Vaunulenkkeilyä

Ennen tielle uskaltautumista treenattiin omassa pihassa.

Aurinkoiset kevätpäivät jatkuvat ja olen toipunut ulkoilukuntoon. Sitä ihminen piristyy kummasti, kun hemoglobiini nousee 80:sta 110:een. Enhän edelleenkään ole missään elämäni kunnossa, mutta ulkoilemaan sentään jo pystyy ja koirat lenkittämään.

Koirilla onkin ollut totuttelemista uuteen lenkkeilymuotoon, nimittäin remmilenkkeilyyn vaunujen sivussa. Ne ovat juosseet melkein koko talven vapaana metsässä ja jäällä ja olivat alkuun vähän ihmeissään narutuomiosta. Polkan ja Maissin kunniaksi täytyy sanoa, että lenkkeily on sujunut yllättävän hyvin. Koirat kävelevät kiltisti vaunujen vasemmalla puolella remmit löysällä. Ihan muutaman kerran on tarvinnut huomauttaa vetämisestä. Tiukka kuri remmissä kulkemisen suhteen kantaa hedelmää - olisipa kurjaa alkaa nyt vaunujen kanssa opettaa koiria kävelemään yhtä laitaa seilaamatta ja vetämättä!

Kun nyt vaan lumet sulaisivat pian, niin päästäisiin kulkemaan muitakin reittejä kuin tien reunuksia. Ja kun vauva vähän kasvaa, aion esitellä sille kantorepun ja toivoa, että se viihtyisi siinä. Olisi nimittäin metsälenkeillä vähän vaunuja kätevämpää...