Aamupäivällä torkuttiin sohvalla.Käytiin sunnuntain kunniaksi tekemässä pätevä ratatreeni Riihimäellä Suvin ja koirien kanssa. Suvi oli valinnut radaksi tällä kertaa kakkosluokan radan, eikä sekään tuntunut mitenkään mahdottomalta.
Koirahan kulkee kyllä, ainoa ongelma on ohjaajan kulkeminen. En vaan pysty juoksemaan niin lujaa kuin pitäisi! Toisekseen olen koko ajan myöhässä ohjauskuvioideni kanssa ja kun vihdoin saan ne tehtyä, tulee vaikkapa valssi suoritettua ihan toisessa kohtaa kuin oli tarkoitus. Miten voikin olla niin haastavaa juosta, ohjata, seurata koiraa ja huutaa samaan aikaan? Aivan liian monta liikkuvaa osaa, jos minulta kysytään. Välillä unohdun ihailemaan hienosti pinkovaa koiraani ja unohdan vaikkapa huutaa seuraavan esteen nimen.
Näistähän opitaan koko ajan. Ja se, jonka mielestä agility ei ole oikeaa urheilua, on totaalisen väärässä. On se! Olin sunnuntaina 19 esteen radan jälkeen aivan hiessä ja poikki, enkä varmaan edes edusta heikkokuntoisimpia suomalaisia. Suvi kuvasi meidän työskentelyä videolle ja sitäpä onkin opettavaista ja vähän kiduttavaa katsoa näin jälkikäteen. Oma urpoilu oikein korostuu videolla! Anteeksi Polkka, ehkä vielä joku päivä opin ohjaamaan sinua edes keskinkertaisesti.
Sunnuntain julkaisukelpoinen video löytyy tästä.
Treenien jälkeen käytiin vielä kunnon lenkillä koiralauman kanssa. Poksu oli koko päivän korostetun hyvällä tuulella. Treeneissä teki koko ajan hommia innokkaana häntä heiluen ja lenkillä hyppeli menemään ihan riemuissaan. Suloinen pikku Pokemon (ei nimi koiraa pahenna, kai?).
Koirahan kulkee kyllä, ainoa ongelma on ohjaajan kulkeminen. En vaan pysty juoksemaan niin lujaa kuin pitäisi! Toisekseen olen koko ajan myöhässä ohjauskuvioideni kanssa ja kun vihdoin saan ne tehtyä, tulee vaikkapa valssi suoritettua ihan toisessa kohtaa kuin oli tarkoitus. Miten voikin olla niin haastavaa juosta, ohjata, seurata koiraa ja huutaa samaan aikaan? Aivan liian monta liikkuvaa osaa, jos minulta kysytään. Välillä unohdun ihailemaan hienosti pinkovaa koiraani ja unohdan vaikkapa huutaa seuraavan esteen nimen.
Näistähän opitaan koko ajan. Ja se, jonka mielestä agility ei ole oikeaa urheilua, on totaalisen väärässä. On se! Olin sunnuntaina 19 esteen radan jälkeen aivan hiessä ja poikki, enkä varmaan edes edusta heikkokuntoisimpia suomalaisia. Suvi kuvasi meidän työskentelyä videolle ja sitäpä onkin opettavaista ja vähän kiduttavaa katsoa näin jälkikäteen. Oma urpoilu oikein korostuu videolla! Anteeksi Polkka, ehkä vielä joku päivä opin ohjaamaan sinua edes keskinkertaisesti.
Sunnuntain julkaisukelpoinen video löytyy tästä.
Treenien jälkeen käytiin vielä kunnon lenkillä koiralauman kanssa. Poksu oli koko päivän korostetun hyvällä tuulella. Treeneissä teki koko ajan hommia innokkaana häntä heiluen ja lenkillä hyppeli menemään ihan riemuissaan. Suloinen pikku Pokemon (ei nimi koiraa pahenna, kai?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti