottumiskysymys kuitenkin? Pokemonin prinsessaa on puettu ja se sitä se osaa myös vaatia.
Muutama viikko sitten lenkkeiltiin poikkeuksellisesti ihmisten ilmoilla (otin koirat kätevästi mukaan muskarireissulle ja lenkitin ne ennen laulusessiota) ja takitettu koira sai aikaan huvittavan keskustelun:
Vastaan tullut noin satavuotiaan näköinen mummo: ai miksi tuolla koiralla on takki päällä?
Minä: sitä palelee, turkki on niin lyhyt ja ohut
Mummo: vai niin
Mummo: niin pidätkö sinä noita koiria sitten sisällä? (hyvin hämmästyneenä)
Minä: pidän kyllä, ei tällaiset tarkene pelkästään ulkona
Mummo: no kai se on mistä tykkää...
Ei jäänyt mummon kanta epäselväksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti