Uusi perheenjäsen

Polkka valvoo unta.

Nyt se vihdoin tapahtui, meidän perhe sai kuudennen jäsenen! Pikkumies syntyi viime viikon torstaina. Kotona ollaan oltu nyt viikon verran ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Työnimellä Pertsa (junttia, eikö totta?) kulkenut vauva on ollut ainakin tähän mennessä varsin rento kaveri. Syö ja nukkuu, eikä ole kertaakaan vielä itkenyt kunnolla. Öistäkin ollaan selvitty muutamalla syötöllä.

Koirat ovat ottaneet pikkukaverin vastaan tosi hyvin. Papu ei ole ehkä vieläkään huomannut, että täällä asuu vakituisesti joku pieni ihminen. Maissi puolestaan haluaisi rakastaa vauvaa ihan hirveästi eli nuolla sen raukan naamaa ihan jatkuvalla syötöllä. Polkka on kohteliaan kiinnostunut vauvasta, mutta ei tunkeile ja on tosi varovainen.

Huvittava hetki koettiin, kun neuvolasta kotikäynnillä ollut terkkari oli poistumassa tavaroineen. Polkka oli makaillut koko vierailun ajan koirasohvalla yhtään kiinnostumatta vieraasta. Kun terkkari meni eteiseen pukemaan, nousi koira kiireesti sohvalta ja kävi tutkimassa tädin kantamukset. Tarkastikohan Polkka, ettei vauvaa vaan varastettu meiltä? Myös vierailulla ollut äitini käveli vauva sylissä eteiseen ja Polkka ilmestyi heti paikalle kysyvä ilme naamallaan.

Olisko sillä jotain kiinnostavaa housuissa?

Minulle tuli vähän yllätyksenä oma huono kunto vauvan syntymän jälkeen. Synnytys kesti yli vuorokauden, eikä mennyt ihan oppikirjamalliin. Menetin aika paljon verta ja olo on sen mukainen. Muutama ensimmäinen päivä kotona meni aivan hirveässä päänsäryssä, kun kaikki minuun pumpatut lääkkeet (esimerkiksi kolme selkäydinpuudutusta) poistuivat elimistöstä. Istuin keittiössä aurinkolasit päässä, kun silmät eivät kestäneet päivänvaloa. Onneksi olo kuitenkin paranee kohisten - kävin eilen metsälenkillä ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon. Ajoin autolla metsäautotien alkuun ja kävelin yhteensä 45 minuuttia hyvin hitaasti. Ja olin ihan kuollut takaisin autolle päästessä. Suomalainen sisu, tiedättehän. Olen ollut ihan raivoissani, kun ulkona on kevään parhaat lenkkikelit ja oma kunto ei kestä kuin istua neljän seinän sisällä.

Joo siis tällainen toukka meillä asuu nykyisin.

Ystävät ovat olleet ihanan avuliaita ja tarjoutuneet auttamaan koirien kanssa. Mäykyt olivat synnytysmaratonin ajan Elinalla ja Polkka Suvilla. Lisäksi Polkka on päässyt lenkille Suvin lauman kanssa. Muutkin ovat tarjonneet apuaan, iso kiitos teille kaikille siitä! Oikeastaan tuntumaa oikeaan arkeen otetaan vasta huomenna, kun Pasin talviloma loppuu ja hän palaa takaisin töihin. Mutta eiköhän tämä tästä. Pikkumiehenkin saa jo viedä ulos, joten alamme varmaan opetella vaunulenkkeilyn saloja.