Kimppalenkillä

Lähde Igor meneen, leikin vaan rhodejen kanssa!

Käytiin tiistaina Suvin ja Sannan koirien kanssa kimppalenkillä. Alkuviikoksi oli luvattu aurinkoista ulkoilukeliä, mutta kuinka ollakaan sää oli pilvinen ja tuulinen. Käveltiin koirien kanssa pari tuntia pitkin moottorikelkkauria. Leveä baana oli tosi hyvä isolle koiralaumalle, metsäpoluilla ne kiehnäävät koko ajan jaloissa kun lunta on sen verran paljon. Aurinko alkoi paistaa siinä vaiheessa, kun istuttiin meillä kahvilla. Tietenkin!

Rhodet olivat jotenkin normaalia rauhallisemmalla tuulella. Polkka juoksi Daran ja Boriksen väliä yrittäen saada näitä riehumaan kanssaan. Voi sitä onnellista naamaa, kun toinen lähti mukaan hankiralliin.

Illan näkymä koirasohvalla.

Papu 15 vuotta!

Papu täytti sunnuntaina 15 vuotta. Melkoinen ikä pikkukoirallekin! Jäin miettimään merkkipäivän kunniaksi yhteistä taivalta tuon pienen koiran kanssa. Ostin sen vähän hetken mielijohteesta 19-vuotiaana juuri kotoa muuttaneena. Sillä perinteisellä tavalla, millä ei kai koskaan pitäisi koiraa hankkia. Menin katsomaan Maggieta, joka oli juuri saanut pennut. Ihan vain tervehtimään. Yllättäen yksi pennuista oli omaa kotia vailla. Siitä se ajatus sitten lähti, eikä ole tarvinnut katua. Ei minulla edes ollut pentuun vaadittavia rahoja, mutta sain maksaa sen erissä (miten paheksuttavaa sekin!). Olen ikuisesti kiitollinen Seppo-kasvattajalle tästä maailman parhaasta maastonakista.

Laskin, että olemme asuneet Papun kanssa yhteensä seitsemässä osoitteessa. Viettäneet opiskelijaelämää ja tehneet töitä yhdessä. Kiertäneet mejä-kokeita FIN JVA:n arvoisesti, mutta ennen kaikkea viettäneet hauskoja hetkiä milloin metsässä retkeillen tai ystäviä kotiin kutsuen. Oikeastaan kaikki meillä käyneet ovat pitäneet Papusta. Se on aina koiralaumasta kaikkien suosikki.

Järkikin sanoo, ettei meillä voi olla enää kovin pitkää yhteistä taivalta edessä. Olen iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä, mitä meillä on vielä jäljellä.

Koirasynttärit, pöytä koreaksi!

Papun synttärit olivat hyvä syy laittaa pystyyn vohvelikahvit ja kutsua ystävät kylään. Vohvelirauta kaivettiin kaapista pölyttymästä ja vohveleiden kaverina tarjoiltiin erilaisia hilloja, jätskiä, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja, kinuskikastiketta, vaahterasiirappia... Virallinen vohveliennätys taisi olla kuusi vohvelia per syöjä.

Päivänsankari sai lahjaksi uuden muhkean koirapedin ja kasan herkkuja. Vierasmäärä ja vohvelitarjoilu eivät hämänneet sinnikästä nakkikoiraa - se piti päivärutiineista kiinni ja kinusi illalla entistä painokkaammin joka iltaista dentastixiään.

Koirien vohvelit täytettiin kanalla ja purkkiruoalla.

Myös vohvelin ihmisversio maistuisi päivänsankarille...

... mutta koiramausteet vievät kuitenkin voiton.

Kevätaurinko, missä olet?

Melkein auringonläikkä!

Kevätaurinko on vältellyt meitä koko viikon. Tänään sunnuntaina facebook-päivitysten mukaan koko muu Suomi sai nauttia aurinkoisesta talvipäivästä, mutta Hämeessä taivas oli ankean harmaa.

Olikohan torstaina, kun aurinko sentään näyttäytyi ihan hetkisen verran. Koirajengi kokoontui kiireesti sohvalle kansoittamaan kevättalven ensimmäistä auringonläikkää. Ei ehkä ihan täysiveristä sellaista, mutta harmaassa helmikuussa näyttää riittävän melkein-auringonläikkäkin.

Helppoa, kun sen osaa!

Omaa vuoroa odottamassa.

Sain tällä viikolla tarjouksen, johon en voinut olla tarttumatta. Mentiin Suvin kanssa treenaamaan koirat ja Suvi treenasi myös Polkan. Meiksin mahalla kun ei enää kauheasti juosta. Tai siis ollenkaan. Koira kyllä kaipaisi tekemistä, kun on tottunut saamaan lenkkeilyn lisäksi aktiviteettia myös treenin muodossa.

Polkka oli suorastaan liekeissä päästessään tekemään hommia. Sitä ei ole koskaan kukaan vieras ohjannut, mutta eipä koira miettinyt hetkeäkään, tehdäkö töitä vieraan ohjaajan kanssa. Aika jännä juttu, että minä olen sen kouluttanut, mutta se toimii mainiosti myös muiden kanssa. Tässä yhteydessä on pakko myöntää, että Polkka toimi Suvin kanssa huomattavasti paremmin kuin minun ohjauksessani. Kokeneena ohjaajana Suvi ei joudu miettimään ohjaamista ja sehän Polkalle sopii. Koiralla menee heti hermot, kun alan säätämään ohjauskuvioiden kanssa...

Radat olivat nopeat ja tarkat. Yksi rima putosi alas, mutta se taisi olla puhdas vahinko. Treenivideo löytyy tästä. Olen katsonut sen moneen kertaan ja miettinyt, että jospa joku kaunis päivä yltäisi tuollaiseen suoritukseen videolla nähtävän koiran kanssa. Siinäpä tavoitetta kerrakseen!

Sitten vähän leikkiä.

Treenin jälkeen käytiin koiralauman kanssa lenkillä. Polkka jatkoi vireää menoa ja leikitti Daraa parhaansa mukaan. Huomasin vasta kotona, että kameran asetukset olivat olleet persiillään ja kuvat olivat ihan epätarkkoja. Oikeasti eilen paistoi jopa vähän aurinko, tosin ei tietenkään enää lenkkeilyaikaan...

Hauska päivä ja ihanan väsy koira.

Harmaita talvipäiviä

Lenkillä talvisodan hengessä.

Muutama viime viikko on ollut aivan käsittämättömän harmaata - en edes muista, koska olisin nähnyt viimeksi auringon! Jäällä lenkkeillessä olen miettinyt, että jos ottaisi kuvan Maissista ilman kaulapantaa, voisi kuvaa luulla mustavalkoiseksi. Polkka kirjavine takkeineen on lenkin ainoa väriläiskä.

Lauhat päivät ovat nostaneet jään pinnalle vettä. Kelkkareiteillä on ihan hyvä kävellä, mutta muualla upottaa. Tänään lenkkeiltiin meidän vakiopaikassa metsäautotiellä ja meinattiin saada slaagi koko porukka, kun tielle ilmestyi neljä panssarivaunua! Onneksi niiden edellä ajoi jonkun sortin varoitusauto, niin ennätettiin hypätä penkan puolelle. En olisi uskonut, että niin kömpelön näköiset ajoneuvot liikkuvat sutjakkaasti. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että olen itse vain niin kovin hidas...

Koirat eivät pelänneet panssarivaunuja ollenkaan. Ne tunkivat kiinnostuneina penkan reunalle seuraamaan tankkien aiheuttamaa spektaakkelia.Panssarivaunujen mentyä päästin koirat irti ja ne lähtivät kaahottamaan minkä tassuista lähti. Kai niistä oli vaan hauskaa, kun kerrankin lenkillä tapahtui jotakin jännittävää?

Maailman harmain talvipäivä.

Lomalla viimeinkin!

Papu totesi kantoliinan oikein toimivaksi.

Jäin tämän viikon alusta äitiyslomalle, vihdoinkin! Kunnon reippaan koiraihmisen tapaan kipeä selkä rajoittaa lähinnä istumista ja nukkumista, vaan ei kävelemistä. Tosin totesin puolentoista tunnin nuoskalumessa tehdyn jäälenkin aiheuttavan vähän ei-toivottuja tuntemuksia vatsassa. Pitää kai oikeasti ottaa vähän iisimmin. Mutta eihän sitä millään malttaisi, kun on kaikki päivät kotona.

Koirat ovat oikein tyytyväisiä kotona olemiseeni. Aamuruoan päälle ne painelevat nukkumaan, mutta valpastuvat iltapäivää kohden kyselemään aktiviteettia. Olen tehnyt Polkan ja Maissin kanssa kunnon lenkin ja Papun kanssa pienen kävelyn lähiteillä. Mummelilla on aika paljon virtaa, kun se ei pääse toimistokoirailemaan. Ongelma vaan on siinä, ettei sitä oikein huvita lenkkeillä. Onneksi se rakastaa aktivointilelujen tyhjentämistä, jos vaan sattuu dementialtaan muistamaan, miten niitä nyt tyhjennettiinkään...

Tiistain älyllisen haasteen tarjosi kantoliinan sitominen. Jotain hommasta kertonee se, että liinan mukana tuli dvd. Oppitunnin päätteeksi Papu sai mallata vauvaa ja joutui köytetyksi vatsani päälle. Raskausmaha ja mäyräkoira olivat aavistuksen tukala yhdistelmä,  mutta Papu kyllä selviytyi hommasta kunnialla. Se ihmetteli hetken olinpaikkaansa ja kävi nukkumaan kantoliinaan. Koiranäyttelyssä näkee ihmisiä kärräämässä pikkufifejä lastenrattaita muistuttavalla systeemillä. Pitäisiköhän mennä sekaan mäyräkoira kantoliinassa?

Koiralauman kanssa jäällä

Oi Boris, kuinka olenkaan sinua kaivannut!

Lenkkeiltiin tänään Vanajanniemen jäällä Suvin ja Sannan laumojen kanssa eli seitsemän koiran voimin. Eilen satoi aika reippaasti lunta, eikä kukaan ollut ajanut meille moottorikelkalla lenkkireittiä, mutta lunta on kaiken kaikkiaan sen verran vähän, että onnistuttiin taapertamaan tunnin kierros.

Koirista muodostui kaksi leikkiparia: Polkka ja Boris (tämä ei ollut mikään uutinen, vaan näin käy aina) ja Igor ja Otti. Jälkimmäiseen pariskuntaan saattoi vaikuttaa Oden muutama viikko sitten päättynyt juoksu. Pienen bordercollien persaus tuoksui niin vastustamattoman hyvältä, että forssalainen nuorimies alkoi päästä kärryille tietyistä asioista...

Melkoinen lauma.

Polkka oli ihan riemuissaan Boriksen tapaamisesta. Mutta sellainen se nyt on, tarkemmin ajatellen Punainen paholainen on tainnut rakastua kaikkiin tapaamiinsa rhode-uroksiin. Boriksen kanssa majailevaa Igor-beussia se ei voi edelleenkään sietää. Boris saa kiivetä selkään ja nuolla korvat märiksi ja tehdä ihan mitä vain, mutta jo Igorin lähestyvä naama saa prinsessan kuonon nyrpylle ja hampaat esiin. Reilu meininki.

Kauniit rhodesiankoirat.

Meininkiä.

Tiukka halaus...

... ja lopuksi korvapesu.

Lenkin jälkeen mentiin Suvin luokse syömään laskiaispullia. Kotona käytiin vielä vähän kävelyllä oman lauman kanssa ja sen jälkeen mentiin päikkäreille koko jengi. Miten ihanan laiska lauantai!

Loppu liukastelulle: EzyShoes

Kaikkea ne ihmiset keksii.

Tänä talvena on riittänyt liukkaita lenkkikelejä. Jos tiet eivät ole jäisiä, niin niihin on aurattu sellainen hämäävän liukas raita (onko tie silloin vedetty lingolla vai millä, en tiedä?), johon astuessa menee nurin. Koska liukastuminen on tällä hetkellä erityisen ei-toivottavaa, piti tehdä vähän hankintoja. Mietin ensin Ice bugin kenkiä, mutta talvikenkätilanne oli hyvä, eikä houkuttanut ostamaan parin sadan arvoisia uusia kenkiä. Päädyin mummoratkaisuun eli liukuesteisiin.

Partiokauppaan oli juuri tullut EzyShoes -merkkisiä liukuesteverkkoja. Myyjä ei osannut kertoa niistä tuon taivaallista, mutta nohevana miehenä Pasi selvitti meille kaikille, miten verkot toimivat ja puetaan kenkiin. Idea on sama kuin eteläisemmässä Euroopassa käytettävissä autojen lumiketjuissa. Verkossa on kiinni pieniä liukuesteenä toimivia renkaita.

Olin vähän epäluuloinen verkkojen toimivuuteen, mutta myyjä teki niistä sen verran hyvän tutustumistarjouksen, että päädyin ostamaan ne testiin. Verkot on nopeat pukea kenkiin ja ne pysyvät tukevasti. Ja kyllä ne toimivat, varsinkin liukkaalla lumella. Peilijäällä pitäisi selkeästi olla piikit, mutta verkoistakin on apua.

Hyvä ostos siis, uskaltaa lyllertää koirien kanssa menemään tälla tavalla pahasti etupainoisena. Autoa noilla virityksillä en hirviäisi ajaa, mutta ei kai niin voisi tehdä millään jääpiikeillä?

Vähän niinku lumiketjut

Uimatreffeillä Genen kanssa

Mitä jos leikittäis, eikä poseerattais?

Vietettiin tänään superhauska iltapäivä Hyvinkään koirakylpylässä. Tuttu paikka, mutta uusi uimaseura. Kavereiksi lähtivät Polkan tuleva sulhanen Gene, äiti Musca ja puoliveli Niro. Harva koira käy kylpylätreffeillä tulevan sulhasen kanssa ja vielä oma äiti esiliinana!

Polkka on ihan innoissaan Genestä, koirat olisivat laittaneet heti hullun rallin pystyyn. Liikaa inhimillistämistä tai ei, minusta on hauskaa että parivaljakko tapaa muutaman kerran ennen tositoimiin ryhtymistä. Gene vaikuttaa aivan mahtavalta urokselta, se on luonteeltaan tosi reipas, ystävällinen ja avoin.

Pariskunta.

Musca edellä ja Gene perässä.

Olimme varanneet uittajan auttamaan ensikertaa uimasilla olevia poikia alkuun. Niro ja Gene saivat alkuräpiköinnin jälkeen ideasta kiinni ja uivat reippaasti allasta päästä päähän. Polkka ja Musca olivat kokeneempia uimareita ja sen kyllä huomasi - sisäallas nyt vaan vaatii muutaman totuttelukerran. Polkka todettiin hyväksi vieheeksi molemmille pojille, ne uivat rivakasti oikeaan suuntaan prinsessan perässä.

Puoli tuntia saattaa kuulostaa lyhyeltä uima-ajalta, mutta sen jälkeen koko jengi oli valmis siirtymään kuivattelun kautta autoon nukkumaan. Toivottavasti ehditään vielä kylpemään ennen kesän uimakautta, nuo reissut on vaan aina tosi hauskoja!

Omaa vuoroa odottamassa Musca-mutsi (keskellä) ja lapset Niro ja Polkka.

Musca ja Polkka.

Polkka ja reipas vesinouto.

Sulhanen ei ole vielä aivan varma, selviääkö vai hukkuuko.

Mitä nartut edellä, sitä urokset perässä.

Ah, mitkä kylpylätreffit!

Lomanen

Ei juuri mitään tekemistä.

Vietettiin viime viikolla vuorokauden mittainen loma vailla oikeastaan mitään tekemistä. Loma sijoittui uudelle Viking Gracelle ja oli juuri sellainen totaalisen tyhjänpäiväinen vuorokauden mittainen risteily, jolla ei edes käyty missään maissa. Minulle se sopi hyvin, en olisi jaksanutkaan juosta kauppoja kiertelemässä. Vuorokausi kului lähinnä syöden ja oleskellen. Sopi tähän tilanteeseen oikein mainiosti!

Laiva oli positiivinen yllätys, lähinnä epälaivamaisuutensa vuoksi. Merimiesromantiikka oli korvattu pelkistetyllä sisustuksella. Sitä en tiedä, kuinka kauan kokolattiamatot (miksi niitä käytetään edelleen?) ja design-huonekalut kestävät laivakansaa, nythän Grace oli seilannut kokonaiset kaksi viikkoa.

Prinsessa ja pojat aamukerjuulla.

Polkka oli reissun ajan hoidossa Sannan tiluksilla Boriksen ja Igorin jakamattoman huomion kohteena. Prinsessa oli (kai) käyttäytynyt muuten ihan mallikkaasti, mutta onnistunut ryöstämään poikien iltaruoan eli 600 g lihaa. Joutuihan se olemaan kokonaiset kaksi tuntia häkissä (ihan vain turvallisuussyistä, talossa on kissojakin) sillä välin, kun Sanna oli pitämässä ratsastustuntia! Elukka oli murtautunut häkistä ja jäi kiinni seisoessaan sängyllä katsomassa ulos ja ulvomassa. Tarkempi tarkastelu osoitti kadon käyneen tiskialtaassa, jossa koirien lihat olivat sulamassa.

Illalla meille kotiutuikin varsin väsynyt ja turpea prinsessa. Koira kaivautui röhnöttämään omalle sohvalleen ja makasi siellä oikeastaan vielä seuraavankin päivän. Mitä nyt kävi välillä ulkona kakkaamassa täyttä hevonsenkakkaa... Ilmeisen hyvä reissu siis. Kiitos ja anteeksi Sanna ja Johannes! Ja vähän tietty Boris ja Igorkin, joiden iltaruoka katosi ahneempaan kitaan.

Oma sohva kullan kallis.

Älkää häiritkö juuri nyt.

Mäykyt puolestaan olivat kaupunkilomalla Jannen ja Marjon luona. Ne eivät olleet sikailleet, tai sitten hoitopaikka oli liian korrekti kertomaan yksityiskohtia. Vähän seniili mummokoira ei olisi lähtenyt meidän mukaan, kun menimme hakemaan koiria. Se vaan parkkeerasi Marjon viereen ja tuijotti meitä epäuskoisesti. Voi Papua, pian mittariin napsahtava 15 vuotta alkaa kieltämättä jo näkyä...

Mummolla oli hyvä kaupunkiloma.